Neliö on kivempi kuin pallo

Neljäs kurssikerta keskittyi ruutumuotoisen teemakarttojen tekemiseen. TAK-kurssilla muistelen tehneeni jo ainakin yhden pistemuotoisen karttaesityksen, mutta tällä kertaa tarkasteltavat objektit olivatkin neliskanttisia ja teräväkulmaisia. Jännittävää kehitystä maantieteilijän jokapäiväisessä elämässä. Esitystapana ruutukartta eroaa kuitenin pistekartasta kovasti, ja semmoista aloimme Artun opastuksellä väkertämään.

Päivän aamujumpassa keskityimmekin luomaan ruutukarttaa pääkaupunkiseudun väestöstä. Pian tämän jälkeen jokaviikkoinen kurimukseni toistui jälleen, sillä tehtävänä oli luoda itse ja omatoimisesti ruutukartta samasta alueesta Ruutukoon sai valita suhteellisuuden rajoissa itse ja tarkasteltavan muuttujan sai myös määrittää MapInfosta löytyvän aineiston puitteissa. Koska olen eri kekseliäs kaveri, valitsin kaikista jännittävimmän ilmiön tarkasteltavakseni ‒ yli 85-vuotiaiden osuuden PK-seudulla. Niin monta kaltaistensa edustajaa olen aikanani asuinympäristössäni nähnyt, että onhan tästä otettava selvää. Onko harmaahapsien invaasio todella osunut asuinseudulleni vai mistä moinen kolikoilla maksajien klusteri oikein juontaa juurensa? Tunnen itseni miltei tutkijaksi, vaikkakin täysin väärin perustein. Mutta eihän subjektiivinen kokemus voi olla väärä, taidan ryhtyä oman maailmani professoriksi.

Yli 85-vuotiaiden jakautuminen pääkaupunkiseudulla

Kuva 1. Yli 85-vuotiaiden jakautuminen pääkaupunkiseudulla

Valitsin ruutukooksi sittemmin täysin unholaan painuneen metrimäärän, mutta liekö ollut jonkin verran alta 500 metrin. Kuvan 1. kaltaisen karttakuvan MapInfo minulle pullautti. Kartalta on selkeästi nähtävissä yli 85-vuotiaiden selkeä painottuminen ensinnäkin Helsingin alueelle, mutta myös kaupungin sisäisiin keskittymiin. Esimerkiksi Munkkiniemen alueella moisia usein pyöräavusteisia kulkijoita on runsaasti. Kun valitsemani ruutukoko on melko pieni, voi kyseistä karttaa pitää suhteellisen tarkkana tuotoksena kuvaamaan valitun muuttujan alueellista sijoittumista.

Ruutumuotoinen karttaesitys on siinä mielessä heikohko, ettei ruudun sisäistä alueellista jakautumista oteta huomiion, vain ruudun sisään jäävä kokonaislukumäärä ratkaisee arvon. Pienemmällä ruutukoolla tämä ei vielä muodosta ongelmaa, mutta mitä suuremmaksi ruutukoko määritetään, sen suuremmaksi ruudun sisäinen alueellinen hajonta kasvaa. Mikäli ruutukooksi valitsisi vaikkapa kilometrin suuntaansa, ei lopputulos olisi enää kovin todenmukainen tai tarkka tuotos, pikemminkin suuntaa-antava. Voidaan toki kysyä, onko tämänmuotoisella karttaesityksellä edes pyrkimystä esittää asutuksen tarkkaa alueellista sijaintia, kun esimerkiksi pistekartta onnistuu roolissa huomattavasti paremmin. Pistekartta onkin ainakin oman tuotokseni tapauksessa yleistävämpi esitystapa, joka perustavanlaatuisesti eroaa asuntalon tarkkuudella tehdystä pistekohtaisesta aineistosta. Kullekin on roolinsa, kaikille paikkansa.

yli_85v_2

Kuva 2. Vaihtoehtoinen värivalinta

Visuaalisessa mielessä kartta on mielestäni ihan hyvin onnistunut, mitään räikeitä virheitä en ainakaan itse huomaa. Karttaa tehdessäni kamppailin tovin muuttujaa kuvaavien värien valinnassa. Liitinkin tämänviikkoisen turinointini tueksi kaksi karttakuvaa samasta aiheesta, sillä päätöksen teko kahden eri vaihtoehdon välillä osoittautui haastavaksi. Punaisen teeman kartta tuo mielestäni paremmin esiin suuren arvon saavat alueet, mutta miltei häivyttää alhaisimman vanhusmäärän alueet näkymättömiin. Vihreä kartta sen sijaan näyttää selkeämmin asteikon pienimmän arvon alueet, mutta tummempien värien kohdalla sävyerojen välinen kontrasti ei ole niin suuri kuin toivoisin.

Todettakoon lopuksi, että viittaus jonkin muun kurssilaisen blogiin pääsi jälleen unohtumaan. Paikkatiedon aikaansaaman hurmoksen tilassa kun tuota väkinäistä vaihetta on voi niin hankala muistaa. Josko sitten ensi viikolla, sopisi vaikka motokseni.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *