Tee se itse, kurssikerta 7

Mo.

Viimeinen kurssikerta ja sekin meni aivan ohi. Ja syynähän ei tietenkään ollut laskiainen eikä se fakta, että haalarit jalassa(repussa) kurssikerralle tultiin. Kuten Laaksonen (2017.) ja Lappalainen (2017.) kuvailivat hienoilla animaatioillaan fiilistä Kumpulaan saavuttuaan, voin täysin samaistua näihin mielentiloihin. En ole varmaan koskaan ollut näin hiljaa PAK-luokassa ja jopa Paarlahti ihmetteli Aaltosen ja minun hiljaisuutta.

Tällä kerralla tavoitteena oli tehdä kaksi karttaa aivan alusta asti itse. Tietokantoja olin etsinyt Uudesta-Seelannista, mutta aamulla ne avattuani eivät ne tehneet yhtään mitään järkeä, joten uudet tietokannat tuli etsi heti alkutöiksi. Uudesta-Seelannista en kuitenkaan halunnut luopua, joten päätin luoda kartan matkustamisesta löytämilläni tiedoilla. Tietokannoiksi valitsin uusiseelantilaisten matkustamisen sekä mistä Uuteen-Seelantiin matkustetaan. Tiedot ovat tammikuulta 2017 ja maat ovat valikoituneet lentojen ensimmäisen (lennettäessä Uudesta-Seelannista) ja viimeisen (lennettäessä muualta) mukaan. Eli jos Helsingistä lentäisi Aucklandiin Intian ja Thaimaan kautta, näkyisi tämä tieto Thaimaassa.

Kartta Uuden-Seelannin matkustustiedoista, minne kansalaiset matkaavat ja mistä maahan matkataan tammikuussa vuonna 2017 (Statistics New-Zealand.)

Aamulla tämä kartta ei tehnyt paljoakaan järkeä, olin vain ylpeä että sain kartan valmiiksi. Pohdinkin karttaa pitkään, sillä olen aivan varma, että Suomestakin matkustetaan Uuteen-Seelantiin päivittäin, mutta tämä ei näy tietokannoissa siitä syystä, että ei ole suoraa lentoa Suomesta maailman toiselle puolelle. Australia on tietenkin suosiossa molemmissa kategorioissa lyhyen lentomatkan takia. Kartta oli yllättävän helppo tehdä ja olinkin yllättynyt, että kuinka luonnollisesti eri toiminnot tulivat. Excelinkin käyttö sujuu kuin taikaiskusta, vuosi sitten ohjelman käyttö ei olisi todellakaan onnistunut näin, vaan olisi tullut Avada Kedavra. Tällä kurssikerralla tulikin siis fiilis, että hei, mä osaan!

Tässä vaiheessa luulin, että pärjäisin vain yhdellä kartalla, mutta totuus iski naamaan, että täytyi tehdäkkin kaksi karttaa. Toisen kartan kanssa kamppailin pitkään, sillä olin valinnut väärän pohjakartan edellisten kurssikertojen aineistoista, jolloin eri tietokantojen valtiot eivät osuneetkaan yksi yhteen. Valitsin aiheeksi valtioiden BKT:n vuonna 2016 ja lisäsin karttaan 10 suurinta valtiota ihmismäärältään. Tälläinen tuli lopputuloksesta:

Valtioiden BKT asukasta kohden vuonna 2016 (International Monetary Fund World Economic Outlook) sekä kymmenen maailman suurinta maata ihmismäärältään 2016 (Infoplease.) Listassa maat lueteltuna järjestyksessä.

Harmittaa, että valitsin aiheeksi niinkin tylsän aiheen kuin maailman valtioiden BKT, sillä tämä on kartta, jota on tuijoteltu jokaisessa maantieteen oppikirjassa ja nämä tiedot eivät vuosien varrella kovinkaan heilahtele. Onneksi siniset avaruusoliot kartassa lisäävät jotain uutta tähän karttaan, sillä ne kertovat, mitkä ovat suuria maita. Olisin voinut vielä nimetä karttaan nämä valtiot, jos joku maailmaa tuntematon henkilö ikinä katsoisi karttaa, tietäisi hän näiden valtioiden sijainnit. Tätä karttaa tehdessä todellisesti iski se, että jokainen tietokanta tulee tarkastaa ennen kuin alkaa luomaan karttaa. Ei ole kiva fiilis valmista karttaa katsellessa huomata, että koko kartta on tehty täysin päin helvettiä. Olisi pitänyt tehdä joku kartta, jossa olisi voinut hyödyntää bufferia ja tämän tuomia hienoja ominaisuuksia. Ensikerralla sitten, eiku ei, koska kurssi tais olla siinä!

Mielestäni oli hienoa näin viimeisellä kurssikerralla hyödyntää maailman tietokantoja. Lukiessani Maija Nikkasen (Nikkanen, 2017.) blogia, huomasin kuinka hienoja karttoja hän oli onnistunut luomaan Helsingin tietokannoista mitä mielenkiintoisimmilla yhdistelmillä. Näistä kartoista huomaa luovuuden ja sen, että kuinka mielenkiintoisia karttoja voi luoda!

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen tästä kurssista. Hakiessani yliopistoon lukemaan maantiedettä, paikkatieto oli aihe, mikä ei kiinnostanut minua ollenkaan. En halunnut olla missään tekemisissä koko aiheen kanssa. Tämä kurssi on muuttanut mieleni ja nyt olen jopa hieman harmissani kurssin päättymisestä! Saa nähä mitä tulevaisuus tuo tullessaan paikkatiedon suhteen.

KIITOS.

Lähteet:

Laaksonen, Iivari (2017.) 7. kurssikerta. https://blogs.helsinki.fi/iilaakso/ Luettu 3.3.2017.

Lappalainen, Jouko (2017.) Osa 7 – ”Sä oot viimeinen, sua jättäis en.” https://blogs.helsinki.fi/ladjouko/ Luettu 3.3.2017.

Nikkanen, Maija (2017.) Viikko 7: Viheralueita ja vaalituloksia. https://blogs.helsinki.fi/msnikkan/ Luettu 3.3.2017.

Statistics New-Zealand (2017.) Uuden-Seelannin matkustustiedot. http://www.stats.govt.nz/ Luettu 1.3.2017.

Infoplease (2016.) Maailman 50 väkirikkainta maata. http://www.infoplease.com/world/statistics/most-populous-countries.html Luettu 1.3.2017.

International Monetary Fund World Economic Outlook (2016.) Maiden BKT 2016. http://statisticstimes.com/economy/countries-by-projected-gdp.php Luettu 1.3.2017.

3xMaanjäristykset, kurssikerta 6

Bula!

Jos olisin opettaja, laiska sellainen, voisin opettaa maanjäristyksistä googlailemalla karttoja internetistä, heijastaa ne seinälle ja selittää niistä. Googlailemalla löytyy mm. tällaisia karttoja:

Maailman maanjäristysalueet luokiteltuna neljään luokkaan. Lähde: ReasearchGate.

Kartassa näkyvät selkeästi maanjäristysalueet eri väreillä, punaisella alueet, joissa ilmenee eniten maanjäristyksiä ja valkoisella alueet, joissa järistyksiä ei ilmene. Tämä kartta kuvaa selkeydellään, missä on järistyksiä, mutta jättää kertomatta, voisiko järistyksiä esiintyä näillä valkoisilla alueilla. Sen takia olisin ahkera opettaja, joka loisi ajankohtaisia karttoja ja laajempia kokonaisuuksia näiden vaarallisten, maata järistyttävien ilmiöiden esiintymisestä. Aloittaisin kertomalla voimakkuudeltaan erilaisista järistyksillä…

Richterin asteikko. Lähde: Wikipedia.

… ja näyttäisin kartan, jossa näkyy yli 6,0 magnitudin järistyksiä yli 10 vuoden ajalta. Tämä loisi kuvan oppilaille, missä päin maailmaa voimakkaita järistyksiä ilmenee. Pointtinahan kartassa on voimakkaat järistykset, eli mitkä todella tuntuvat ja näkyvät ympäristössä. Jo tässä vaiheessa, voisi hieman kysellä, että tuleeko järistyspallojen muodostamista rajoista mieleen mitään ja johdatella heitä siihen seikkaan, että maanjäristyksiä tapahtuu erityisen paljon litosfäärilaattojen rajoilla. Maanjäristykset johtuvat siis litosfäärissä tapahtuvista liikkeistä, kun kitka purkaantuu laattojen välillä äkillisesti liikautaen laattoja. Maanjäristyksiä ilmenee myös tulivuorien purkautumisen yhteydessä ja tietenkin, jos avaruudesta tipahtaa hieman isompi meteoriitti maahan niin maa tärisee. Jokisen blogissa (Jokinen, 2017.) oli täysin sama kartta, mutta pienemmillä palloilla. Mielestäni näiden kahden pallokoon välimuoto olisi sopiva esittämään maanjäristyksiä.

Maailmassa rekisteröidyt maanjäristykset 1.1.2002 eteenpäin aina 21.2.2017 asti, jotka ovat rajuudeltaan yli 6,0 magnitudia. Lähde: Northern California Earthquake Data Center (2017.)

Kun oppilaille on tullut kuva maanjäristyksien esiintymisestä, tätä mielikuvaa voisi selkeyttää näyttämällä karttakuvaa yhden päivän aikana tapahtuneista järistyksistä, jotka ovat olleet voimakkuudeltaan yli 1,0 magnitudia. Näitä heikkoja järistyksiä havaitaan vain laitteilla, jos silloinkaan. Karttakuva toisi selkeästi ilmi sen, että ympäri maailmaa tapahtuu jatkuvasti heikkoja, kuin myös voimakkaampiakin, maanjäristyksiä.

Maailman maanjäristykset 1.1.2016, jotka ovat kovuudeltaan yli 1.0 magnitudia. Lähde: Northern California Earthquake Data Center (2017.)

Kun perustiedot alkavat olemaan selvillä, voi paneutua vaarallisimpiin maanjäristyksiin, jotka valitettavasti ovat uutisissa turhan tiuhaan, eli maanjäristyksiin, jotka ovat voimakkuudeltaan yli 8,0 magnitudia. Näistä seuraa täydellinen tuho, kuten jokainen varmasti muistaa Japanissa vuonna 2011 tapahtuneen katastrofin (järistys 9,0 magnitudia). Löysin Laaksosen blogista (Laaksonen, 2017.) samasta aiheesta tuotetun kartan eri pohjalla ja mielestäni tämä kartta on paljon selkeämpi. Valitsin omaan karttaani isot pallot, sillä nämä järistykset ulottuvat laajalle alueelle.

Maailmassa esiintyneet maanjäristykset 1.1.2002 eteenpäin aina 21.2.2017 asti, jotka ovat olleet rajuudeltaan yli 8,0 magnitudia. Lähde: Northern California Earthquake Data Center (2017.)

Tässä vaiheessa toivoisin, että oppilaani olisivat oppineet hienojen karttakuvieni avulla paljon uutta tietoa maanjäristyksistä ja osaisivat hahmottaa tämän maailmanlaajuisen ilmiön.

Lähteet:
Northern California Earthquake Data Center (2017.) Maanjäristyksien tietoja. http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html Luettu 22.2.2017.

ReasearchGate (2017.) Earthquake zones. https://www.researchgate.net/figure/278727183_fig1_Figure-1-Earthquake-zones Luettu 22.2.2017.

Wikipedia (2017.) Richterin asteikko. https://fi.wikipedia.org/wiki/Richterin_asteikko Luettu 22.2.2017.

Laaksonen, Iivari (2017.) 6. kurssikerta. https://blogs.helsinki.fi/iilaakso/ Luettu 23.2.2017.

Jokinen, Vilja (2017.) Kurssikerta 6: GPS-paikannusta, pistekarttoja ja hasardeja. https://blogs.helsinki.fi/jokinenv/ Luettu 23.2.2017.

Ehkä olisin mielummin uima-altaassa, kurssikerta 5

привет!

”Mä osaan, mut mä osaan vaa sillo jos mä tiiän tarkasti mitä mä teen ja sillonki saatan tippuu kärryilt kokoajan, mut sit mä tajuunki jotai iha ite ja sit tulee hyvä fiilis. Ja sit ku Tuulin kaa tajuutaa jotai, ni sit ollaan olympiavoittajii.” Tällaiset fiilikset jäi tämän kertaisen tunnin jälkeen.

MapInfoon ollaan nyt tutustuttu tässä kuukauden verran ja ohjelma on tullut jotenkuten tutuksi. Tällä kerralla tajusin queryn hienouden uima-altaiden määrää laskiessa ja idean, kuinka se oikeasti toimii, eli pystytään mm. poistamaan tietoja (kuten nollia) joita ei haluta tietokantaan. Tunnilla seuratessa on välillä vaikeaa pysyä kärryillä, sillä kun kerran tippuu niin kiriminen on VAIKEAA! Perustaidot, kuten mittakaavojen ja layoutikkunan luominen onnistuu helposti. Soveltaminen tuottaa hieman vaikeuksia, kun ei heti muista mitä tietokannoille täytyy tehdä, eli tässä tarvitaan lisäharjoitusta. Uskon, että riittävällä harjoituksella MapInfon käytöstä tulee helppoa, vaikka se onkin välillä ärsyttävä ohjelma, kuten Iivari Laaksonen totesi tekstissään (Laaksonen, 2017.)

”Mikä on puskurivyöhyke?” Kuulemma bufferi, kuten Tanja Palomäki blogissaankin heti ensimmäisessä lauseessa kertoikin (Palomäki, 2017.) Eli sanaston kertausta tarvitaan. Bufferi toimii mielestäni erinomaisesti, kun halutaan esim. selvittää paljon on asukkaita tietyn pisteen säteellä. Helppoa ja vaivatonta. Bufferin avulla voi myös kätevästi selvittää, ketkä jäävät tietyn alueen ulkopuolelle. Tästä teimme monta harjoitusta ja tuntuu, että tämä työväline alkaa sujumaan itsestään. Todella kätevä työväline täytyy kyllä myöntää.

MapInfo on hyödyllinen ohjelma, sillä sen avulla pystytään yhdistelemään ties minkälaisia tietokantoja ja löytämään niistä eri ulottuvuuksia. Minkä vaan ongelman asetat ohjelmalle, niin tarpeeksi taitava ihminen sopivien aineistojen kanssa sen ratkaisee (toivottavasti). Ehkä jonain päivänä olen tuo ihminen, joka näitä ratkaisee.. Oheisessa taulukossa on tunnilla tehtävien tehtävien tulokset. Olen erittäin ylpeä itsestäni, että tsemppasin jopa tuon ylimääräisen tehtävän ja tein siitä kartan. Tuli todellisen onnistumisen fiilis kun kartta valmistui!

Taulukko 1. Tehtävien tuloksia.
Kuva 1. Uima-altaiden määrä pääkaupunkiseudulla, Tilastokeskus.

En ole ihan varma, olenko tyytyväinen karttaan vaiko en. Tyytyväinen olen siihen, että se valmistui. Numerot ovat hieman epäselviä ja etenkin alueilla, missä on paljon uima-altaita ja pylväitä, nämä sekoittuvat keskenään. Kokeilin eri värejä ja numeroiden siirtämistä, mutta tämä oli taidoillani paras lopputulos. Pohdimme Palomäen että Aaltosen kanssa, voiko todella olla niin, että Westendissä ei ole kuin 4 uima-allasta. Eli pitääköhän kartta oikeasti edes paikkaansa?

Lähteet:

Palomäki, Tanja (2017.) 5. Kurssikerta 15.2.2017. https://blogs.helsinki.fi/ptanja/ Luettu 15.2.2017.

Laaksonen, Iivari (2017.) 5. kurssikerta 15.2.2017. https://blogs.helsinki.fi/iilaakso/ Luettu 15.2.2017

Ruutuja ja rasterikarttoja, kurssikerta 4

Salut!

Tällä kurssikeralla käsittelimme siis ruutuja ja rasterikarttoja, sekä opin kantapään kautta, että karttoja TÄYTYY tallentaa jatkuvasti. Teimme yhdessä pari harjoitusta rasterikartoista ja sen jälkeen saimme itse kokeilla erilaisia aineistoja sekä ruutukokoja. Yhdessä työskennellessämme teimme kartan 500mx500m ja kokeilinkin 1000mx1000m karttaa, mutta tämä lopputulos ei näyttänyt hyvältä, tiedot eivät olleet niin tarkkoja sekä kartan lopputulos oli mielestäni epäselvä. Eli päädyin kartassani 500mx500m ruudukkoon ja aiheeksi valitsin pääkaupunkiseudun 18-24 vuotiaat. Pääkaupunkiseudun karttaan kuuluvat tässä tapauksessa siis Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen. Tältä näytti tämänkertainen karttani;

Pääkaupunkiseudun 18-24 vuotiaat. Tilastokeskus 2013.

Kartasta tuli mielestäni hyvin selkeä sekä informatiivinen, värit ovat helposti luettavissa ja eri arvot eroittuvat hyvin. Nuoret ovat pääsääntöisesti sijoittuneet Helsingin kantakaupunkiin. Tikkurilan suuntaan on kehittynyt myös nuorien keskittymä luultavasti junaradan ansiosta, sillä sieltä on hyvin nopea ja kätevä päästä Helsignin keskustaan vartissa. Otaniemikin eroittuu kartasta Teekkarikylänsä ansiosta. Hyvin vähän nuoria asuu Espoon sekä Vantaan ulkorajoilla, Itä-Helsinki on myös tyhjä nuorista. Miksi nuoret ovat sijoittuneet näille alueille? Itse iältäni tuohon luokkaan kuuluvana pohdin, että nuoret haluavat asua lähellä kaikkea, eli Helsingin keskustan kupeessa. Jos tämä ei onnistu, niin sellaisella alueella, mistä on hyvät kulkuyhteydet keskustaan.

Sonja Koiviston blogista (Koivisto, 2017) löysin samasta aiheesta tehdyn kartan, johon oli lisätty hienosti Helsingin Yliopiston kampuksia. Tässä kartassa oli siis pyritty löytämään korrelaatiota näiden väliltä ja mielestäni sellaista hieman löytyy. Monet, juuri 18-24 vuotiaat nuoret, käyvät yliopistoa ja mielellään asuvat lähellä kouluaan. Olisin myös itsekin voinut lisätä karttaan hieman lisäinfoa, joka olisi pyrkinyt selittämään nuorten sijoittumista, kuten kaupunginosien nimiä sekä suurimpia keskuksia ja ehdottomasti kuntien nimet. Joku, kuka ei ole tältä seudulta ei ehkä tiedä, missä on Helsinki.

Tämä luomani kartta esittää absoluuttisia arvoja ja mielestäni se ei tässä ole kovinkaan kannattavaa. Lehtosen Pyryn (Lehtonen, 2017) luomassa kartassa näkyy ulkomaalaisten absoluuttiset arvot pääkaupunkiseudulla ja ne ovat keskittyneet myöskin kantakaupunkiin. Legendoja vertailemalla arvot eivät kuitenkaan ole samat, mutta äkkiseltään värejä katsottuna näyttäisi että sekä nuoria että ulkomaalaisia on hyvin paljon. Tässä tilanteessa olisi kannattavampaa käyttää suhteellisia arvoja, että saisi todellisemman kuvan, paljon alueella asuu nuoria. Todelliset keskittymät tulisivat silloin paremmin esiin. Karttaa voisi käyttää tilanteissa, kun halutaan tietää tarkasti, paljon nuoria asuu ja missä.

 

Lähteet:

Koivisto, Sonja (2017.) Ajatuksia ruututeemakartoista 8.2.2017. https://blogs.helsinki.fi/kosokoso/ Luettu 13.2.2017.

Lehtonen, Pyry (2017.) 4. kurssikerta, ruututeemakartta 9.2.2017. https://blogs.helsinki.fi/lepylepy/ Luettu 13.2.2017.

Tulvaherkkyys ja järvisyys, kurssikerta 3

Tere!

Tällä kurssikerralla iski todella käsitys siitä, että tämä on paikkatiedon kurssi. Tehtävien taso nousi ja enää ei perustiedoilla pärjätty. Paljon uusia tietoja ja taitoja tuli esille ja kärryiltä tippuminen oli ennemminkin edellytys. Aluksi seurasimme harjoituskartan avulla, kuinka MapInfoon tuodaan mm. excel-taulukoita ja kuinka tietokantoja yhdistellään. Dataa tietokantoihin oli tämän kerran aihe ja tunnilta muodostui seuraavanlainen kartta:

Valuma-alueiden tulvaherkkyys sekä järvisyys Suomessa 2016.

Mitä sitten kartta esittää? No tietenkin Suomea ja siellä olevien valuma-alueiden tulvaherkkyyttä sekä järvisyyttä. Suomi on tunnettu tuhansien järvien maana ja meillä onkin yli 188 000 vesialuetta, joita kutsutaan järviksi (YLE, 2015). Vesistö-alueita taas on hieman vähemmän, päävesistöalueita on 74 kappaletta, jotka on edelleen jaettu pienemmiksi alueiksi, mutta niiden lukumäärä ei ylitä järvien määrää (Metatietopalvelu, 2016).

Suomen vesistöalueet tuppaavat tulvimaan, etenkin keväisin lumien sulettua. Pohjanmaalla, mikä erottuu kartasta etenkin Kalajoen sekä Siikajoen osalta, tulvaindeksi on korkea (180-1100). Pohjanmaa on laakeaa maastoa eikä alueella ole paljon järviä, mitkä tasaisivat suurta virtaamaa. Keväisin lumet sulavat koko joen varrelta kutakuinkin samaan aikaan, mikä aiheuttaa rajuja tulvia alueelle. Kartalla on yksi alue, missä on kaikista korkein tulvaindeksi (1100-1100), mutta sitä on kartalta mahdotonta löytää. Lieneekö syynä siihen pylväsdiagrammit, värimaailma vai itse kartan lukija. Mutta kartalta kuitenkin pystyy lukemaan, että rannikot tulvivat kaikista eniten.

Mikä sitten aiheuttaa näiden alueiden tulvimisen? Yksi syy löytyy alueilta, joissa on alhainen tulvaindeksi. Näillä alueilla sijaitsee nimittäin suurin osa Suomen järvistä, kuten Saimaa ja Päijänne. Näistä suurista järvistä vesi laskee ajan kuluessa mereen, jolloin vesi lähtee virtaamaan jokia pitkin pois päin ja joet sitten tulvivat erilaisista syistä, kuten sulamisvesistä tai luonnon muodostamista padoista. Pohjois-Suomessa on sekä alhainen tulvaindeksi sekä alhainen järvisyys, Inarijärven ympäristö erottuu kartasta edukseen järvillään.

Kyseisestä kartasta voidaan helposti yhdellä silmäyksellä tutkia, missä tulvii ja missä on järviä. Nämä kaksi asiaa kun osaa yhdistää, saadaan selville näiden välinen suhde, eli järvisyys voisi mahdollisesti aiheuttaa tulvia. Kartta voidaan melko karkeasti jakaa keskeltä kahteen osaan; vasemmanpuoleinen Suomi tulvii ja idässä taas on järviä.  Kurssitoverini Tanja Palomäki blogissaan (Palomäki, 2017) kiteyttää hyvin tulvien idean ”pienien valuma-alueiden tulvaindeksiä nostaa pieni järvisyys prosentti, koska vesi ei ”pysähdy” vaan pyrkii koko ajan liikkeelle kerääntyen pääuomaan.”

 

Lähteet:

YLE (2015.) Järvet. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/15/jarvi Luettu 2.1.2017.

Metatieto (2017.) Valuma-aluejako. http://metatieto.ymparisto.fi:8080/geoportal/catalog/search/resource/details.page?uuid=%7B343C40A6-D0ED-4B6A-BA77-2724A48A3BD3%7D Luettu 2.1.2017.

Palomäki, Tanja (2017.) 3. Kurssikerta 2.1.2017. https://blogs.helsinki.fi/ptanja/ Luettu 2.1.2017.

Artikkeli 1

Saimme viime viikolla myös toisenkin tehtävän, nimittäin lukea artikkelin ”Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” (Lenowicz, 2006) ja tuottaa tästä reaktiopaperi. Leonowicz kirjoittaa artikkelissaan kahden koropleettikartan samanaikaisesta käytöstä ja kehottaa maantieteilijöitä käyttämään tätä tyyliä enemmän luodessaan karttoja. Tämän tyylin on todistettu olevan erittäin tehokas tapa tuottaa uutta materiaalia, vaikka se saattaa tuntua hieman pelottavalta ja vaikealta. Kunhan vain tarkkana kartan luomisessa ja kiinnittää huomiota esimerkiksi luokkajakoihin, ei tehtävä ole vaikea.

Lukiessani artikkelia oli hitusen vaikea ymmärtää, mitä tällä esitystavalla haettiin. Kartat tekstin lopussa selvensivät paljon artikkelin sisältöä. Mielestäni tämä esitystapa tuo kartografian maailmaan aivan uusia ulottuvuuksia, kunhan niitä vain osataan lukea. Varmasti jokainen maantieteilijä tottuu tähän uudenlaiseen karttatyyliin, mutta uskon sen monelle tuovan harmaita hiuksia. Maailma muuttuu ja niin muuttuvat tuottamistavatkin maailman menoista (lue: kartat), joten täytyy vai opiskella ahkerasti että pysyy mukana!


Kuva 1. Kahden muuttujan koropleettikartta Puolasta, 2006.
Vaikka yliopistoa on jo käyty puolisen vuotta ja monia englanninkielisiä artikkeleita on luettu, ei niiden lukeminen ole vieläkään helpottunut. Kestää hetken päästä tekstiin sisälle ja vaikeiden sanojen yli hyppiminen on luonnollista. Onneksi monet suomenkieliset maantieteelliset sanat on käännetty suoraan englannista ja näin pystyy hyvin arvailemaan tekstin sisällön. Ehkä tällaisen artikkelin, jossa uudenlainen kartta tuodaan selityksineen ensimmäistä kertaa esille, olisin mielummin lukenut suomeksi, niin kartta olisi auennut helpommin. Legendaa oli aluksi tuskallista tutkia.

Tästä teemakartasta on helpommin luettavissa eri muuttujien yhtälöt, kuin esim. teemakartasta, jossa on koropleettikartta sekä symbolikartta päällekkäin. Kartasta pystyy yhdellä silmäyksellä näkemään eri värien yhtälöt legendaa lukemalla ja saamaan tarkkoja arvoja. Normaalissa teemakartassa on ehkä useampi selitys legendassa ja johtopäätöksiä pitää luoda itse. Tässä teemakartassa legendan idea on selkeä; ruudukko, jossa on eri värejä. Ruudukon oikeaan laitaan on kirjattu 18-vuotiaiden määrä (%) ja ylälaitaan maalaisväestön osuus (%). Vastaavilla laidoilla on numeroita selventämään ruudukoiden summia (ruudukossa on siis 9 ruutua). Esimerkiksi keskellä ruudukkoa on vaaleanliila väri, tämä kuvaa aluetta, jossa asuu 24,9-26,8 prosenttia 18-vuotiaita ja 55,6-72,6 prosenttia maalaisväestöä. Eli alueet jotka ovat kartassa tämän värisiä, omaavat nämä ihmismäärät.

Uskoisin, että MapInfolla pystyy luomaan kyseisiä karttoja, ehkä joku päivä itsekin luon kyseisiä karttoja . Vielä ei ole tietoja eikä taitoja, kuinka tällainen onnistuu, mutta uskon että on täysin mahdollista! Haastetta saattaisi olla mm. legendan luomisessa ja oikeanlaisen värimaailman valitsemisessa.

Lähteet:

Leonowicz, Anna (2006.) Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. https://moodle.helsinki.fi/pluginfile.php/1537276/mod_resource/content/0/KK2/Geog_033_037_spalvotas.pdf Luettu 30.1.2017.

Kahden teeman käyttö samassa kartassa, kurssikerta 2

Ciao!

Toiselle kurssikerralle oli jo paljon helpompi tulla, kun ei kymmenen tunnin lentomatka painanut enää silmissä. Jatkoimme siitä, mihin jäimme ensimmäisellä kerralla, eli MapInfon ihmeellisen maailman tutkimista. Tämän kerran tavoitteena oli luoda teemakartta, jossa esitellään kahta teemaa päällekkäin. Mielukuvituksen sai päästää valloilleen, kun valitsi teemoja karttaan, mutta toivottavaa oli, että teemat täydentäisivät toisiaan edes jollain tasolla. Toinen toistaan hullumpia yhtälöitä kävi mielessä, mutta lopulta päädyin valitsemaan Pirkanmaan maakunnan ja siellä esiintyvien työpaikkojen määrät sekä elinkeinorakenteet.

Tunnin alussa kävimme yhdessä läpi MapInfon ulottuvuuksia ja ohjelma kävi tutummaksi. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että myös 3D-karttojen luominen onnistuu tällä ohjelmalla helposti. Vierustoverini Tuuli sai tästä pienoisen hermoromahduksen ja hetki menikin, että pääsimme takaisin kärryille ohjelman yksityiskohtiin.

Opetuksen jälkeen saimme jumpata aivojamme ja luoda teemakartan. Eli pidemmittä puheitta tämänkertaisen kartan esittelyyn. Kyseisessä kartassa on siis Pirkanmaan työpaikkojen määrät sekä elinkeinorakenteet. Kiinnostavaa tätä karttaa tehdessä oli nähdä, kuinka nämä eri teemat täydentäisivät toisiaan valmiissa kartassa. Olen tyytyväinen karttani lopputulokseen, sillä edellisellä kurssikerralla karttani värit eivät onnistuneet, joten tällä kerralla oli tärkeää onnistua luomaan helpommin luettava värimaailma.

Kuva 1. Pirkanmaan työpaikkojen määrät ja elinkeinorakenteet 2015.

Ennen kartan luomista pohdin, millainen lopputulos kartasta syntyisi. Tampereella luultavasti olisi eniten työpaikkoja ja palveluiden osuus suurin. Tampereen ympäryskunnissa luultavasti seuraavaksi eniten työpaikkoja ja sielläkin palvelut suurin elinkeino, pienemmissä kunnissa joko alkutuotanto tai jalostus hieman suurempana elinkeinona Tampereeseen verrattuna. Valmiista kartasta tuli kutakuinkin tällainen lopputulos. Tottakai hieman poikkeuksiakin löytyy, etenkin Ruovedeltä ja Orsivedeltä, jotka ovat Tampereen vieruskuntia. Näissä kunnissa ei työpaikkojen määrä ollutkaan suuri. Tämä selvenee sillä, että monet näiden kuntien asukkaista käyvät Tampereella töissä, elikkä he pendelöivät (Tilastokeskus, 2014).

Elinkeinoista suurin Pirkanmaalla on pääsääntöisesti palvelut, kuten muuallakin Suomessa. Suomessa palveluiden parissa työskentelee 74,9% ihmisistä (Tilastokeskus, 2016). Usein eniten työpaikkoja palveluiden piiristä löytyy kaupungeista ja maaseuduilla taas on enemmän alkutuotantoa. Punkalaidun nousee kartalta selvästi alkutuotannollaan esiin. Nokia taas puolestaan erottuu joukosta jalostuksen suurella prosentilla, siellähän sijaitsi aikoinaan Nokian tehdas. Karttaa tutkiessa nämä kaksi teemaa eivät toisiinsa paljon vaikuta, palvelut on suurin työllistäjä, oli kyseessä kunta jossa on paljon työpaikkoja tai sitten ei.

Mielenkiintoisen löydön tein Iivari Laaksosen blogitekstistä (Laaksonen, 2017). Hänen tekstistään löytyi kartta samalta alueelta, eli Pirkanmaalta, mutta työpaikkojen määrän sijaan kartalta löytyi alueen työttömyysaste sekä elinkeinot. Hassua oli huomata, kuinka Tampereella on korkein työttömyysaste, vaikka alueella on eniten työpaikkoja. Karttojen värit eivät menneet samalla tavalla, vaikka olisi voinut olettaa niiden välillä olevan jonkinlaista korrelaatiota. Pientä korrelaatiota kuitenkin löytyi.

 

Lähteet

Tilastokeskus (2014). Tampereen työssäkävijät. http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__tyokay/064_tyokay_tau_164.px/table/tableViewLayout1/?rxid=623fb62f-2934-46a1-bcb7-a31944f12aaa Luettu 28.1.2017.

Tilastokeskus (2016). Suomen elinkeinorakennehttp://www.stat.fi/tup/alue/kuntienavainluvut.html#?active1=SSS&year=2016 Luettu 28.1.2017.

Laaksonen, Iivari (2017.) 2 kurssikerta sekä artikkelitehtävä 25.1.2017. https://blogs.helsinki.fi/iilaakso/2017/01/25/45/ Luettu 28.1.2017.

MapInfon harjoittelemista, kurssikerta 1

Hola!

Ihanan ja rentouttavan loman jälkeen oli mukava palata tuttuun luokkaan tutulle koneelle ja tutustua paikkatiedon ihmeelliseen maailmaan. Ensimmäisellä luentokerralla tutustuimme MapInfoon ja loimme harjoituskartan opettajan johdolla, jonka jälkeen otimme ohjat omiin käsiimme ja teimme omat koropleettikartat itse valitsemastamme aiheesta.

MapInfo olikin varsinaisen mukava ohjelma. Alun sähläyksen jälkeen (niinkun jokainen varmasi alussa sähläilee uutta ohjelmaa kokeillessa), alkoi perusteet kyseisestä ohjelmasta olemaan hallussa ja homma alkoi luistamaan. Omaa karttaa luodessani valitsin aiheeksi muunkielisten osuuden Suomessa. Mutta mikä on muunkielinen? Ainakaan hän ei ole suomenkielinen. Muunkielinen on sellainen ihminen, joka puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea. Kartta kuvaa tilannetta vuodelta 2015.
Kuva 1. Muunkielisen väestön osuus (%) Suomessa vuonna 2015.

Ensisilmäyksellä karttaa katsoessa tulee fiilis, että onpas Suomessa paljon muunkielistä väestöä! Mutta asia selvenee sillä, että huomaa luokkajaot. Ne on nimittäin tehty luokkajaolla, joka erottaa yhden suuremman luokan erikseen, jotta kartasta tulisi helppolukuisempi ja siitä huomaisi erot kielien suhteen Suomessa. Olen tyytyväinen tähän luokkajakoon, sillä se erottaa selkeästi sen, että Suomessa on vain yksi kunta, jossa on yli 49% muunkielistä väestöä, nimittäin Utsjoki.

Kuten Iisa Hyypiä totesi omassa blogissaan (Hyypiä, 2017) että kartassa ongelmallista on asian ilmoittaminen prosenttiluvuilla, sillä pääkaupunkiseudulla asuu määrällisesti huomattavasti enemmän muunkielisiä ihmisiä kuin esim. Lapissa, sillä luvut ovat suhteutettuina kuntien kokoon. Kuten Hyypiä totesikin, olisi oivallista lisätä karttaan prosenttien absoluuttiset arvot.

Kartasta tuli mielestäni hieman epäselvä värien perusteella, sillä siitä ei erota kovinkaan hyvin kahden ylimmän luokan eroa. Täytyy siis kiinnittää selvästikin enemmän huomiota värien eroihin. Muuten värit ovat todella rauhalliset ja maltilliset. Kartasta pystyy tulkitsemaan sen, että vieraskieliset ihmiset ovat sijoittuneet rannikoille ja rajojen tuntumaan asumaan, kuten Venäjän rajan tuntumaan itään ja pohjoisessa Norjan ja Ruotsin rajalle.

Pohjoisnuoli sekä mittakaava muodostuivat selkeiksi, kuin myös legenda. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kartan lopputulokseen, ellei kahden ylimmän luokan värejä lasketa huomioon. Innolla odottaen seuraavia kurssikertoja!

Lähteet

Hyypiä, Iisa (2017.) Ensimmäinen teemakartta: Muunkielinen väestö Suomessa 19.1.2017. https://blogs.helsinki.fi/hiisa/ Luettu 23.1.2017.