Kurssikerta 2. artikkeli 1.

Viikon numero kaksi ponnistelut eivät loppuneet jokaviikkoisen kurssiblogin päivittämiseen, vaan lisäksi erikseen annetun artikkelin pohjalta tuli harjoittaa syvällisempää pohdintaa. Kaipa tämän seurauksena tulisi tulla tehneeksi perustavanlaatusia oivalluksia, mutta eipä tuo teksti ainakaan henkilökohtaisesti liiemmin inspiroinut vaikka kyllä tarjosikin uutta tietoa vanhan kertauksen ohella.

Luettava artikkeli oli Anna Leonowiczin muutamasivuinen sepostus kahden päällekkäisen teemakartan käytöstä. Kuten täällä yliopistomaailmassa yleensä tuppaa olemaan, kyseinen luritus on englanninkielinen. Vaikka luenkin englanninkielistä tekstiä käytännössä yhtä vaivatta kuin suomea, on tieteellisellä kielellä kyllästetty höpinä vielä melko vaikeaselkoista ja hidasta tarkasteltavaa. Kuten todennäköisesti monen muunkin kohdalla, toiseen kertaan lukeminen ei ollut lainkaan pahitteeksi.

Tärkeimpänä sanomana artikkeli välitti perustavanlaatuisen eron kahden- ja yhden teeman koropleettikartan käyttösovelluksia silmällä pitäen. Yhden teeman kartta soveltuu paremmin ilmiön alueellisen jakautumisen tarkasteluun, kun taas kahden teeman kartta on visuaalisestikin kiinnostavampana esitystapana kuin luotu muuttjien välisten suhteiden tarkasteluun. Kahden teeman kartassa on kuitenkin huomattavan tärkeää, että esimerkiksi teemojen sisäiset luokitteluasteikot on rajattu suurimmillaan kolmeen eri yksikköön. Mikäli kutakin luokkaa olisi neljä, tuloksena olisi jo 16 mahdollista eri kombinaatiota. Tämänkaltainen esitys olisi jo väistämättä sekava tulkittava. Myös värimaailmaan on kiinnitettävä erityshuomiota kahden teeman koropleettikartoissa, sillä kokemattoman kartantekijän tuotos saattaa helposti olla käypää materiaalia Huonojen karttojen terapiakerho –facebookryhmään. Lisäksi kartan lukijan tullee olla kartografisesti harjautuneempi tulkitakseen sujuvasti kahden teeman karttaesitystä, mutta pienellä harjoituksella tämän tulisi luonnistua jopa ammattikoulupohjalta.

Provokaatiot sikseen, kummallakin kartalla on käyttökohteensa ja paikkansa. Aivan kuten peruna on pääruoan kanssa maittavaa, mutta harvempi sitä kuitenkaan jälkiruoaksi nauttii. Aloitteleva kartografi on kuin pikkulapsi työntämässä erimuotoisia palikoita niille sopimattomien kolojen lävitse laatikkoon, jonka päällä on niiden ääriiivoja vastaavat reiät. Joku nimi tälle “lelulle” lienee, mutta toivottavasti käy puuttellisesta selityksestänikin ilmi. Taaperona tuo simppeli peli tuottaa varmasti haastetta kaikille, mutta mikäli asiat eivät ole täysin pain honkia menneet, pitäisi peli ratkaista nykypäivänä vaivattomasti. Toistojen ja harjoituksen jälkeen tulosta alkaa syntyä, niin elämässä kuin kartografiassakin

 

Lähteet

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 1, 33–37.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *