Aamulenkille? Vitsi se huonokin on

Kello on 8:30 ja löydän itseni ulkotiloista paikannuslaite kourassa suojateitä bongaamassa. Itsepetos on paras petos, joten vakuuttelen itselleni että asiat voisivat olla huonomminkin. Voisinhan olla, öh, kotona nukkumassa. Apeista aatoksistani huolimatta pienimuotoinen reippailurupeama tulee päätökseen ryhmäni oli löydettyä riittävän monta raitariviä Kumpulan ympäristöstä. Raitisilmamyrkytyksen uhatessa suuntasimmekin takaisin sisätiloihin Artun ohjeistuksen mukaisesti. Keräämämme aineiston pohjalta saadut arvot syötettiin tietokoneelle ja MapInfon avulla kävimme läpi kunkin ryhmän saamat tulokset ja tarkastelimme niitä kartalta. Tulipahan opittua, että Kumpulassa on valvontakameroita ja Chemicumin katolla on lipputanko.

Varsinaisena tehtävänantona oli kuitenkin tuottaa kolme teemakarttaa valiten ennalta määrätyistä aiheista mieluisimmat. Tulivuoret, maanjäristykset ja meteoriittien putoamispaikat. Aamun väkinäinen vaellus ei jäänyt palkitsematta, hasardeja! Karttojen tekeminen on mukavaa puuhaa varsinkin jostakin ilmiöstä, joka aidosti kiinnostaa. Päädyinkin siis lukuisien kokeilujen jälkeen tekemään kolme karttaa, joista ensimmäisessä tarkastelen yksinkertaisesti maanpäällisten tulivuorten sijaintia. Verratessa hakukoneella löytämääni karttaa numero 1. ja sitä seuraavaa omaa tuotostani numero 2. keskenään, on havaittavissa hyvin selkeä yhteys tulivuorten ja mannerlaattojen reunojen sijaintien kohdalla. Valtaosa tulivuorista sijaitsee vielä tarkemmin ilmaistuna laattojen alityöntövyöhykkeillä.

mannerlaatat

Kuva 1. Mannerlaattojen sijainti ja tyyppi. <http://www.johomaps.com/world/worldtecton.html>

maanpäälliset

Kuva 2. Maanpäällisten tulivuorten sijainti

Tektonisesti rauhallisilla alueilla kyseiset kivikartiot harvemmassa kuin laattojen reunojen läheisyydessä, mutta toki mm. kuumien pisteiden seurauksena niitä esiintyy laattojen reunojen ulkopuolellakin. Etenkin Afrikassa ja Aasiassa Mongolian seudulla tulivuoria on yllättävänkin paljon. Ylleolevan tekemäni kartan mukaan myös Ruotsista löytyy yksi, kertookohan jotain tekemiseni tasosta. Kartassa numero kolme olen sisällyttänyt vedenalaiset tulivuoret maanpäällisten kanssa samaan karttaan. Minkäänlaisia yllätyksiä ei sijainnin suhteen tule, vaan ne noudattavat pääasiassa kiltisti mannerlaattojen reuna-alueita

myös_vedenalaiset_(tummia)

Kuva 3. Maanpäällisten ja vedenalaisten tulivuorten sijainti

Edellä olevissa karttakuvissa on käynyt ilmi mannerlaattojen sijainti ja laattojen liikesuunta suhteessa toisiinsa. Kuvaan neljä päätin sisällyttää kaikki vuoden 1900 jälkeen sattuneet yli 7,0 magnitudin maanjäristykset. Valitsin tietoisesti hieman suuremman kokoluokan järistykset, jotta kartta säilyisi visuaalisesti miellyttävänä, mutta myös painottaakseni suurten järistysten esiintymistä juuri tietynlaisilla alueilla. Merkillepantavaa onkin, että ylivoimaisesti suurin osa magnitudiltaan yli 7,0 järistyksistä tapahtuu nimenomaan alityöntö- ja sivuamisvyöhykkeillä. Esimerkiksi Itä-Afrikan hautavajoaman alueelta löytyy suuri määrä tulivuoria, mutta maalla ei ole tapana järistä siellä valitsemani minimirajan puitteissa paljoakaan.

Toki verratessa tekemääni karttaa muiden kurssilaisten tuotoksiin, oli heidän valitsemiensa pienempien magnitudimäärien puitteissa havaittavissa järistyksiä tapahtuvan myös laattojen erkanemisvyöhykkeillä. Mitä pienemmän magnitudin järistyksiä oli kukin kartalla esittänyt, sitä enemmän kohteita oli tupsahtanut juuri toisistaan kaikkoavien laattojen saumakohdan läheisyyteen. Sanna Kujalan blogin kuudennen kurssikerran kartta nummer kaksi havainnoillistaa erinomaisesti edellä kuvaamaani. Kokonaisuudessaan järistyksiä esiintyy – niin pienessä kuin suuressa mittakaavassakin, subduktio- eli alityöntövyöhykkeiden läheisyydessä. Kaikista korostuneimmin tämä on nähtävissä ns. Tyynenmeren tulirenkaalla Amerikkojen itärannikolta Aleuttien kautta aina Koillis- ja Kaakkois-Aasiaan saakka.

Kuva 4. Maanpäällisten ja vedenalaisten tulivuorten sijainti verrattuna vuodesta 1900 eteenpäin tapahtuneisiin yli 7.0 magnitudin maanjäristyksiin

Kuva 4. Maanpäällisten ja vedenalaisten tulivuorten sijainti verrattuna vuodesta 1900 eteenpäin tapahtuneisiin yli 7,0 magnitudin maanjäristyksiin

Kokonaisuudessaan tuottamiani karttoja katsellessa voisin kuvitella niitä käytettävän jopa opetuksessa, kuten kurssikerran tehtävänanto ohjasi pohtimaan. Varsinaista vikaa en ainakaan itse missään karttakuvissa havaitse. Toki eri suuruisten maanjäristysten kuvaaminen kartalla olisi tukenut tekstimuotoista esitystapaa. Vaikka karttakuvien tarkoituksena ei ollutkaan ilmiöiden hyvin tarkan alueellisen sijainnin kuvaaminen, olisi kartan merkkejä saattanut kuitenkin hieman pienentää. Toisaalta tämänhetkinen lopputulos on selkeä tulkittava, mutta kukin merkki peittää alleen miltei suhteettoman suuren alueen.

Kurssikerran viisi jälkeen tämänkertainen paikkatietosessio tuntui suorastaan nautinnolliselta viimekertaisen numeroiden kiroamisen jälkeen. Viimeisimmät piirrostyöni jäivät ennen maantiedon opintoja lukion pakollisiin kuvaamataidon kursseihin. Nyt sitä taas piirretään, ja ihan vielä yliopistotasolla. Laveeraamaan en ole kuitenkaan vielä päässyt. Tiedettäkö tässä pitäisi olla tekevinään, no ehkei nyt ihan vielä. Paikkatieto on kuitenkin mitä mainioin tekosyy napottaa monitorin ääressä tuntikaupalla etsien harmonisia värikombinaatioita ja luoden nättejä karttaesityksiä. Kaunosieluista puuhaa.

Lähteet:

Kujala, S. (2015). Kurssikerta 6: kieltokylttejä, tulivuoria ja maanjäristyksiä. Sannan PAK-blogi <https://blogs.helsinki.fi/kusaku/> 2.3.2015

<http://www.johomaps.com/world/worldtecton.html> Luettu 2.3.2015

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *