Itsestäänselvyyksiä etsimässä

Seitsemäs kerta paikkatietoa tuli toissaperjantaina täyteen. Onnenlukunahan monet tuota lukemaa pitävät, mutta onko onni että kurssi tuli tämän kerran myötä päätökseen? Ei oikeastaan. Omalla tavallaan ikävää tämä periodimuotoinen taikka lukion jaksomuotoinen opiskelu. Aina kun ehtii sopivasti asenneoitua kurssilla käymiseen ja käsiteltäviin asioihin, vaihtuupi kaikki jälleen uuteen ja ihmeelliseen uusien kurssien muodossa. Tiedä olenko mieleltäni taantunut peruskoulutasolle, mutta olipa siinäkin puolensa. Rutiininomaisesti tapitin ne uskonnon tunnitkin kerran viikossa vuoden ympäri. Jo tämänhetkisessä iässänikin kun aika tuppaa jo kulkemaan niin hirmuista vauhtia, että näiden neljän periodin kesto tuntuu jäävän häviävän pieneksi. Viimeistä tämän lukunkauden neljännestä tässä jo eletään. Ei pysy pieni mieli elon perässä.

Viimeisellä kurssikerralla tarkoituksena oli luoda kaksi teemakarttaa, jotka teimme itse etukäteen hankkimamme aineiston pohjalta. Valinnanvapaus on aina haastava asia, mitäs minua lampaanluonteista mielenlaatua moisella härnäämään. Itsellenikin tuntemattomista syistä päädyin kuitenkin tutkailemaan Irlantia. Liekö taustalla jonkinlaista hiustenväriin liittyvää hengenheimolaisuutta, mene ja tiedä. Päättäväisesti pidin kuitenkin kiinni valitsemastani kohdemaasta, vaikka maakuntakohtaista aineistoa ei tahtonut juuri millään löytyä. Kuitenkin pitkittyneen hakukonetaistelun jäljiltä päädyin sivustolle, jolta löytyi pari Irlannin turismia käsittelevää kaavioita. Päätös ensimmäisen tekemäni kartan aiheesta olikin helppo, sillä aineiston puitteissa ei muita esitettäviä muuttujia edes ollut valittavissa.

IRLANTITURISMIJATULOT

Kuva 1. Irlannissa vierailleiden ulkomaalaisten lukumäärän ja matkailun tuottamien tulojen vertailua

Ja kuten ylläolevasta karttakuvasta numero 1. ilmenee, onnistuin jälleen kerran luomaan kartan, joka kuvaa täysin selvää syy–seuraussuhdetta. Alueilla, joilla käy paljon ulkomaisia matkailijoita, on myös sen myötä suuremmat matkailun myötä kertyneet tulot. Kykenen aina kyllä löytämään niin jännät muuttujat näihin karttoihini. Mutta kyllähän minä tästä vielä paremmaksi osaan pistää, kykyni ovat rajattomat. Kääntäkäämme katseemme siis allaolevaan karttakuvaan numero 2.

irlantiautoja

Kuva 2. Irlannin asukasluvun ja ajokorttien haltijoiden määrän vertailua

Ennen kurssia minun oli tavattoman vaikea löytää mitään järkevää aineistoa jota voisin teemakartassani esittää. Mutta kurssikerran aikana löysinkin miltei ensimmäisellä haulla hyvin kattavasti Irlantia alueittain käsittelevän aineiston. Valinnanvaraa oli esitettyjen muuttujien suhteen, ja kaikki oli vielä nätisti maakunnittain esitettynä. Tämähän sattui sopivasti. Mutta tässä vaiheessa jokin meni jälleen pieleen, ja kekseliäisyyteni taantui jälleen kyseenalaiselle tasolle. Mikäs sen fiksumpaa, kuin esittää kartalla väkiluvun ja ajokortin haljoiden välistä suhdetta! En tiedä koinko tämän tekohetkellä hyväksikin ideaksi, mutta lopputuloksen katselu sai aikaan lähinnä epäuskoiseen nauruun sekoittunutta ihmetystä. Siinä karttaani taivastellessani totesin jälleen onnistuneeni. Kun aurinko paistaa on valoisaa, nälkä lähtee syömällä ja taivas on sininen. Paljon ihmisiä = paljon ajokortin haltijoita. Mikäli päiväkodissa olisi kartoista kiinostuneita, löytyisi minulta kyllä heille materiaalia. Lahjakkuuteni on negatiivista, mutta eipä näitä karttoja ainakaan tarvitse vaivautua analysoimaan. Sadepilvelläkin kultareunus, huonolla kartallakin, ööh, peruna.

Toki molemmista kartoista löytyy myös joitakin ilmiselvästä ennakkoasetelmasta poikkeavia tuloksia, mutta pääasiassa tulokset ovat yhteneväisiä ja ilmeisiä. Kuitenkin kuvan kaksi kohdalla jäin ihmettelemään, miksi juuri yhdellä vähäisen asutuksen alueella on todella runsaasti ajokortin haltijoita verrattuna ympäröiviin vastaavan asutuksen alueisiin. Sitten huomasinkin, että alueella on karttani mukaan enemmän ajokortin haltijoita kuin asukkaita. Itsestääselvyyksien esittämisen lisäksi tuotokseni on vieläpä virheellinen. Tasokasta jälkeä, täytyy myöntää.

Kokonaisuudessaan koin kurssin todella miellyttäväksi. Vaikka viimeisellä kurssikerrallakin sain häiritä Arttua jo häpellisen paljon, sain kuitenkin viidettä kurssikertaa lukuunottamatta ihan kelvollista jälkeä aikaiseksi joka viikko. Karttojen tekeminen on kyllä mukavaa, mutta valmiin kartan tekeminen on kurssin aikana tuottanut kyllä tarpeettoman paljon vaikeuksia useaan otteeseen. Onneksi apua oli Paarlahden ja vierustoverin muodossa tarjolla, itsekseen en olisi juuri mihinkään pystynyt.

Lisäksi pidin kurssilla erityisesti tästä blogin pitämisestä. Vaikka välttämättä kukaan itseäni lukuunottamatta ei tulisi lukeneeksi yhtäkään postaustani alusta loppuun, sain itse iloa näiden kirjoittamisesta. Moneen otteeseen olen itsekseni hihitellyt typeriä kirjoituksiani. Opintourani varrella ei ole nimittäin ollut aivan jokapäiväistä, että näinkin kattavan tehtävän tekemisen olisi kokenut miellyttäväksi. Kirjallinen ilmaisu on kuitenkin aina ollut, ei välttämättä vahvuuteni, mutta ainakin mieluisa itseilmaisun tapa. Tuntuukin miltei ikävältä lopettaa blogin kirjoittaminen tähän, sillä vastaavanlaista on tuskin ainakaan kovin pian tiedossa. Mutta enköhän minä tästä lähde ruokakauppaan. Banaanit ovat loppu, parsakaaleja on onneksi vielä kaksi.

Aamulenkille? Vitsi se huonokin on

Kello on 8:30 ja löydän itseni ulkotiloista paikannuslaite kourassa suojateitä bongaamassa. Itsepetos on paras petos, joten vakuuttelen itselleni että asiat voisivat olla huonomminkin. Voisinhan olla, öh, kotona nukkumassa. Apeista aatoksistani huolimatta pienimuotoinen reippailurupeama tulee päätökseen ryhmäni oli löydettyä riittävän monta raitariviä Kumpulan ympäristöstä. Raitisilmamyrkytyksen uhatessa suuntasimmekin takaisin sisätiloihin Artun ohjeistuksen mukaisesti. Keräämämme aineiston pohjalta saadut arvot syötettiin tietokoneelle ja MapInfon avulla kävimme läpi kunkin ryhmän saamat tulokset ja tarkastelimme niitä kartalta. Tulipahan opittua, että Kumpulassa on valvontakameroita ja Chemicumin katolla on lipputanko.

Varsinaisena tehtävänantona oli kuitenkin tuottaa kolme teemakarttaa valiten ennalta määrätyistä aiheista mieluisimmat. Tulivuoret, maanjäristykset ja meteoriittien putoamispaikat. Aamun väkinäinen vaellus ei jäänyt palkitsematta, hasardeja! Karttojen tekeminen on mukavaa puuhaa varsinkin jostakin ilmiöstä, joka aidosti kiinnostaa. Päädyinkin siis lukuisien kokeilujen jälkeen tekemään kolme karttaa, joista ensimmäisessä tarkastelen yksinkertaisesti maanpäällisten tulivuorten sijaintia. Verratessa hakukoneella löytämääni karttaa numero 1. ja sitä seuraavaa omaa tuotostani numero 2. keskenään, on havaittavissa hyvin selkeä yhteys tulivuorten ja mannerlaattojen reunojen sijaintien kohdalla. Valtaosa tulivuorista sijaitsee vielä tarkemmin ilmaistuna laattojen alityöntövyöhykkeillä.

mannerlaatat

Kuva 1. Mannerlaattojen sijainti ja tyyppi. <http://www.johomaps.com/world/worldtecton.html>

maanpäälliset

Kuva 2. Maanpäällisten tulivuorten sijainti

Tektonisesti rauhallisilla alueilla kyseiset kivikartiot harvemmassa kuin laattojen reunojen läheisyydessä, mutta toki mm. kuumien pisteiden seurauksena niitä esiintyy laattojen reunojen ulkopuolellakin. Etenkin Afrikassa ja Aasiassa Mongolian seudulla tulivuoria on yllättävänkin paljon. Ylleolevan tekemäni kartan mukaan myös Ruotsista löytyy yksi, kertookohan jotain tekemiseni tasosta. Kartassa numero kolme olen sisällyttänyt vedenalaiset tulivuoret maanpäällisten kanssa samaan karttaan. Minkäänlaisia yllätyksiä ei sijainnin suhteen tule, vaan ne noudattavat pääasiassa kiltisti mannerlaattojen reuna-alueita

myös_vedenalaiset_(tummia)

Kuva 3. Maanpäällisten ja vedenalaisten tulivuorten sijainti

Edellä olevissa karttakuvissa on käynyt ilmi mannerlaattojen sijainti ja laattojen liikesuunta suhteessa toisiinsa. Kuvaan neljä päätin sisällyttää kaikki vuoden 1900 jälkeen sattuneet yli 7,0 magnitudin maanjäristykset. Valitsin tietoisesti hieman suuremman kokoluokan järistykset, jotta kartta säilyisi visuaalisesti miellyttävänä, mutta myös painottaakseni suurten järistysten esiintymistä juuri tietynlaisilla alueilla. Merkillepantavaa onkin, että ylivoimaisesti suurin osa magnitudiltaan yli 7,0 järistyksistä tapahtuu nimenomaan alityöntö- ja sivuamisvyöhykkeillä. Esimerkiksi Itä-Afrikan hautavajoaman alueelta löytyy suuri määrä tulivuoria, mutta maalla ei ole tapana järistä siellä valitsemani minimirajan puitteissa paljoakaan.

Toki verratessa tekemääni karttaa muiden kurssilaisten tuotoksiin, oli heidän valitsemiensa pienempien magnitudimäärien puitteissa havaittavissa järistyksiä tapahtuvan myös laattojen erkanemisvyöhykkeillä. Mitä pienemmän magnitudin järistyksiä oli kukin kartalla esittänyt, sitä enemmän kohteita oli tupsahtanut juuri toisistaan kaikkoavien laattojen saumakohdan läheisyyteen. Sanna Kujalan blogin kuudennen kurssikerran kartta nummer kaksi havainnoillistaa erinomaisesti edellä kuvaamaani. Kokonaisuudessaan järistyksiä esiintyy – niin pienessä kuin suuressa mittakaavassakin, subduktio- eli alityöntövyöhykkeiden läheisyydessä. Kaikista korostuneimmin tämä on nähtävissä ns. Tyynenmeren tulirenkaalla Amerikkojen itärannikolta Aleuttien kautta aina Koillis- ja Kaakkois-Aasiaan saakka.

Kuva 4. Maanpäällisten ja vedenalaisten tulivuorten sijainti verrattuna vuodesta 1900 eteenpäin tapahtuneisiin yli 7.0 magnitudin maanjäristyksiin

Kuva 4. Maanpäällisten ja vedenalaisten tulivuorten sijainti verrattuna vuodesta 1900 eteenpäin tapahtuneisiin yli 7,0 magnitudin maanjäristyksiin

Kokonaisuudessaan tuottamiani karttoja katsellessa voisin kuvitella niitä käytettävän jopa opetuksessa, kuten kurssikerran tehtävänanto ohjasi pohtimaan. Varsinaista vikaa en ainakaan itse missään karttakuvissa havaitse. Toki eri suuruisten maanjäristysten kuvaaminen kartalla olisi tukenut tekstimuotoista esitystapaa. Vaikka karttakuvien tarkoituksena ei ollutkaan ilmiöiden hyvin tarkan alueellisen sijainnin kuvaaminen, olisi kartan merkkejä saattanut kuitenkin hieman pienentää. Toisaalta tämänhetkinen lopputulos on selkeä tulkittava, mutta kukin merkki peittää alleen miltei suhteettoman suuren alueen.

Kurssikerran viisi jälkeen tämänkertainen paikkatietosessio tuntui suorastaan nautinnolliselta viimekertaisen numeroiden kiroamisen jälkeen. Viimeisimmät piirrostyöni jäivät ennen maantiedon opintoja lukion pakollisiin kuvaamataidon kursseihin. Nyt sitä taas piirretään, ja ihan vielä yliopistotasolla. Laveeraamaan en ole kuitenkaan vielä päässyt. Tiedettäkö tässä pitäisi olla tekevinään, no ehkei nyt ihan vielä. Paikkatieto on kuitenkin mitä mainioin tekosyy napottaa monitorin ääressä tuntikaupalla etsien harmonisia värikombinaatioita ja luoden nättejä karttaesityksiä. Kaunosieluista puuhaa.

Lähteet:

Kujala, S. (2015). Kurssikerta 6: kieltokylttejä, tulivuoria ja maanjäristyksiä. Sannan PAK-blogi <https://blogs.helsinki.fi/kusaku/> 2.3.2015

<http://www.johomaps.com/world/worldtecton.html> Luettu 2.3.2015

 

 

Numerot eivät ole ystäviä

Tämä oli se kurssikerta jota en odottanut. Paarlahti olikin jo ennalta mainostanut tulevaa perjatain paikkatietopläjäystä haastavammaksi kuin aikaisempia. Pitäisi kuulemma soveltaa oppimaansa. Niin no tuota, kun osaamisen taso rajoittuu pitkälti siihen että kykenen seuraamaan opetusta ja toistamaan aivottomasti näkemäni, ei itsenäisten tehtävien suorittaminen ole aina kovinkaan mielekästä. Paikkatiedolla on kuitenkin hyvätkin puolensa, sillä etenkin teemakarttojen tekeminen on mielestäni todella mieluisaa ja kiinnostavaa puuhaa. Toista maata onkin tilastoilla ja datalla puljaaminen, joka ei vain tahdo ottaa onnistuakseen.

Erikoista ylipäätänsä miten kartoista on tullut ”tärkeä” osa elämää. Kun löydän itseni Kumpulasta, on opetuksen lomassa karttoja siellä täällä. Puhutaan kartoista, katsellaan ja tehdään karttoja, kartografian historiastakin tässä periodissa on päässyt oppimaan. Kartta, kartta, kartta. En kokenut näitä kaksiulotteisia ympäröivän maailman esitystapoja mitenkään erityisen mielenkiintoiseksi ennen viime syksynä alkanutta akateemista aivopesua. Kuinkahan suuri henkilökohtainen mielenkiinto minulla olikaan taustalla, vai kokisiko miltei kuka tahansa aihepiirin mielenkiintoiseksi moisen opintorupeaman jäljiltä.

Tämänkertaisen blogimuotoisen horinan tarkoituksena oli kuitenkin käsitellä kurssin teemaa hieman tarkemmin. Kurssikerralla tutustuimme uuteen menetelmään, bufferointiin. MapInfon avulla pystyimme rajaamaan kartalta tietyn alueen ja luomaan sen ympärille metrimääräisesti juuri tahtomamme kokoisen puskurivyöhykkeen. Mielestäni harjoitustehtävistä ensimmäiset toivat hyvin ilmi käytännön käyttötarkoituksia kyseiselle työkalulle. Itsessäänhän luotu vyöhyke ei sisällä juuri minkäänlaista informaatiota mutta yhdistettäessä sen rajaama alue muihin tiedossa oleviin tekijöihin saadaan tarkasteltua monia eri ilmiöitä. Muista mieleen tulevista käyttötarkoituksista voisi mainita ympäristövaikutusten arvioinnin esimerkiksi uutta moottoritietä tai voimalaitosta suunniteltaessa. Jo suunnitteluvaiheessa voidaan pyrkiä sijoittamaan toiminnot siten, että niistä aiheutuu haittaa mahdollisimman pienelle ihmismäärälle.

Kokonaisuudessaan kurssikerta oli osaltani pienoinen pannukakku, samoin kuin tämänkertainen blogitekstikin. Paljon tekemistä, vähän aikaa. Uutta yritystä seuraavalla viikolla.