GEM, vko 6

Kuudennen kurssikerran alkajaisiksi hajaannuimme Kumpulan kampuksen ympäristöön keräämään havaintopisteitä Epicollect-sovelluksen avulla. Sijainnin lisäksi ohjelman avulla pystyi myös vastaamaan kohteen ominaisuustietoa koskeviin kysymyksiin esimerkiksi paikan turvallisuudesta.

Takaisin Gis-luokkaan päästyämme pääsimme harjoittelemaan Go2streetview-liitännäistä, jolla arvioimme valitsemamme korttelialueen kaupallisuutta asteikolla yhdestä viiteen. Interpoloinnin avulla muodostui aineisto, jossa kaupalliset keskittymät erottuivat tummempina.

Seuraavaksi pääsimme tutkimaan erilaisten hasardien sijoittumista maailmassa. Päätin pureutua maanjäristysten ja tulivuorten välisen yhteyden kartoittamiseen. Aloitin tehtävän hakemalla tulivuoret, siirtämällä ne Exceliin ja aineiston siivoamisen jälkeen siirsin ne QGis -ohjelmaan (Kuva 1.).  Kuten kuvasta käy ilmi, suuri osa tulivuorista sijaitsee mannerlaattojen saumakohdissa, kuten Tyynenmeren tulirenkaassa ja Atlantin keskiselänteellä. Vulkamismia esiintyy kuitenkin myös kauempana mannerlaattojen saumoista, kuten Afrikassa ja Keski-Aasiassa.

Kuva 1. Tulivuorten sijoittuminen.

Seuraavaksi lisäsin kartalle maanjäristykset vuodesta 1980 alkaen. Järistysten alarajaksi valitsin vähintään kuuden magnitudin järistykset (Kuva 2.). Voimakkaimmat, yli kahdeksan magnitudin järistykset sijoittuvat kaikki vulkaanisille alueille mannerlaattojen saumakohtien läheisyyteen, lähinnä Tyynenmeren tulirenkaan alueelle. Niinikään 7 – 8 magnitudin maanjäristykset keskittyvät litosfäärilaattojen reuna-alueille, joskin niitä on esiintynyt runsaanlaisesti myös etenkin Keski-Aasiassa. 6-7 magnitudin järistyksistä vapaita alueita ovat lähinnä itäinen Amerikka, läntinen Afrikka ja Itä-Eurooppa, jotka ovat kaukana mannerlaattojen rajoista (Kuva 2.).

Kuva 2. Voimakkaimmat maanjäristykset painottuvat vulkaanisille litosfäärilaattojen sauma-alueille.

Alakouluikäisille lapsille voisi antaa tekemieni karttojen pohjalta päättelytehtävän, jossa oppilaiden tulisi pohtia miksi vulkanismia ja voimakkaimpia maanjäristyksiä sijaitsee juuri tietyillä alueilla. Vastauksen antavat alla olevat kartat, jotka kertovat mannerlaattojen rajakohtien, hot spotien ja Tyynenmeren tulirenkaan sijainnit (Kuva 3. ja Kuva 4.) 

 

 

Kuvahaun tulos haulle tectonic plates berkeley

Kuva 3. Mannerlaattojen rajat, alityöntövyöhykkeet ja hot spotit.

Kuva 4. Tyynenmeren tulirengas.

Lähteet:

http://earth.rice.edu/mtpe/geo/geosphere/topics/ring_of_fire.html

https://www.earthmagazine.org/article/question-mantle-plumes

GEM, vko 5

Viidennellä kurssikerralla treenasimme bufferointia, jonka avulla voidaan selvittää ilmiön esiintyvyys tietyn säteen etäisyydellä halutusta kohteesta.

Itsenäiseksi tehtäväksi saimme pääkaupunkiseudun lentokenttien melualueiden tutkimisen. Kiitoratojen piirtämisen jälkeen bufferointityökalu ei tahtonut millään toimia, mutta pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen sain aikaiseksi kartan (Kuva 1.), joka esittää pahimpia meluvyöhykkeitä 0,5 ja 1 kilometrin säteellä Malmin lentoasemasta. Tehtävänantona oli tosiaan bufferoida 1 ja 2 kilometrin melualueet, mutta saatuani lopulta tehtyä kartan väärällä bufferilla päätin tyytyä siihen. Asukkaita 0,5 kilometrin säteelle laskin 1260 ja kilometrin vyöhykkeelle 8627.

 

 

Kuva 1. Malmin lentoaseman meluvyöhykkeet. Legenda on virheellinen, todellisuudessa vyöhykkeet ovat 0,5 ja 1 kilometrin säteellä kiitoradoista.

Helsinki-Vantaa-tehtävä aiheuttikin jo vielä enemmän harmaita hiuksia. Pahimmalle meluvyöhykkeelle 2 kilometrin säteelle bufferoin 9722 asukasta, mutta muihin tehtäviin joudun palaamaan myöhemmin toivuttuani QGis:n (osaamattomuuteni…) aiheuttamasta turhautumisesta.

PS. Lisäämäni karttakuvat ovat valitettavasti toistuvasti kovin pieniä, enkä saa niitä suurennettua pilaamatta tarkkuutta. Toivottavasti Artulla on suurennuslasi…

 

GEM, vko 4

Yksi ruutu kartalla (Kuva 1.) on 250 x 250 metriä. Kartasta erottaa ensisilmäyksellä merkittävimmän nuorten aikuisten keskittymän sijaitsevan Otaniemessä, jossa on runsaasti opiskelija-asuntoja. Kuten olettaa saattoi, kantakaupungissa nuoriso suosii selvästi itäistä kantakaupunkia verrattuna läntiseen Helsinkiin. Aivan eteläisin Helsinki ja Katajanokan arvoalueet ovat myös hyvin harvakseltaan nuorison asuttamia, samoin aivan ydinkeskusta, jossa kiinteistöt ovat lähinnä toimistokäytössä.

Vetävänä tekijänä itäiseen kantakaupunkiin on ainakin  kukoistava nuorisokulttuuri, suvaitseva ilmapiiri sekä nuorison suosimien palvelujen, kuten baarien ja trendikahviloiden tarjonta. Eteläisestä Helsingistä ja Katajanokalta nuoria työntää pois ainakin kalliit asunnot.

Kuva 1. 25-29-vuotiaiden sijoittuminen pääkaupunkiseudulla

GEM, vko 1

Geoinformatiikan menetelmät -kurssi polkaistiin käyntiin tutustumalla QGis-paikkatieto-ohjelmaan. Käytyämme läpi perustoimintoja zoomaustyökalusta attribuuttitaulun tarkastelemiseen pääsimme itse tuottamaan aineistoa käyttäen apuna valmiita tietokantoja.

 

Lisättyäni tarvittavat elementit, eli taustakartan, syvyyskäyrät, järvet ja merialueet alkoi visuaalisuuden viilaaminen. Kovinkaan mielikuvitukselliseen lopputulokseen en päätynyt (Kuva 1.), vaan karttanäkymästä värisävyineen tuli hyvinkin perinteinen joskin mielestäni selkeä, hieman liioitellen jopa harmoninen. Selkeyttä tosin olisi ehkä lisännyt, jos valtioiden värisävyksi olisi valinnut jonkin muun kuin merialueeseen sekoittuvan sinisen.

Kuva 1. Typpipäästöt Itämeren rannikkovaltioissa

Suomen_mokit
Kuva 2. Kesämökkien lukumäärä kunnittain

Seuraavaksi pääsimme tekemään itsenäisenä työnä koropleettikarttaa valitsemastamme teemasta. Valikoin karttani aiheeksi kesämökkien määrän Suomen kunnissa (Kuva 2.). Kuten kartan selitteistä ilmenee, koropleettikartassa tummempi sävy ilmaisee tyypillisesti myös ilmiön, tässä tapauksessa kesämökkien lukumäärän kasvua.

Suomalaisten halu rakentaa vapaa-ajan asuntonsa vesistöjen äärelle näkyy kartalla selvästi: mökkirikkaina kuntina erottuvat useat Järvi-Suomen sekä Lapin kunnat sekä pienempinä saarekkeina Länsi-Uusimaa, Turun saaristo sekä Pohjanmaan rannikkokunnat.

Aliedustettuina selvästi alle tuhannen mökin kuntia edustavat etenkin Pohjanmaan sisämaakunnat. Nämä alueet ovat Suomen mittakaavassa vähäjärvisiä asutustiheyden ollessa samanaikaisesti pieni.

Suomen mökkikarttaa ovat muokanneet useat 2000-luvulla tapahtuneet kuntaliitokset, joiden johdosta Kuopion ja Mikkelin kaltaiset kunnat ovat nousseet Suomen mökkivaltaisimpien kuntien joukkoon näiden imaistessa sisäänsä useita vähäväkisiä joskin mökkirikkaita kuntia. Mikkeli (10 000 kesämökkiä) onkin ohittanut Kuusamon mökkirikkaimpana kuntana vuonna 2014. Useissa pikkukunnissa on kuitenkin edelleen enemmän vapaa-ajan asuntoja kuin ympärivuotisessa käytössä olevia asuntoja, näiden joukossa mm. Varsinais-Suomen Parainen (Tilastokeskus).

Lähteet:

Tilastokeskus: Kesämökit 2014

 

GEM, vko 2

Toisella kurssikerrallamme kävimme taas suoraan QGis:n kimppuun. Artun opastettua erilaisten valintatyökalujen käyttöä pääsimme itse asiaan eli tässä tapauksessa tarkastelemaan erilaisten projektioiden vaikutusta siihen, miten pinta-alat näyttäytyvät kartalla. Uuden sarakkeen lisääminen ominaisuustietotauluun osoittautui yllättävän yksinkertaiseksi. Luokittelun jälkeen tuloksena syntyi koropleettikartta, jossa värisävy tummenee kauniisti pohjoiseen päin mentäessä. Kuten tiedämme, Mercatorin projektiossa pinta-alat vääristyvät mitä kauemmaksi päiväntasaajalta mennään. Minut henkilökohtaisesti kuitenkin yllätti, miten suuri ero jo eteläisen ja pohjoisen Suomen välillä vääristymässä onkaan (Kuva 1.).

Kuva 1. Pinta-alojen vääristymä on Mercatorin projektiossa on eteläisessä Suomessa 300 prosentin paikkeilla, kun Pohjois-Lapissa se yltää jopa yli 700 prosenttiin.

Itsenäisenä työnä halusin tarkastella pinta-alojen vääristymiä Robinsonin projektiossa, joka on tietynlainen kompromissiprojektio, jossa sekä pinta-alojen, etäisyyksien että kulmien virheet tasolla on koitettu minimoida. Kuten kartasta näemme (Kuva 2.), ovat pinta-alojen vääristymät koko Suomessa alle 150 prosenttia eli Pohjois-Lapin suhteen jopa viisi kertaa pienemmät kuin Mercatorin projektiossa.

Kuva 2. Pinta-alojen vääristymät Robinsonin projektiossa.

GEM, vko 3

Kolmannen kurssikerran teemana oli tietokantojen muokkaaminen ja tuominen. Aloitimme siivoamalla Afrikka -tietokantaa  “dissolve” -toiminnolla helpommin käsiteltävään muotoon, jonka jälkeen muokkasimme Excelissä internetin käyttöasteesta Afrikassa kertovan taulukon csv-tiedostomuotoon niin, että se on käsiteltävissä myös QGis-ohjelmassa. Tietokantaliitoksen jälkeen teimme attribuuttitaulukkoon uuden sarakkeen, johon laskimme internetin läpäisevyyden eri Afrikan valtioissa. Lisättyäni kartalle vielä timanttikaivokset, konfliktit ja öljynporausalueet voimme todeta, kuten Antti Nevalainenkin blogissaan huomaa, että konflikteilla ja luonnonvaralöydöksillä ei juurikaan ole yhteyttä toisiinsa.

Itsenäisenä työnä tuotin tulvaindeksikartan Suomesta. Kartasta näkyy mukavasti, miten valuma-alueen järvisyys vähentää tulvimista (Kuva 1.). Järvet keräävät tehokkaasti sade- ja sulamisvesiä, kun taas vähäjärvisillä alueilla jokien kantovoima on koetuksella ja kasaantuva jää voi keväisin esimerkiksi Pohjanmaan joilla tukkia uoman tulvivaksi altaaksi.

Kuva 1. Tulvaindeksikartta, jossa pylväinä valuma-alueiden järvisyys ja sinisen sävyinä tulvaindeksi.

Lähteet: Antti Nevalainen: Live, Love, Laugh & Make Maps https://blogs.helsinki.fi/nean/

 

GEM, vko 7

Seitsemännellä kurssikerralla harjoittelimme karttojen tekoa niin, että kartalla erottui kaksi erilaista muuttujaa. Näin kartta esittää helposti kahden muuttujan mahdollisen riippuvuuden, korrelaation, toisistaan ilman, että lukijan tarvitsee verrata kahta tai useampaa karttaa keskenään

Valitsin oman karttani teemaksi väestön kouluttautuneisuuden ja toisaalta alkutuotannossa työskentelevien määrän Pohjois-Karjalassa.

 

kartta222

Kuva 1: Korkeakoulutuksen saaneet ja alkutuotannossa työskentelevät Pohjois-Karjalassa

Kuten kartalta käy ilmi, näiden kahden muuttujan välillä vallitsee selvä negatiivinen korrelaatio. Yliopistokaupunki Joensuussa ja sen työssäkäyntialueella korkeakoulutuksen saaneiden osuus työssäkäyvästä väestöstä on yli 23 %. Etenkin kasvukeskus Joensuussa kouluttautuneen väestön vaikutus elinkeinorakenteeseen on huomattava: primäärituotannossa työskentelevien osuus jää vain noin kolmeen prosenttiin. Toisena ääripäänä mainittakoon Rääkkylä, jossa kolmasosa ansaitsee elantonsa alkutuotannossa korkeakoulutettujen osuuden aikuisista jäädessä noin kolmeentoista prosenttiin.

Kartta on mielestäni selkeä muutamasta kosmeettisesta haitasta huolimatta. Pohjoisnuolen asettelussa ilmeni ongelmia ja lopulta se päätyi epäloogiseen paikkaan turhan etäälle itse karttakuvasta. Lisäksi janamittakaava on turhankin suuri näin pienimittakaavaiseen karttaan. Luokkia kartassa on sopivan verran, eikä värisävyn vaihtelun havannoimisessa ole ongelmia. Tehdassymbolin voi varomaton lukija tulkita sekundaarituotantoa kuvaavaksi, mutta valittavissa olevista vaihtoehdoista se sopii mielestäni parhaiten alkutuotannon kuvaamiseen.