3xMaanjäristykset, kurssikerta 6

Bula!

Jos olisin opettaja, laiska sellainen, voisin opettaa maanjäristyksistä googlailemalla karttoja internetistä, heijastaa ne seinälle ja selittää niistä. Googlailemalla löytyy mm. tällaisia karttoja:

Maailman maanjäristysalueet luokiteltuna neljään luokkaan. Lähde: ReasearchGate.

Kartassa näkyvät selkeästi maanjäristysalueet eri väreillä, punaisella alueet, joissa ilmenee eniten maanjäristyksiä ja valkoisella alueet, joissa järistyksiä ei ilmene. Tämä kartta kuvaa selkeydellään, missä on järistyksiä, mutta jättää kertomatta, voisiko järistyksiä esiintyä näillä valkoisilla alueilla. Sen takia olisin ahkera opettaja, joka loisi ajankohtaisia karttoja ja laajempia kokonaisuuksia näiden vaarallisten, maata järistyttävien ilmiöiden esiintymisestä. Aloittaisin kertomalla voimakkuudeltaan erilaisista järistyksillä…

Richterin asteikko. Lähde: Wikipedia.

… ja näyttäisin kartan, jossa näkyy yli 6,0 magnitudin järistyksiä yli 10 vuoden ajalta. Tämä loisi kuvan oppilaille, missä päin maailmaa voimakkaita järistyksiä ilmenee. Pointtinahan kartassa on voimakkaat järistykset, eli mitkä todella tuntuvat ja näkyvät ympäristössä. Jo tässä vaiheessa, voisi hieman kysellä, että tuleeko järistyspallojen muodostamista rajoista mieleen mitään ja johdatella heitä siihen seikkaan, että maanjäristyksiä tapahtuu erityisen paljon litosfäärilaattojen rajoilla. Maanjäristykset johtuvat siis litosfäärissä tapahtuvista liikkeistä, kun kitka purkaantuu laattojen välillä äkillisesti liikautaen laattoja. Maanjäristyksiä ilmenee myös tulivuorien purkautumisen yhteydessä ja tietenkin, jos avaruudesta tipahtaa hieman isompi meteoriitti maahan niin maa tärisee. Jokisen blogissa (Jokinen, 2017.) oli täysin sama kartta, mutta pienemmillä palloilla. Mielestäni näiden kahden pallokoon välimuoto olisi sopiva esittämään maanjäristyksiä.

Maailmassa rekisteröidyt maanjäristykset 1.1.2002 eteenpäin aina 21.2.2017 asti, jotka ovat rajuudeltaan yli 6,0 magnitudia. Lähde: Northern California Earthquake Data Center (2017.)

Kun oppilaille on tullut kuva maanjäristyksien esiintymisestä, tätä mielikuvaa voisi selkeyttää näyttämällä karttakuvaa yhden päivän aikana tapahtuneista järistyksistä, jotka ovat olleet voimakkuudeltaan yli 1,0 magnitudia. Näitä heikkoja järistyksiä havaitaan vain laitteilla, jos silloinkaan. Karttakuva toisi selkeästi ilmi sen, että ympäri maailmaa tapahtuu jatkuvasti heikkoja, kuin myös voimakkaampiakin, maanjäristyksiä.

Maailman maanjäristykset 1.1.2016, jotka ovat kovuudeltaan yli 1.0 magnitudia. Lähde: Northern California Earthquake Data Center (2017.)

Kun perustiedot alkavat olemaan selvillä, voi paneutua vaarallisimpiin maanjäristyksiin, jotka valitettavasti ovat uutisissa turhan tiuhaan, eli maanjäristyksiin, jotka ovat voimakkuudeltaan yli 8,0 magnitudia. Näistä seuraa täydellinen tuho, kuten jokainen varmasti muistaa Japanissa vuonna 2011 tapahtuneen katastrofin (järistys 9,0 magnitudia). Löysin Laaksosen blogista (Laaksonen, 2017.) samasta aiheesta tuotetun kartan eri pohjalla ja mielestäni tämä kartta on paljon selkeämpi. Valitsin omaan karttaani isot pallot, sillä nämä järistykset ulottuvat laajalle alueelle.

Maailmassa esiintyneet maanjäristykset 1.1.2002 eteenpäin aina 21.2.2017 asti, jotka ovat olleet rajuudeltaan yli 8,0 magnitudia. Lähde: Northern California Earthquake Data Center (2017.)

Tässä vaiheessa toivoisin, että oppilaani olisivat oppineet hienojen karttakuvieni avulla paljon uutta tietoa maanjäristyksistä ja osaisivat hahmottaa tämän maailmanlaajuisen ilmiön.

Lähteet:
Northern California Earthquake Data Center (2017.) Maanjäristyksien tietoja. http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html Luettu 22.2.2017.

ReasearchGate (2017.) Earthquake zones. https://www.researchgate.net/figure/278727183_fig1_Figure-1-Earthquake-zones Luettu 22.2.2017.

Wikipedia (2017.) Richterin asteikko. https://fi.wikipedia.org/wiki/Richterin_asteikko Luettu 22.2.2017.

Laaksonen, Iivari (2017.) 6. kurssikerta. https://blogs.helsinki.fi/iilaakso/ Luettu 23.2.2017.

Jokinen, Vilja (2017.) Kurssikerta 6: GPS-paikannusta, pistekarttoja ja hasardeja. https://blogs.helsinki.fi/jokinenv/ Luettu 23.2.2017.

Ehkä olisin mielummin uima-altaassa, kurssikerta 5

привет!

”Mä osaan, mut mä osaan vaa sillo jos mä tiiän tarkasti mitä mä teen ja sillonki saatan tippuu kärryilt kokoajan, mut sit mä tajuunki jotai iha ite ja sit tulee hyvä fiilis. Ja sit ku Tuulin kaa tajuutaa jotai, ni sit ollaan olympiavoittajii.” Tällaiset fiilikset jäi tämän kertaisen tunnin jälkeen.

MapInfoon ollaan nyt tutustuttu tässä kuukauden verran ja ohjelma on tullut jotenkuten tutuksi. Tällä kerralla tajusin queryn hienouden uima-altaiden määrää laskiessa ja idean, kuinka se oikeasti toimii, eli pystytään mm. poistamaan tietoja (kuten nollia) joita ei haluta tietokantaan. Tunnilla seuratessa on välillä vaikeaa pysyä kärryillä, sillä kun kerran tippuu niin kiriminen on VAIKEAA! Perustaidot, kuten mittakaavojen ja layoutikkunan luominen onnistuu helposti. Soveltaminen tuottaa hieman vaikeuksia, kun ei heti muista mitä tietokannoille täytyy tehdä, eli tässä tarvitaan lisäharjoitusta. Uskon, että riittävällä harjoituksella MapInfon käytöstä tulee helppoa, vaikka se onkin välillä ärsyttävä ohjelma, kuten Iivari Laaksonen totesi tekstissään (Laaksonen, 2017.)

”Mikä on puskurivyöhyke?” Kuulemma bufferi, kuten Tanja Palomäki blogissaankin heti ensimmäisessä lauseessa kertoikin (Palomäki, 2017.) Eli sanaston kertausta tarvitaan. Bufferi toimii mielestäni erinomaisesti, kun halutaan esim. selvittää paljon on asukkaita tietyn pisteen säteellä. Helppoa ja vaivatonta. Bufferin avulla voi myös kätevästi selvittää, ketkä jäävät tietyn alueen ulkopuolelle. Tästä teimme monta harjoitusta ja tuntuu, että tämä työväline alkaa sujumaan itsestään. Todella kätevä työväline täytyy kyllä myöntää.

MapInfo on hyödyllinen ohjelma, sillä sen avulla pystytään yhdistelemään ties minkälaisia tietokantoja ja löytämään niistä eri ulottuvuuksia. Minkä vaan ongelman asetat ohjelmalle, niin tarpeeksi taitava ihminen sopivien aineistojen kanssa sen ratkaisee (toivottavasti). Ehkä jonain päivänä olen tuo ihminen, joka näitä ratkaisee.. Oheisessa taulukossa on tunnilla tehtävien tehtävien tulokset. Olen erittäin ylpeä itsestäni, että tsemppasin jopa tuon ylimääräisen tehtävän ja tein siitä kartan. Tuli todellisen onnistumisen fiilis kun kartta valmistui!

Taulukko 1. Tehtävien tuloksia.
Kuva 1. Uima-altaiden määrä pääkaupunkiseudulla, Tilastokeskus.

En ole ihan varma, olenko tyytyväinen karttaan vaiko en. Tyytyväinen olen siihen, että se valmistui. Numerot ovat hieman epäselviä ja etenkin alueilla, missä on paljon uima-altaita ja pylväitä, nämä sekoittuvat keskenään. Kokeilin eri värejä ja numeroiden siirtämistä, mutta tämä oli taidoillani paras lopputulos. Pohdimme Palomäen että Aaltosen kanssa, voiko todella olla niin, että Westendissä ei ole kuin 4 uima-allasta. Eli pitääköhän kartta oikeasti edes paikkaansa?

Lähteet:

Palomäki, Tanja (2017.) 5. Kurssikerta 15.2.2017. https://blogs.helsinki.fi/ptanja/ Luettu 15.2.2017.

Laaksonen, Iivari (2017.) 5. kurssikerta 15.2.2017. https://blogs.helsinki.fi/iilaakso/ Luettu 15.2.2017

Ruutuja ja rasterikarttoja, kurssikerta 4

Salut!

Tällä kurssikeralla käsittelimme siis ruutuja ja rasterikarttoja, sekä opin kantapään kautta, että karttoja TÄYTYY tallentaa jatkuvasti. Teimme yhdessä pari harjoitusta rasterikartoista ja sen jälkeen saimme itse kokeilla erilaisia aineistoja sekä ruutukokoja. Yhdessä työskennellessämme teimme kartan 500mx500m ja kokeilinkin 1000mx1000m karttaa, mutta tämä lopputulos ei näyttänyt hyvältä, tiedot eivät olleet niin tarkkoja sekä kartan lopputulos oli mielestäni epäselvä. Eli päädyin kartassani 500mx500m ruudukkoon ja aiheeksi valitsin pääkaupunkiseudun 18-24 vuotiaat. Pääkaupunkiseudun karttaan kuuluvat tässä tapauksessa siis Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen. Tältä näytti tämänkertainen karttani;

Pääkaupunkiseudun 18-24 vuotiaat. Tilastokeskus 2013.

Kartasta tuli mielestäni hyvin selkeä sekä informatiivinen, värit ovat helposti luettavissa ja eri arvot eroittuvat hyvin. Nuoret ovat pääsääntöisesti sijoittuneet Helsingin kantakaupunkiin. Tikkurilan suuntaan on kehittynyt myös nuorien keskittymä luultavasti junaradan ansiosta, sillä sieltä on hyvin nopea ja kätevä päästä Helsignin keskustaan vartissa. Otaniemikin eroittuu kartasta Teekkarikylänsä ansiosta. Hyvin vähän nuoria asuu Espoon sekä Vantaan ulkorajoilla, Itä-Helsinki on myös tyhjä nuorista. Miksi nuoret ovat sijoittuneet näille alueille? Itse iältäni tuohon luokkaan kuuluvana pohdin, että nuoret haluavat asua lähellä kaikkea, eli Helsingin keskustan kupeessa. Jos tämä ei onnistu, niin sellaisella alueella, mistä on hyvät kulkuyhteydet keskustaan.

Sonja Koiviston blogista (Koivisto, 2017) löysin samasta aiheesta tehdyn kartan, johon oli lisätty hienosti Helsingin Yliopiston kampuksia. Tässä kartassa oli siis pyritty löytämään korrelaatiota näiden väliltä ja mielestäni sellaista hieman löytyy. Monet, juuri 18-24 vuotiaat nuoret, käyvät yliopistoa ja mielellään asuvat lähellä kouluaan. Olisin myös itsekin voinut lisätä karttaan hieman lisäinfoa, joka olisi pyrkinyt selittämään nuorten sijoittumista, kuten kaupunginosien nimiä sekä suurimpia keskuksia ja ehdottomasti kuntien nimet. Joku, kuka ei ole tältä seudulta ei ehkä tiedä, missä on Helsinki.

Tämä luomani kartta esittää absoluuttisia arvoja ja mielestäni se ei tässä ole kovinkaan kannattavaa. Lehtosen Pyryn (Lehtonen, 2017) luomassa kartassa näkyy ulkomaalaisten absoluuttiset arvot pääkaupunkiseudulla ja ne ovat keskittyneet myöskin kantakaupunkiin. Legendoja vertailemalla arvot eivät kuitenkaan ole samat, mutta äkkiseltään värejä katsottuna näyttäisi että sekä nuoria että ulkomaalaisia on hyvin paljon. Tässä tilanteessa olisi kannattavampaa käyttää suhteellisia arvoja, että saisi todellisemman kuvan, paljon alueella asuu nuoria. Todelliset keskittymät tulisivat silloin paremmin esiin. Karttaa voisi käyttää tilanteissa, kun halutaan tietää tarkasti, paljon nuoria asuu ja missä.

 

Lähteet:

Koivisto, Sonja (2017.) Ajatuksia ruututeemakartoista 8.2.2017. https://blogs.helsinki.fi/kosokoso/ Luettu 13.2.2017.

Lehtonen, Pyry (2017.) 4. kurssikerta, ruututeemakartta 9.2.2017. https://blogs.helsinki.fi/lepylepy/ Luettu 13.2.2017.

Tulvaherkkyys ja järvisyys, kurssikerta 3

Tere!

Tällä kurssikerralla iski todella käsitys siitä, että tämä on paikkatiedon kurssi. Tehtävien taso nousi ja enää ei perustiedoilla pärjätty. Paljon uusia tietoja ja taitoja tuli esille ja kärryiltä tippuminen oli ennemminkin edellytys. Aluksi seurasimme harjoituskartan avulla, kuinka MapInfoon tuodaan mm. excel-taulukoita ja kuinka tietokantoja yhdistellään. Dataa tietokantoihin oli tämän kerran aihe ja tunnilta muodostui seuraavanlainen kartta:

Valuma-alueiden tulvaherkkyys sekä järvisyys Suomessa 2016.

Mitä sitten kartta esittää? No tietenkin Suomea ja siellä olevien valuma-alueiden tulvaherkkyyttä sekä järvisyyttä. Suomi on tunnettu tuhansien järvien maana ja meillä onkin yli 188 000 vesialuetta, joita kutsutaan järviksi (YLE, 2015). Vesistö-alueita taas on hieman vähemmän, päävesistöalueita on 74 kappaletta, jotka on edelleen jaettu pienemmiksi alueiksi, mutta niiden lukumäärä ei ylitä järvien määrää (Metatietopalvelu, 2016).

Suomen vesistöalueet tuppaavat tulvimaan, etenkin keväisin lumien sulettua. Pohjanmaalla, mikä erottuu kartasta etenkin Kalajoen sekä Siikajoen osalta, tulvaindeksi on korkea (180-1100). Pohjanmaa on laakeaa maastoa eikä alueella ole paljon järviä, mitkä tasaisivat suurta virtaamaa. Keväisin lumet sulavat koko joen varrelta kutakuinkin samaan aikaan, mikä aiheuttaa rajuja tulvia alueelle. Kartalla on yksi alue, missä on kaikista korkein tulvaindeksi (1100-1100), mutta sitä on kartalta mahdotonta löytää. Lieneekö syynä siihen pylväsdiagrammit, värimaailma vai itse kartan lukija. Mutta kartalta kuitenkin pystyy lukemaan, että rannikot tulvivat kaikista eniten.

Mikä sitten aiheuttaa näiden alueiden tulvimisen? Yksi syy löytyy alueilta, joissa on alhainen tulvaindeksi. Näillä alueilla sijaitsee nimittäin suurin osa Suomen järvistä, kuten Saimaa ja Päijänne. Näistä suurista järvistä vesi laskee ajan kuluessa mereen, jolloin vesi lähtee virtaamaan jokia pitkin pois päin ja joet sitten tulvivat erilaisista syistä, kuten sulamisvesistä tai luonnon muodostamista padoista. Pohjois-Suomessa on sekä alhainen tulvaindeksi sekä alhainen järvisyys, Inarijärven ympäristö erottuu kartasta edukseen järvillään.

Kyseisestä kartasta voidaan helposti yhdellä silmäyksellä tutkia, missä tulvii ja missä on järviä. Nämä kaksi asiaa kun osaa yhdistää, saadaan selville näiden välinen suhde, eli järvisyys voisi mahdollisesti aiheuttaa tulvia. Kartta voidaan melko karkeasti jakaa keskeltä kahteen osaan; vasemmanpuoleinen Suomi tulvii ja idässä taas on järviä.  Kurssitoverini Tanja Palomäki blogissaan (Palomäki, 2017) kiteyttää hyvin tulvien idean ”pienien valuma-alueiden tulvaindeksiä nostaa pieni järvisyys prosentti, koska vesi ei ”pysähdy” vaan pyrkii koko ajan liikkeelle kerääntyen pääuomaan.”

 

Lähteet:

YLE (2015.) Järvet. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/15/jarvi Luettu 2.1.2017.

Metatieto (2017.) Valuma-aluejako. http://metatieto.ymparisto.fi:8080/geoportal/catalog/search/resource/details.page?uuid=%7B343C40A6-D0ED-4B6A-BA77-2724A48A3BD3%7D Luettu 2.1.2017.

Palomäki, Tanja (2017.) 3. Kurssikerta 2.1.2017. https://blogs.helsinki.fi/ptanja/ Luettu 2.1.2017.