Piiloasiantuntija?

Maikki pohdiskeli postauksessaan syitä sille, miksi asiantuntijan kannattaa olla läsnä verkossa. On aivan totta, että asiantuntijan kannattaa löytyä sieltä mistä nykyään ensisijaisesti ihmiset etsivät tietoa. Tapoja verkkoläsnäoloon on onneksi monia.

Oma akateeminen asiantuntijuuteni liittyy musliminaisten pukeutumisesta käytyihin poliittisiin keskusteluihin Euroopassa, erityisesti Ranskassa. Kuten kaikki tietävät, on islamista verkossa käytävä keskustelu useimmiten ”keskustelua”, jossa pahimmillaan mennään vihapuheen puolelle. Tämä on suurin syy siihen, etten ole koskaan alkanut blogata tutkimusaiheeseeni liittyen. Tekeekö tämä minusta jonkinlaisen piiloasiantuntijan?

Kasvohuntua käyttäviä naisia Sri Lankassa. Wikimedia Commons / Ji-Elle

Bloggaukseen kuuluu mielestäni olennaisena osana keskustelun mahdollistaminen. Siten, jos bloggaisin tutkimusaiheestani, kokisin velvollisuudekseni pitää myös keskustelumahdollisuuden auki. Voi olla, että olen ollut turhankin varovainen, mutta päätin jo kauan sitten, että aktiivinen verkkokeskustelu ei ole se tapa, jolla haluan tutkimusaiheestani keskustella.

Ratkaisuni on ollut pitää verkkosivuni ajantasalla siitä, mitä olen kirjoittanut, puhunut ja opettanut. Samoin olen ahkerasti päivittänyt yliopiston TUHAT-portaalista löytyviä tietoja julkaisuistani ja aktiviteeteistani.  Lisäksi, osa julkaisuistani, kuten vaikkapa kirjoitukseni Ranskan huivikeskusteluista, on vapaasti luettavissa verkossa. Myös yhteystietoni löytyvät verkosta, joten minut tavoittaa halutessaan helposti.

Tämä ratkaisu on ollut toimiva siihen, että niin median edustajat, tapahtumien järjestäjät, kollegat kuin muutkin ovat löytäneet minut. Olen ollut puhumassa tutkimusaiheestani radiossa, paneelikeskusteluissa ja erilaisissa avoimissa ja suljetuissa tapahtumissa, ja minua on haastateltu artikkeleita varten. Olen myös vastaillut yksittäisten kansalaisten kysymyksiin.

Mitä tulee keskusteluun, sitä käyn islamiin liittyen kaikkein mieluiten kasvotusten. Oman kokemukseni mukaan tällöin saan useimmissa tapauksissa aikaan hedelmällistä keskustelua myös sellaisten henkilöiden kanssa, joilla on skeptinen, ellei peräti kielteinen asenne islamia ja muslimeita kohtaan. Kasvotusten käytävä keskustelu on välitöntä ja siinä on helpompi yhdessä pohtia mikä kaikki on faktaa, mikä fiktiota. Verkossa en niinkään jaksaisi väitellä vaikka siitä, ovatko hunnutetut naiset automaattisesti miehensä alistamia (eivät muuten ole).

Oma bloggaamiseni on vajaat kaksi vuotta keskittynyt opettamiseen ja oppimiseen liittyviin teemoihin. Niihin liittyvästä keskustelusta nautin verkossakin. Lähiaikoina avautuu myös uskontoja ja katsomuksia käsittelevä verkkoportaali (katsomukset.fi), jonka suunnittelussa ja rakentamisessa olen ollut aktiivisesti mukana. Portaalilla on käytössään myös mm. Twitter-tili. Yksi merkittävä osa portaalia tulee olemaan blogi, johon kirjoittavat uskontoihin ja katsomuksiin Suomessa liittyvien kysymysten asiantuntijat. Sinne tulen varmasti minäkin kirjoittamaan jonain hetkenä, ja ehkäpä silloin nostan esiin juuri islamiin liittyviä teemoja.