Tutkijan verkkonäkyvyys on osa yhteiskunnallista vuorovaikutusta

Yliopisto- ja tutkijayhteisön tulisi ottaa aieampaa suurempi rooli tiedeviestinnässä ja tieteen yleistajuistamisessa. Tutkijoille läsnäolo verkossa voisi vahvistaa oman tutkimuksen näkyvyyttä sekä suuren yleisön että tutkijayhteisön keskuudessa.

Kuva: Nick Youngson, Alpha Stock Images

Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on yksi kotimaisten yliopistojen keskeisistä tehtävistä, tutkimuksen ja opetuksen ohella. Yksi työkalu tämän vuorovaikutuksen edistämiseksi on tiedeviestintä.

Yliopistojen sisällä tiedeviestintä on kuitenkin tyypillisesti eristetty tutkimusyhteisöistä irralliseksi kokonaisuudeksi, jonka yhteys ruohonjuuritason tutkijoihin on tosiallisesti melko vähäinen. Yksittäisten tutkijoiden valmiudet viestiä tutkimuksestaan taas ovat vaihtelevia, eivätkä akateemista meritoitumista korostavat julkaisukäytännöt kannusta tieteen yleistajuistamiseen saati julkaisemiseen kotimaisilla kielillä. Voidaankin todeta, että korulauseista huolimatta yliopistojen kolmannen tehtävän toteutus on monilta osin jäänyt sangen vaillinaiseksi. (Heinonen ja Raevaara 2012.)

Tutkijan ristiriita

Modernissa yliopistoyhteisössä toimivalle tutkijalle on itsestään selvää, että jatkuva ja laadukaus julkaisutoiminta on keskeinen osa akateemista työnkuvaa (”publish or perish”). Tutkimuksesta viestiminen sen sijaan koetaan tutkimukseen nähden toisarvoiseksi: blogikirjoitukseen tai twiittiin kun ei viitata, ja vain viittausten määrällä on väliä (Dunleavy 2015). Mediassa esiintyminen taas koetaan yleisesti sekä kiusallisena että aikaa vievänä. Tutkijat eivät niin ikään ole mieltyneitä tapaan, jolla tiedotusvälineet pelkistävät monitahoisia tuloksia ”kärkiaiheiksi” ja esittävät tulokset ilman tieteelliselle tekstille ominaisia varauksia ja rajoitteita.

Totuudenjälkeisellä ajalla tutkijan läsnäolo hajatuneella mediakentällä on kuitenkin tärkeämpää kuin koskaan, ei vähiten siksi, että yhä useammalle kansalaiselle vaihtoehtoiset tietolähteet – ja internet kokonaisuutena – ovat kasvavassa määrin tiedotusvälineille rinnasteisia tietolähteitä (Haara ym. 2017). Altruistinen asiantuntija panostaakin tiedon yleistajuistamiseen silkasta velvollisuudentunnosta.

Yksittäisen tutkijan kohdalla verkkobrändin rakentaminen voi kuitenkin palvella myös tutkimuksellisia päämääriä. Modernit tutkijat hyödyntävät verkon tietolähteitä ja sosiaalista mediaa siinä kuin muutkin kansalaiset, joten hyvin rakennettu asiantuntijabrändi voi potentiaalisesti edistää tutkimuksen löydettävyyttä, mikä puolestaan voi lisätä viittauksia omaan tutkimukseen. Open access-käytäntöjen ja vain verkossa ilmestyvien julkaisujen (esim.  PLOS ONE) tai avointen sähköisten arkistojen (esim. SocArXiv) yleistyminen voi niin ikään luoda tutkijoille aiempaa suorempia kannustimia verkkoviestinnän lisäämiseen.

Yhteiskunnallinen vuorovaikutus tarvitsee resursseja ja tukea

Aku Heinonen ja Tiina Raevaara esittivät taannoisessa artikkelissaan, että yliopistojen olisi tunnustettava tiedeviestinnän merkitys, otettava aieampaa näkyvämpi rooli tiedeviestinnän kentällä ja osoitettava resursseja esimerkiksi tutkijoiden koulutusta varten. Lisäksi tiedeviestintään tulisi luoda kannustimia, joihin tutkijat reagoivat: akateemisessa meritoitumisessa ja rahoituksen hakemisessa voitaisiin esimerkiksi huomioida myös yleistajuiset asiantuntijakirjoitukset ja julkiset esiintymiset muun tieteellisen tuotannon ohessa.

Tutkijoiden näkökulmasta kyse on ennen kaikkea asennemuutoksesta. Ensinnäkin tutkijoiden tulisi tiedostaa roolinsa yhteiskunnallisina vaikuttajina, ja ymmärtää, että tämä rooli ei ole ristiriidassa tutkijan etiikan ja hyvän tieteellisen käytännön kanssa. Verkkokirjoittaminen mahdollistaa tieteellisen tutkimustieton esittelyn kiinnostuneille lukijoille ilman lukuisia välikäsiä.

Toiseksi on mahdollista, että aktiivinen läsnäolo verkossa edistää tutkimuksen tunnettavuutta – ja viittauksia – sekä akateemisessa maailmassa että laajan yleisön piirissä. On varsin todennäköistä, että avoimen tieteen käytännöistä tulee yhä kiinteämpi osa julkaisutoimintaa, mikä voi lisätä verkkonäkyvyyden merkitystä entisestään.

Akateeminen verkkokirjoittaminen voi parhaassa tapauksessa palvella sekä yhteiskunnallisia että tutkijan itsekkäitä päämääriä. Yliopistoyhteisön, niin tutkijoiden kuin instituutioiden, tulisikin tunnistaa nykyisen tiedeviestinnän ongelmat ja keksiä ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi.

Lähteet

Yksi vastaus artikkeliin “Tutkijan verkkonäkyvyys on osa yhteiskunnallista vuorovaikutusta”

  1. Hyvä kirjoitus! Olen samaa mieltä siitä, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on jäänyt kahden muun yliopiston tehtävän, tutkimuksen ja opetuksen, varjoon. Se on tavallaan ymmärrettävää kun resursseja vähennetään ja entistä pienempi joukko tutkijoita ja opettajia jää hoitamaan yhä suuremman opiskelijajoukon opintoihin vaikuttavia tehtäviä. Uskoisin kuitenkin, että suhtautumisessa on tapahtumassa muutos ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ainakin meidän tiedekunnassa jo kannustetaan.

Vastaa käyttäjälle Susanna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *