Julkaistu alunperin Palveluskoirat-lehdessä 9/2012, s.5.
Sain ylituomaripätevyyden sekä arvosteluoikeuden palveluskoirien haku- ja käyttäytymiskokeisiin syksyllä 2010, joten olen ehtinyt saada kokemusta tuomaroinnista kahdelta koekaudelta. Kahdesta asiasta olen ilahtunut: käyttäytymiskokeissa usein osoitettu koirien korkea koulutustaso ja henkilöetsinnässä ohjaajien ystävällinen koiran ohjaaminen. Toki käyttäytymiskokeissa on myös osaamattomia suorituksia ja henkilöetsinnässä kaikki koirat eivät välttämättä tee parasta yhteistyötä ohjaajien kanssa; silti molemmissa mainituissa kohdissa näkyy positiivisen kehityksen suunta. Joskus suorituksista saa sellaisen mielikuvan, että kokeeseen ilmoittaudutaan, kun koiralla koetaan olevan kyseiseen luokkaan tarvittava osaaminen. Henkilöetsinnän kuuluu kuitenkin olla ohjaajan johdolla tapahtuvaa, suunnitelmallista työskentelyä, joten olen kaivannut suorituksiin ohjaajan omaa osaamista koirakon parhaan osaamisen esittämiseksi.
Koen, että itselleni on kilpailijana ollut arvokasta harjoitella hakuryhmässä, jossa harjoitteleva, tuolloin itsekin hakukokeissa kilpaillut tuomari (terveisiä!) on tuonut kaikkeen tekemiseen hiljaista tietoa hyvistä käytännöistä kokeessa toimimisesta sekä näkemystä koeohjeen tulkinnasta. Muita tapoja hankkia kokeessa toimimisen tietoja ja taitoja on osallistua koulutuksiin ja kokeiden järjestämiseen. Kannustan lämpimästi kokeisiin valmistautuvia ohjaajia tulemaan kokeisiin maalimiehiksi – kilpailijoiden suoritusten katsominen on varsin opettavaista. Hakukokeisiin valmistautuville, aloitteleville ohjaajille on myös hyötyä koulutuksesta, joka keskittyy kokeen osa-alueiden harjoittelemiseen ohjaajan näkökulmasta. Kokeilin kesällä tällaista valmistavaa kurssia, ja näin sen varsin hedelmälliseksi. Lisäksi yhdistysten olisi mahdollista järjestää koetoimintaan tutustuttavia ja koeohjetta avaavia keskustelutilaisuuksia. Pitkään palveluskoiratoimintaa harrastaneita kilpailijoita haluan myös kannustaa osallistumaan tuomarikoulutukseen, joka on loistava oman osaamisen kehittämisen tapa. Siihen sisältyvät harjoitusarvostelut keskusteluineen ovat aina opettavaisia ja niihin kannattaa panostaa.
Verkossa harrastajilla on loistava mahdollista saada lisäosaamista oman ryhmän ulkopuolelta. Esimerkiksi Facebookiin vastikään perustetussa Hakuharrastajat-ryhmässä on käyty vilkasta keskustelua henkilöetsintään liittyvistä asioista. Tuomarin näkökulmasta on hyödyllistä havainnoida, minkälaiset asiat aiheuttavat pohdintaa kilpailijoiden keskuudessa. On toki sääli, että kilpailijat pohtivat asioita keskenään. Olisi luontevaa ja mielekästä, että heränneistä kysymyksistä – joista on ehkä paikoitellen keskusteltu vuosia – toimitettaisiin keskitetysti julkinen kysymys-vastaus-palsta verkkoon. Siihen kannattaisi myös lisätä ne kaikki koeohjeen tarkennukset, joita on vuosien aikana julkaistu Palveluskoirat-lehdessä. Kun epävirallisille palstoille kirjoittajat, myös tuomarit, ovat yksityishenkilöitä näkemyksineen ja tulkintoineen koeohjeista, toimitettu palsta tukisi sen lukijoiden koeohjeen tuntemuksen kehittymistä ja saattaisi jopa tuoda ajan kanssa koeohjeisiin tarkennusta.
Keskustelu jatkukoon!
