Monthly Archives: July 2014

Muistiinpanoja Edinburghista 30.6. – 1.7.2014

Edinburghin keskustaa. Kuva: Mika Hyötyläinen

Konsortion tohtorikoulutettavat tutkijat Mika Hyötyläinen (Helsingin yliopisto) ja Hanna Kettunen (Turun yliopisto) esittelivät tutkimusaiheitaan European Network of Housing Research (ENHR) – konferenssissa. Edinburghissa järjestetyssä konferenssissa perehdyttiin asumistutkimukseen eri tieteenalojen kautta. Tarkkaan rajattu aihealue auttoi ymmärtämään, kuinka vaikkapa arkkitehdit, yhteiskuntatieteilijät, suunnittelijat ja taloustieteilijät lähestyvät asumista ja asumisen järjestämisen solmukohtia. Vuoden 2014 konferenssi järjestettiin otsikolla Beyond Globalisation: Remaking housing policy in a complex world. Syyskuussa itsenäisyydestään äänestävä Skotlanti tarjosi oivan paikan miettiä asuntopolitiikkaa globaalissa kontekstissaan. Kuinka maailmanlaajuiset taloudelliset ja poliittiset trendit ja kehityskulut vaikuttavat meillä Suomessakin paikallistasolla toteutettavaan politiikkaan?

Tutkijat osallistuivat New Researchers’ Colloquium – tapahtumaan 30.6.-1.7. Kolleegiossa esiteltiin työn alla olevia artikkeleita ja tutkielmia vertaisryhmissä. Jokaiselle esitelmälle oli määrätty varttuneempi akateemikko opponentiksi ja mentoriksi. Mentorit tarjosivat rakentavaa kritiikkiä ja kehitysehdotuksia esitellyille artikkeleille. Kolleegion toisena päivänä järjestettiin yleisluentoja akateemisesta urasta, akateemisen duunarin oikeuksista ja vastuista, julkaisuprosessista ja työelämässä etenemisestä.

        

Hanna ja Mika esittelevät projektiamme ja väitöskirjojaan varten työstämiään tutkimusartikkeleita.

Tämän lisäksi tutustuttiin Port of Leith Housing Associationin toimitusjohtajan, Keith Andersonin johdattamana Edinburghin pohjoisrannan vanhojen satama-alueiden ja työläiskortteleiden kehitysprojekteihin. Andersonin suurin huolenaihe oli satama-alueelta puuttuva järkevä osayleiskaava. Pirstaleinen maanomistajuus ja konkurssiin ajautuneet grynderit ovat aikaansaaneet alueelle erikoisen ”epäpaikan” tunnun. Toisistaan erillään seisovien tornitalojen välissä on tyhjiä tontteja. Massiivinen viheralue on aidattu kanaverkolla, koska alueen käytöstä on syntynyt konflikti – rakennetaanko puisto vai asuintaloja? Satama-alueelle vie leveä bulevardi jonka keskelle on varattu tilaa raitiovaunukiskoille. Kiskoja kuitenkin odotellaan vielä. Anderson on skeptinen, pääseekö satamaan koskaan raitiovaunulla. Helsinkiläisenä ei voinut välttyä pähkäilemästä Leith Waterfrontin ja Kalasataman rakennushankkeiden ongelmien yhtäläisyyksiä. Puuttuvat palvelut ja kulkuyhteydet riivaavat rakennustyömaan keskeltä myytyjen asuntojen asukkaita ja rakennusten valmistumispäivästä ei tunnu tietävän kukaan. Andersonin vastaus Leithin ongelmiin piilee Howardilaisessa puutarhakaupunki-ideologiassa. Vain kokonaisvaltainen, luontoarvoja, vapaa-aikaa ja omavaraisuutta korostava kaavoitus ja suunnittelu ylhäältäpäin voivat Andersonin mielestä pelastaa sataman ja luoda uutta kestävää kaupunkia.

Nuoria tutkijoita tutustumassa satama-alueen kehitysprojektiin. Kuva: Mika Hyötyläinen

Varsinainen konferenssi järjestettiin 1.7.-4.7. Konferenssin yleisesitelmät oli jaettu neljän teeman alle: ihmiset, paikka, raha ja koti. Ihmiset-teeman parissa keskusteltiin Euroopan köyhimpien ja syrjäytyneimpien ihmisten asuntokysymyksestä. Kasvavat tuloerot ja surkastuvat hyvinvointitoimet luovat kontekstin jossa asumista järjestetään yhä useammassa Euroopan maassa. Esitelmissä painotettiin, kuinka asumiskeskusteluissa on korkea aika siirtää painopiste erilaisiin näkemyksiin asumisesta oikeutena. Kenties oikeusdiskurssin avulla luodaan puitteet myös sille, että joskus voimme taata jokaiselle eurooppalaiselle laadukkaat seinät ympärilleen ja katon pään päälle.

Kodittomuuden ongelmaa Euroopassa ratkoo esim. FEANTSA. Koti-otsikon alla Irene Cieraad ja Vanessa May pohtivat, miten koti kietoutuu tilaan, aikaan, tapoihin ja rutiineihin, suhteisiin ja itseilmaisuun. Erityisen mielenkiintoista projektimme kannalta oli keskustelu siitä, miten kodin käsitteen eri ulottuvuuksia voisi hyödyntää politiikassa ja lisätä sitä kautta ihmisten hyvinvointia. Puhujien näkemys oli, että kodilla ei ole juurikaan merkitystä politiikassa vaikka politiikan kielessä saatetaan vedota kodin kaltaisiin tunnepitoisiin käsitteisiin.

Konferenssi ja sen monet työryhmät tarjosivat paljon mahdollisuuksia vertailla suomalaisen asuntopolitiikan kehitystä Eurooppalaisessa ja myös maailmanlaajuisessa kontekstissa. Tänä vuonna yksi työryhmä keskittyi erityisesti Itä-Euroopan asuntopolitiikan haasteisiin. Työryhmässä kuultiin alustuksia Venäjän, Puolan, Romanian, Tshekin tasavallan ja Slovakian näkökulmasta. Entisten neuvostotasavaltojen asuntopolitiikat ovat kehittyneet osittain samalla tavalla, jolloin asuntokannan yksityistäminen ja omistusasumisen kasvu on ollut voimakasta. Tästä syystä monet haasteetkin ovat samankaltaisia ja esimerkiksi sosiaalinen asuntosektori on jäänyt monessa Itä-Euroopan maassa marginaaliseksi.

Suomessakin asuntopolitiikassa pitkään harjoitettua sosiaalista sekoittamista on pidetty yhtenä segregaatiota parhaiten ehkäisevänä toimena. Sosiaalista sekoittamista ja segregaatiokysymyksiä pohdittiin useissa työryhmissä. Sosiaalisen sekoittamisen politiikka, eli eri hallintasuhteisten asuntojen sijoittaminen samalle alueelle tai jopa samaan rakennukseen, ei ole täysin ongelmatonta. Esimerkiksi Zara Bergsten tutkii sosiaalista sekoittamista Ruotsissa ja muistutti esitelmässään, että politiikassa on huomioitava ihmisten halukkuus ja haluttomuus asua sosiaalisesti sekoittuneella alueella sillä ne viimekädessä määrittävät tuleeko sekoittaminen onnistumaan. Bergsten on haastatellut aiemmin kovin homogeenisten alueiden asukkaita alueillaan nyt harjoitettavasta sosiaalisesta sekoittamisesta. Hän haluaa ymmärtää kuinka vastaajien taustat vaikuttavat mielipiteeseen ja tehdä politiikkasuosituksia tämän pohjalta. Segregaatiotutkijat  keskustelivat lähinnä naapuruston ”push” ja ”pull” –tekijöistä ja ihmisten liikkuvuuden vaikutuksesta. Eri puolilta Eurooppaa nousi esimerkkejä, kuinka on kartoitettu alueiden miellyttävyyttä, siihen vaikuttavia tekijöitä ja ihmisten asumispreferenssejä. Näiden kautta pyritään ymmärtämään, kuinka alueet muokkaantuvat erilaisiksi ja eriytyvät.