Numerot eivät ole ystäviä

Tämä oli se kurssikerta jota en odottanut. Paarlahti olikin jo ennalta mainostanut tulevaa perjatain paikkatietopläjäystä haastavammaksi kuin aikaisempia. Pitäisi kuulemma soveltaa oppimaansa. Niin no tuota, kun osaamisen taso rajoittuu pitkälti siihen että kykenen seuraamaan opetusta ja toistamaan aivottomasti näkemäni, ei itsenäisten tehtävien suorittaminen ole aina kovinkaan mielekästä. Paikkatiedolla on kuitenkin hyvätkin puolensa, sillä etenkin teemakarttojen tekeminen on mielestäni todella mieluisaa ja kiinnostavaa puuhaa. Toista maata onkin tilastoilla ja datalla puljaaminen, joka ei vain tahdo ottaa onnistuakseen.

Erikoista ylipäätänsä miten kartoista on tullut ”tärkeä” osa elämää. Kun löydän itseni Kumpulasta, on opetuksen lomassa karttoja siellä täällä. Puhutaan kartoista, katsellaan ja tehdään karttoja, kartografian historiastakin tässä periodissa on päässyt oppimaan. Kartta, kartta, kartta. En kokenut näitä kaksiulotteisia ympäröivän maailman esitystapoja mitenkään erityisen mielenkiintoiseksi ennen viime syksynä alkanutta akateemista aivopesua. Kuinkahan suuri henkilökohtainen mielenkiinto minulla olikaan taustalla, vai kokisiko miltei kuka tahansa aihepiirin mielenkiintoiseksi moisen opintorupeaman jäljiltä.

Tämänkertaisen blogimuotoisen horinan tarkoituksena oli kuitenkin käsitellä kurssin teemaa hieman tarkemmin. Kurssikerralla tutustuimme uuteen menetelmään, bufferointiin. MapInfon avulla pystyimme rajaamaan kartalta tietyn alueen ja luomaan sen ympärille metrimääräisesti juuri tahtomamme kokoisen puskurivyöhykkeen. Mielestäni harjoitustehtävistä ensimmäiset toivat hyvin ilmi käytännön käyttötarkoituksia kyseiselle työkalulle. Itsessäänhän luotu vyöhyke ei sisällä juuri minkäänlaista informaatiota mutta yhdistettäessä sen rajaama alue muihin tiedossa oleviin tekijöihin saadaan tarkasteltua monia eri ilmiöitä. Muista mieleen tulevista käyttötarkoituksista voisi mainita ympäristövaikutusten arvioinnin esimerkiksi uutta moottoritietä tai voimalaitosta suunniteltaessa. Jo suunnitteluvaiheessa voidaan pyrkiä sijoittamaan toiminnot siten, että niistä aiheutuu haittaa mahdollisimman pienelle ihmismäärälle.

Kokonaisuudessaan kurssikerta oli osaltani pienoinen pannukakku, samoin kuin tämänkertainen blogitekstikin. Paljon tekemistä, vähän aikaa. Uutta yritystä seuraavalla viikolla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *