Neliö on kivempi kuin pallo

Neljäs kurssikerta keskittyi ruutumuotoisen teemakarttojen tekemiseen. TAK-kurssilla muistelen tehneeni jo ainakin yhden pistemuotoisen karttaesityksen, mutta tällä kertaa tarkasteltavat objektit olivatkin neliskanttisia ja teräväkulmaisia. Jännittävää kehitystä maantieteilijän jokapäiväisessä elämässä. Esitystapana ruutukartta eroaa kuitenin pistekartasta kovasti, ja semmoista aloimme Artun opastuksellä väkertämään.

Päivän aamujumpassa keskityimmekin luomaan ruutukarttaa pääkaupunkiseudun väestöstä. Pian tämän jälkeen jokaviikkoinen kurimukseni toistui jälleen, sillä tehtävänä oli luoda itse ja omatoimisesti ruutukartta samasta alueesta Ruutukoon sai valita suhteellisuuden rajoissa itse ja tarkasteltavan muuttujan sai myös määrittää MapInfosta löytyvän aineiston puitteissa. Koska olen eri kekseliäs kaveri, valitsin kaikista jännittävimmän ilmiön tarkasteltavakseni ‒ yli 85-vuotiaiden osuuden PK-seudulla. Niin monta kaltaistensa edustajaa olen aikanani asuinympäristössäni nähnyt, että onhan tästä otettava selvää. Onko harmaahapsien invaasio todella osunut asuinseudulleni vai mistä moinen kolikoilla maksajien klusteri oikein juontaa juurensa? Tunnen itseni miltei tutkijaksi, vaikkakin täysin väärin perustein. Mutta eihän subjektiivinen kokemus voi olla väärä, taidan ryhtyä oman maailmani professoriksi.

Yli 85-vuotiaiden jakautuminen pääkaupunkiseudulla

Kuva 1. Yli 85-vuotiaiden jakautuminen pääkaupunkiseudulla

Valitsin ruutukooksi sittemmin täysin unholaan painuneen metrimäärän, mutta liekö ollut jonkin verran alta 500 metrin. Kuvan 1. kaltaisen karttakuvan MapInfo minulle pullautti. Kartalta on selkeästi nähtävissä yli 85-vuotiaiden selkeä painottuminen ensinnäkin Helsingin alueelle, mutta myös kaupungin sisäisiin keskittymiin. Esimerkiksi Munkkiniemen alueella moisia usein pyöräavusteisia kulkijoita on runsaasti. Kun valitsemani ruutukoko on melko pieni, voi kyseistä karttaa pitää suhteellisen tarkkana tuotoksena kuvaamaan valitun muuttujan alueellista sijoittumista.

Ruutumuotoinen karttaesitys on siinä mielessä heikohko, ettei ruudun sisäistä alueellista jakautumista oteta huomiion, vain ruudun sisään jäävä kokonaislukumäärä ratkaisee arvon. Pienemmällä ruutukoolla tämä ei vielä muodosta ongelmaa, mutta mitä suuremmaksi ruutukoko määritetään, sen suuremmaksi ruudun sisäinen alueellinen hajonta kasvaa. Mikäli ruutukooksi valitsisi vaikkapa kilometrin suuntaansa, ei lopputulos olisi enää kovin todenmukainen tai tarkka tuotos, pikemminkin suuntaa-antava. Voidaan toki kysyä, onko tämänmuotoisella karttaesityksellä edes pyrkimystä esittää asutuksen tarkkaa alueellista sijaintia, kun esimerkiksi pistekartta onnistuu roolissa huomattavasti paremmin. Pistekartta onkin ainakin oman tuotokseni tapauksessa yleistävämpi esitystapa, joka perustavanlaatuisesti eroaa asuntalon tarkkuudella tehdystä pistekohtaisesta aineistosta. Kullekin on roolinsa, kaikille paikkansa.

yli_85v_2

Kuva 2. Vaihtoehtoinen värivalinta

Visuaalisessa mielessä kartta on mielestäni ihan hyvin onnistunut, mitään räikeitä virheitä en ainakaan itse huomaa. Karttaa tehdessäni kamppailin tovin muuttujaa kuvaavien värien valinnassa. Liitinkin tämänviikkoisen turinointini tueksi kaksi karttakuvaa samasta aiheesta, sillä päätöksen teko kahden eri vaihtoehdon välillä osoittautui haastavaksi. Punaisen teeman kartta tuo mielestäni paremmin esiin suuren arvon saavat alueet, mutta miltei häivyttää alhaisimman vanhusmäärän alueet näkymättömiin. Vihreä kartta sen sijaan näyttää selkeämmin asteikon pienimmän arvon alueet, mutta tummempien värien kohdalla sävyerojen välinen kontrasti ei ole niin suuri kuin toivoisin.

Todettakoon lopuksi, että viittaus jonkin muun kurssilaisen blogiin pääsi jälleen unohtumaan. Paikkatiedon aikaansaaman hurmoksen tilassa kun tuota väkinäistä vaihetta on voi niin hankala muistaa. Josko sitten ensi viikolla, sopisi vaikka motokseni.

Timanttii, timanttii!! © Muumit

90-luvun lapsukaisen elo osui lastenohjelmien kulta-aikaan. Mieleeni on syöpynyt ääniraita Muumeista, jossa kenties Nipsu tai Pikku Myy huuteli otsikonmukaista kiiltävän hiilihippusen kutsumanimeä mieleenpainuvalla tavalla. Totta puhuen kirjoittaisin mieluummin varhaisvuosistani lastenohjelmien parissa, mutta pitänee perustaa toinen blogi jossa jaarittelen moisista aiheista.

Muuta juu, paikkatieto. Tällä viikolla Artun perässä pysyminen oli vielä asteen edelliskertaa haastavampaa, mutta eipä tullut onnekseni tiputtua tällä kurssikerralla kärryiltä, vaikka MapInfo näytti kaatumisen merkkejä useampaan otteeseen kuitenkaan kellahtamatta. Tällä viikolla huomion kohteena oli muun muassa datan lisääminen tietokantoihin ja tietokantojen yhdistäminen kyselyiden avulla.  Afrikan manteretta käsittelevät harjoitustehtävät tuntuivat viimeviikkoista astetta haasteellisemmilta muttei pääkopan kapasiteetti ainakaan vielä tullut vastaan ja kurssikerran ensipuolisko meni mallikkaasti.

Juuri opetetun pohjalta tehtävänä oli tulvaindeksikartan tekeminen soveltamalla harjoituksissa käytettyjä metodeita. Liekö opetuksen hektisen tahdin tulosta, mutta tässä vaiheessa tulee aina oltua hetken aikaa aivan ymmyrkäisenä, mitenkäs tämä homma nyt tehtiinkään? Tovin kestäneen typerryttävän tiedottomuuden jäljiltä palasin henkiseltä harharetkeltäni suoraan paikkatiedon pariin, ja sovelsin aikaisempia harjoituksia annetun tehtävän kohdalla. Ja koska turhamaiset moraalikäsitykseni eivät haraa tässä tapauksessa vastaan, kurkin myös auliisti annettuja vinkkejä tehtävän suorittamiseen. Menköön sieltä mistä aita on matalin, omanlaistaan viisautta sekin. Rehellisyys maan perii, olisihan se mukavaa omistaa pläntti suomalaista suoluontoa keskellä auvoisaa puupeltoa

valuma-aluejuttu2

Kuva 1- Suomen valuma-alueiden tulva-indeksit ja järvisyysprosentit

Kuten kuvasta 1. näkyy, tämänviikkoinen karttakuva esittää Suomenmaan ja läheisten rajaseutujen tulvaindeksiä ja järvisyyttä prosentteina. Rajatut ja värjätyt alueet eivät pysähdykään Suomen rajoille, vaan jatkuvat ylitsekin. Kyseinen rajaus onkin valuma-aluejako, joka kattaanee kaikki ainakin osittain maamme alueella olevat merkittävät valuma-alueet. Luonnonmaantieteellisesti suuntautuneena kartasta onkin helppo jo entisen tietopohjan perusteella tehdä havainto järvisyyden ja tulva-indeksin selvästi korreloivasta suhteesta. Järvet toimivat hyvinä tulvien torjujina ja vesivarastoina hidastaen veden kulkua ja tasaten virtaaman huippuja merkittävästi. Kuten edelläoleva karttakuva selkeästi osoittaa, saavat huomattavan järviset alueet todella alhaisen arvon tulva-indeksin osalta. Syy-seuraussuhde on selkeä, mutta toki esimerkiksi suuret joet keskittyvät myös muille alueille. Järvillä on harvemmin tapana tulvia.

Visuaaliselta ilmeeltään tämän viikon tuotoksestani sanottakoon sen verran, että esitettävä ilmiö käy mielestäni helposti ilmi, legendakaan ei sijainniltaan ja kooltaan pahalta näytä. Värimaailmassa olisi ollut varmasti parantamisen varaa, mutta esitettävä asia käy kuitenkin ilmi ilman mahdollisia sekaannuksia eri luokkien välillä. Järvisyyttä osoittavat pylväät ovat sen sijaan pakkautuneet hyvinkin tiiviisti rannikkoalueilla täi jääneet tavattoman mataliksi viiruiksi. Toki pylväitä olisi voinut hieman siirrellä, muttei se olisi välttämättä ollut ajankäytöllisesti kovinkaan mielekästä. Jos rajatut alueet olisi rajattu esimerkiksi kuntarajojen perusteella, olisi kartan siistiminen ollut tarkoituksenmukaisempaa. Tuskin kukaan tietää kuvassa 1. kuvattujen valuma-alueiden nimiä ‒ mikäli niillä sellaisia edes on.

Vielä alun timanttiteemaan palaten, kurssikerran yhteydessä kehotetaan pohtimaan Afrikkaan liittyviin tietokantoihin tallennettujen muuttujien avulla. Nämä liittyvät mm. öljyyn ja timantteihin, konflikteihin ja Internetin käyttäjien lukumäärään. Ohessa liitettynä ajatustyön tueksi annettu aineisto.

  • Konfliktin tapahtumavuosi
  • Konfliktin laajuus/säde kilometreinä
  • Timanttikaivosten löytämisvuosi
  • Timanttikaivoksen kaivausten aloitusvuosi
  • Timanttikaivosten tuottavuusluokittelu
  • Öljykenttien löytämisvuosi
  • Öljykenttien poraamisvuosi
  • Öljykenttien tuottavuusluokittelu
  • Internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina
Afrikka

Kuva 2. Afrikan konfliktien, timanttikaivosten ja öljylähteiden alueellinen sijoittuminen

On todettava, että koen edellä esitetyt tekijäät kokonaisuudessa melko johdatteleviksi. Miltei vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi kysymyksen: Pyritkö vähentämään hiilijalanjälkeäsi vai tahdotko merenpinnan nousevan asuinalueesi tuhoutuvan? Todella kärjistetty esimerkki, mutta vähän vastaavanlainen ajatus tuli ylläolevan litanian luettuani. Kuvaa 2. tarkasteltaessa voi toki havaita joidenkin konfliktien sijoittuvan öljykenttien ja timattikaivosen alueelle. Jonkin asteen yhteys tekijöillä todennäköisesti onkin, mutta merkillepantavaa on myös täysin kyseisistä luonnonrikkauksista irralliset konfliktialueet. Jonkinlaista korrelaatiota on siis havaittavissa, mutta kovin vahvaa se ei ole. Esimerkiksi Pohois-Afrikassa on laajoja kahakattomia ölyntuotantoalueita, samoin Etelä-Afrikassa timanttikaivosten kohdalla.

Mielestäni olisi mielenkiintoista nähdä konfliktien sijaintia suhteessa alueiden BKT:hen tai mieluummin HDI:hin tarkasteleva kartta Afrikasta. Mielestäni tämä kertoisikin jo paljon enemmän alueellisen epävakauden syistä kuin luonnonvarojen sijainti. Mikäli esimerkiksi taloudellisesti erinomaisesti toimeen tulevan alueen lähellä alettaisiin kaivamaan kultaa, en usko että tavanomaiset toimeentulevat asukkaat siitä riehaantuisivat. Heillähän menee jo entuudestaan hyvin. Köyhillä alueilla ihmisen opportunismi tulee korostetusti esille. Mikäli rahaa tai järkevää tekemistä ei ole, on helppo vaihtoehto alkaa rettelöitsemään paremman toimen puutteessa. Toki toiminta ei ole välttämättä täysin perusteetonta, sillä monet alueet on pilattu kansainvälisten yritysten toimesta ilmann että paikallisilla on ollut siihen mitään sanomista. Eikä alue ole välttämättä hyötynyt millään muotoa, sillä varallisuus siirtyy usein läles lyhentämättömänä takaisin kansainvälisten suuryritysten taskuihin.

Olen kuitenkin loppukädessä sitä mieltä, ettei suoraa syy-seuraus suhdetta luonnonvarojen ja konfliktien välillä ole, vaan sitä taustoittavien tekijöiden rooli on merkityksellisempi. Sosiaaliset ongelmat, köyhyys ja poliittiset ongelmat ‒ siinäpä niitä todellisiä syitä Afrikan aseellisiin selkkauksiin.

Kurssikerta 2. artikkeli 1.

Viikon numero kaksi ponnistelut eivät loppuneet jokaviikkoisen kurssiblogin päivittämiseen, vaan lisäksi erikseen annetun artikkelin pohjalta tuli harjoittaa syvällisempää pohdintaa. Kaipa tämän seurauksena tulisi tulla tehneeksi perustavanlaatusia oivalluksia, mutta eipä tuo teksti ainakaan henkilökohtaisesti liiemmin inspiroinut vaikka kyllä tarjosikin uutta tietoa vanhan kertauksen ohella.

Luettava artikkeli oli Anna Leonowiczin muutamasivuinen sepostus kahden päällekkäisen teemakartan käytöstä. Kuten täällä yliopistomaailmassa yleensä tuppaa olemaan, kyseinen luritus on englanninkielinen. Vaikka luenkin englanninkielistä tekstiä käytännössä yhtä vaivatta kuin suomea, on tieteellisellä kielellä kyllästetty höpinä vielä melko vaikeaselkoista ja hidasta tarkasteltavaa. Kuten todennäköisesti monen muunkin kohdalla, toiseen kertaan lukeminen ei ollut lainkaan pahitteeksi.

Tärkeimpänä sanomana artikkeli välitti perustavanlaatuisen eron kahden- ja yhden teeman koropleettikartan käyttösovelluksia silmällä pitäen. Yhden teeman kartta soveltuu paremmin ilmiön alueellisen jakautumisen tarkasteluun, kun taas kahden teeman kartta on visuaalisestikin kiinnostavampana esitystapana kuin luotu muuttjien välisten suhteiden tarkasteluun. Kahden teeman kartassa on kuitenkin huomattavan tärkeää, että esimerkiksi teemojen sisäiset luokitteluasteikot on rajattu suurimmillaan kolmeen eri yksikköön. Mikäli kutakin luokkaa olisi neljä, tuloksena olisi jo 16 mahdollista eri kombinaatiota. Tämänkaltainen esitys olisi jo väistämättä sekava tulkittava. Myös värimaailmaan on kiinnitettävä erityshuomiota kahden teeman koropleettikartoissa, sillä kokemattoman kartantekijän tuotos saattaa helposti olla käypää materiaalia Huonojen karttojen terapiakerho –facebookryhmään. Lisäksi kartan lukijan tullee olla kartografisesti harjautuneempi tulkitakseen sujuvasti kahden teeman karttaesitystä, mutta pienellä harjoituksella tämän tulisi luonnistua jopa ammattikoulupohjalta.

Provokaatiot sikseen, kummallakin kartalla on käyttökohteensa ja paikkansa. Aivan kuten peruna on pääruoan kanssa maittavaa, mutta harvempi sitä kuitenkaan jälkiruoaksi nauttii. Aloitteleva kartografi on kuin pikkulapsi työntämässä erimuotoisia palikoita niille sopimattomien kolojen lävitse laatikkoon, jonka päällä on niiden ääriiivoja vastaavat reiät. Joku nimi tälle “lelulle” lienee, mutta toivottavasti käy puuttellisesta selityksestänikin ilmi. Taaperona tuo simppeli peli tuottaa varmasti haastetta kaikille, mutta mikäli asiat eivät ole täysin pain honkia menneet, pitäisi peli ratkaista nykypäivänä vaivattomasti. Toistojen ja harjoituksen jälkeen tulosta alkaa syntyä, niin elämässä kuin kartografiassakin

 

Lähteet

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 1, 33–37.

Viikko 2, mitäs sitä otsikkoa keksimään ‒ itsellenihän tässä kirjoittelen :)

Toisella kurssikerralla otettiin teemakartat edellistä kertaa tarkempaan syyniin. Nelituntisen paikallaanistumaharjoituksen ensimmäisen puoliskon pohjalta tehtäväksi annettiin kahta eri muuttujaa kuvaavan teemakartan luominen. Kuvattavat teemat sai valita MapInfon aineiston pohjalta tai tuomalla ohjelmaan aineistoa SOTKAnetistä. Kuten Olli Kauppikin (2015), totesin kyseisen työvaiheen yllättävän haastavaksi. Tovin ähellettyäni tulin siihen tulokseen ettei minusta näemmä ole tuomaan haluamaani aineistoa MapInfoon, joten päätin turvautua jo ennalta saatavilla olevaan aineistoon.

Päädyin tarkastelemaan Pohjois-Suomen väkilukua ja taajama-astetta vuoden 2010 aineiston pohjalta. Näihin kahteen aiheeseen päätyminen oli ylivoimaisesti pitkäkestoisin työvaihe, sillä aikaa tuhrautui eri teemoilla puljaamiseen ja edes jossain määrin toisistaan riippuvaisten tekijöiden keksimiseen. Lopputuloksena alla näkyvä kartta, joka on loppukädessä melko hölmö. Kuten kuva 1. osoittaa: suuremman taajama-asteen alueilla asuu enemmän ihmisiä kuin alueilla joissa taajama-aste on alhaisempi ‒ uuraauurtava tutkimustulos, olen selvästi paikkani yliopistossa ansainnut. Taidan ryhtyä tutkijaksi, seuraavana läpimurtona voisin todeta veden olevan märkää. Valittavat teemat olisi totta vie pitänyt valita tarkemmin, tuntuu lähinnä lukijan aliarvioimiselta lähteä tekemään kovin syväluotaavaa analyysiä näinkin simppelistä asiasta, mutta menkööt tämän kerran vähän typistettynä versiona.

Pojois-Suomen väliluku ja taajama-aste vuonna 2010

Kuva 1. Pohjois-Suomen väliluku ja taajama-aste vuonna 2010

Kuten ylläoleva kuvan 1. teemakartta osoittaa, on väkiluvun ja taajama-asteen välillä havaittavissa selkeä yhteys kautta käytettyjen luokitteluvälien. Esimerkiksi kuntien alueet, joilla taajama-aste on suurimmillaan 47,2%, ovat myös pääasiassa niitä joiden asukasluku asettuu myös luokitteluasteikon pienimpään osaan alle 4000 asukkaallaan. Samankaltainen kaava toistuu asteikon toisessa päässä, suurimman taajama-asteen alueiden ollessa pääasiassa kaikista asutuimpia. Toki muutamien kuntien kohdalla molemmat arvot eivät täsmää mallilla pienin väkiluku ‒ pienin taajama-aste, mutta minkään kunnan kohdalla ei toisen ääripään arvo saa vastakkaisen ääripään arvoa. Tarkoittaen ettei esimerkiksi yksikään alhaisimman taajama-asteen alue yllä väkiluvultaan suurimpaan luokkaan. Suurimmat keskukset kuten Tornio ja Rovaniemi erottuvat kartalta selkeästi, mutta tälläkin viikolla valitsemani luokitteluasteikon ylimmän arvon kattava väli on hyvin suuri. Esimerkiksi Rovaniemen ja Sodankylän asukasmäärän ero on todellisuudessa yli 50 000, mutta niiden saama arvo on tuotokseni puitteissa sama. Luokitteluasteikon määrittämiseen tulisi ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota kartan tekovaiheessa. Kuitenkin saavutettu visuaalinen ilme on mielestäni viimeviikoista karttaa miellyttävämpi, mutta hiomiselle kyllä löytäisi sijaa. Pienet poikkiviivat kartan kehyksen ylä- ja alareunoissa eivät kokonaisuutta ainakaan kaunista.

Henkilöhistoriani pohjoisimman vierailemani paikan ollessa Pohjois-Savon korkeudella, jää kartan informaatioarvo kenties muillekin etelän eläjille osin vajavaiseksi. Näin maantieteen opiskelijanakin on myönnettävä ettei Lapin tunnetuimpien kuntien nimeämistä paljoa pidemmälle päästä. Ehkä olen vain epäkelpo kaltaisteni edustaja, mutta kadulta pysäytetty satunnainen peruspulliainen olisi todennäköisesti vielä minuakin pahemmin pihalla Lapin kunnista ja niiden sijoittumisesta kartalle. Onhan se koomista että on poistunut suuntaan jos toiseenkin maan rajojen ulkopuolelle, muttei ole edes käynyt oman kotimaansa pohjoisemmissa osissa lainkaan. Pieni on kuitenkin tätä nykyä kirjoittajan piiri, muut matkustavat ties minne mutta minähän napotan paikallani. Kerran soppensa löytää niin mitäpä sitä vastustamaan. Vai liekö tuo sittenkään löytynyt, ehkä pieni etsintä olisi vielä paikallaan.

 

Lähteet

Kauppi, O (2015). Olli Kaupin paikkatietoblogi. Toinen kurssikerta. <https://blogs.helsinki.fi/okauppi/> Luettu 1.2.2015