Itsestäänselvyyksiä etsimässä

Seitsemäs kerta paikkatietoa tuli toissaperjantaina täyteen. Onnenlukunahan monet tuota lukemaa pitävät, mutta onko onni että kurssi tuli tämän kerran myötä päätökseen? Ei oikeastaan. Omalla tavallaan ikävää tämä periodimuotoinen taikka lukion jaksomuotoinen opiskelu. Aina kun ehtii sopivasti asenneoitua kurssilla käymiseen ja käsiteltäviin asioihin, vaihtuupi kaikki jälleen uuteen ja ihmeelliseen uusien kurssien muodossa. Tiedä olenko mieleltäni taantunut peruskoulutasolle, mutta olipa siinäkin puolensa. Rutiininomaisesti tapitin ne uskonnon tunnitkin kerran viikossa vuoden ympäri. Jo tämänhetkisessä iässänikin kun aika tuppaa jo kulkemaan niin hirmuista vauhtia, että näiden neljän periodin kesto tuntuu jäävän häviävän pieneksi. Viimeistä tämän lukunkauden neljännestä tässä jo eletään. Ei pysy pieni mieli elon perässä.

Viimeisellä kurssikerralla tarkoituksena oli luoda kaksi teemakarttaa, jotka teimme itse etukäteen hankkimamme aineiston pohjalta. Valinnanvapaus on aina haastava asia, mitäs minua lampaanluonteista mielenlaatua moisella härnäämään. Itsellenikin tuntemattomista syistä päädyin kuitenkin tutkailemaan Irlantia. Liekö taustalla jonkinlaista hiustenväriin liittyvää hengenheimolaisuutta, mene ja tiedä. Päättäväisesti pidin kuitenkin kiinni valitsemastani kohdemaasta, vaikka maakuntakohtaista aineistoa ei tahtonut juuri millään löytyä. Kuitenkin pitkittyneen hakukonetaistelun jäljiltä päädyin sivustolle, jolta löytyi pari Irlannin turismia käsittelevää kaavioita. Päätös ensimmäisen tekemäni kartan aiheesta olikin helppo, sillä aineiston puitteissa ei muita esitettäviä muuttujia edes ollut valittavissa.

IRLANTITURISMIJATULOT

Kuva 1. Irlannissa vierailleiden ulkomaalaisten lukumäärän ja matkailun tuottamien tulojen vertailua

Ja kuten ylläolevasta karttakuvasta numero 1. ilmenee, onnistuin jälleen kerran luomaan kartan, joka kuvaa täysin selvää syy–seuraussuhdetta. Alueilla, joilla käy paljon ulkomaisia matkailijoita, on myös sen myötä suuremmat matkailun myötä kertyneet tulot. Kykenen aina kyllä löytämään niin jännät muuttujat näihin karttoihini. Mutta kyllähän minä tästä vielä paremmaksi osaan pistää, kykyni ovat rajattomat. Kääntäkäämme katseemme siis allaolevaan karttakuvaan numero 2.

irlantiautoja

Kuva 2. Irlannin asukasluvun ja ajokorttien haltijoiden määrän vertailua

Ennen kurssia minun oli tavattoman vaikea löytää mitään järkevää aineistoa jota voisin teemakartassani esittää. Mutta kurssikerran aikana löysinkin miltei ensimmäisellä haulla hyvin kattavasti Irlantia alueittain käsittelevän aineiston. Valinnanvaraa oli esitettyjen muuttujien suhteen, ja kaikki oli vielä nätisti maakunnittain esitettynä. Tämähän sattui sopivasti. Mutta tässä vaiheessa jokin meni jälleen pieleen, ja kekseliäisyyteni taantui jälleen kyseenalaiselle tasolle. Mikäs sen fiksumpaa, kuin esittää kartalla väkiluvun ja ajokortin haljoiden välistä suhdetta! En tiedä koinko tämän tekohetkellä hyväksikin ideaksi, mutta lopputuloksen katselu sai aikaan lähinnä epäuskoiseen nauruun sekoittunutta ihmetystä. Siinä karttaani taivastellessani totesin jälleen onnistuneeni. Kun aurinko paistaa on valoisaa, nälkä lähtee syömällä ja taivas on sininen. Paljon ihmisiä = paljon ajokortin haltijoita. Mikäli päiväkodissa olisi kartoista kiinostuneita, löytyisi minulta kyllä heille materiaalia. Lahjakkuuteni on negatiivista, mutta eipä näitä karttoja ainakaan tarvitse vaivautua analysoimaan. Sadepilvelläkin kultareunus, huonolla kartallakin, ööh, peruna.

Toki molemmista kartoista löytyy myös joitakin ilmiselvästä ennakkoasetelmasta poikkeavia tuloksia, mutta pääasiassa tulokset ovat yhteneväisiä ja ilmeisiä. Kuitenkin kuvan kaksi kohdalla jäin ihmettelemään, miksi juuri yhdellä vähäisen asutuksen alueella on todella runsaasti ajokortin haltijoita verrattuna ympäröiviin vastaavan asutuksen alueisiin. Sitten huomasinkin, että alueella on karttani mukaan enemmän ajokortin haltijoita kuin asukkaita. Itsestääselvyyksien esittämisen lisäksi tuotokseni on vieläpä virheellinen. Tasokasta jälkeä, täytyy myöntää.

Kokonaisuudessaan koin kurssin todella miellyttäväksi. Vaikka viimeisellä kurssikerrallakin sain häiritä Arttua jo häpellisen paljon, sain kuitenkin viidettä kurssikertaa lukuunottamatta ihan kelvollista jälkeä aikaiseksi joka viikko. Karttojen tekeminen on kyllä mukavaa, mutta valmiin kartan tekeminen on kurssin aikana tuottanut kyllä tarpeettoman paljon vaikeuksia useaan otteeseen. Onneksi apua oli Paarlahden ja vierustoverin muodossa tarjolla, itsekseen en olisi juuri mihinkään pystynyt.

Lisäksi pidin kurssilla erityisesti tästä blogin pitämisestä. Vaikka välttämättä kukaan itseäni lukuunottamatta ei tulisi lukeneeksi yhtäkään postaustani alusta loppuun, sain itse iloa näiden kirjoittamisesta. Moneen otteeseen olen itsekseni hihitellyt typeriä kirjoituksiani. Opintourani varrella ei ole nimittäin ollut aivan jokapäiväistä, että näinkin kattavan tehtävän tekemisen olisi kokenut miellyttäväksi. Kirjallinen ilmaisu on kuitenkin aina ollut, ei välttämättä vahvuuteni, mutta ainakin mieluisa itseilmaisun tapa. Tuntuukin miltei ikävältä lopettaa blogin kirjoittaminen tähän, sillä vastaavanlaista on tuskin ainakaan kovin pian tiedossa. Mutta enköhän minä tästä lähde ruokakauppaan. Banaanit ovat loppu, parsakaaleja on onneksi vielä kaksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *