3. kurssikerta

Kolmannen kurssikerran aiheena oli uuden tiedon lisääminen ja siirtäminen alkuperäiseen tietokantaan muista tietokannoista. Yhteisen harjoitteluosion aineistona oli Afrikan valtiot sisältävä tietokanta, johon haluttiin lisätä muitakin tietoja kuin pelkät valtioiden nimet ja rajat. Lisätyt tiedot olivat esimerkiksi Moodlesta poimitut tietokannat Afrikan timanttikaivosten, öljykenttien ja taistelukenttien sijainnista sekä Excel-taulukot internetin ja Facebookin käytöstä Afrikassa ja sen valtioiden väkiluvusta. Harjoittelimme myös mm. poimittujen aineistojen hyödyntämistä, laskemalla esimerkiksi kuinka monta öljykenttää kussakin Afrikan maassa on, ja lisäksi tietokannan aineistojen ryhmittelemistä. Itsenäisharjoituksena kurssikerran loppupuolella oli laatia teemakartta Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyydestä ja järvisyydestä annettuja tietokantoja yhdistellen.

Meidän piti itsenäisharjoituksen lisäksi pohtia kotona myös sitä, mitä yhdessä tuottamallamme Afrikan kartalla voisi tehdä ja mitä siitä voisi päätellä, jos tietokantaan olisi lisätty edellisessä kappaleessa mainitsemieni muuttujien lisäksi seuraavat muuttujat:

• Konfliktin tapahtumavuosi
• Konfliktin laajuus/säde kilometreinä
• Timanttikaivosten löytämisvuosi
• Timanttikaivoksen kaivausten aloitusvuosi
• Timanttikaivosten tuottavuusluokittelu
• Öljykenttien löytämisvuosi
• Öljykenttien poraamisvuosi
• Öljykenttien tuottavuusluokittelu
• Internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina

Kartasta voisi silloin pohtia esim. miksi konfliktit ovat alkaneet juuri tietyissä paikoissa ja tiettynä aikana. Tässä voisi käyttää apuna ainakin timanttikaivosten ja öljykenttien sijaintia ja löytämisvuotta, sillä luonnonvarat ovat usein syynä konfliktien alkuun, etenkin jos ne sijaitsevat raja-alueilla. Luonnonvaroista saadulla tuotolla voidaan myös rahoittaa sotatoimintaa. Toinen pohdittava aihe voisi liittyä luonnonvarojen tuottavuuteen, sillä tästä voitaisiin päätellä jotakin sen valtion, jossa esiintymä sijaitsee, vauraudesta. Lisäksi voitaisiin verrata luonnonvarojen löytämisvuotta siihen, milloin niiden hyödyntäminen aloitettiin. Uusien muuttujien avulla voitaisiin myös luoda uusia teemakarttoja, joissa esimerkiksi verrattaisiin Afrikan tilannetta eri vuosikymmeninä mm. öljykenttien ja internetin käytön osalta. Ulkoasiainministeriön Global.finland – sivustolla esitetään tilastoja Afrikan resurssisodista eli konflikteista, joiden syynä ovat arvokkaat luonnonvarat. Nämä tilastot antamat varmistuksen sille, että monet kurssikerralla käsittelemämme Afrikan kartan konflikteista liittyvät jollain tavalla öljyyn ja timantteihin. Tosin, kuten Eveliina Ikonen blogissaan toteaa, suuri osa Afrikan konflikteista liittyy keskeisesti myös kolonialismin aikana vedettyihin valtioiden rajoihin, jotka pirstovat eri heimojen rajoja ja aiheuttavat näin lukuisia poliittisia ja mm. uskonnollisia konflikteja ympäri mannerta.

Kuva 1. Afrikan timanttikaivokset, öljylähteet ja konfliktit (Paarlahti 2015).

Kuva 1. Afrikan timanttikaivokset, öljylähteet ja konfliktit (Paarlahti 2015).

Varsinaisen itsenäisharjoituksen tarkoituksena oli kuitenkin laskea annetun aineiston perusteella Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi, eli keskiylivirtaaman (tulvahuippujen keskiarvo) ja keskialivirtaaman (kuivien kausien alimpien arvojen keskiarvo) välinen suhde, joka kuvaa vesistön virtaaman kausittaista vaihtelua. Ennen tulvaindeksin laskemista, opettajan antamat tietokannat piti yhdistää toisiinsa MapInfon erilaisten toimintojen avulla. Lopuksi aineistosta tehtiin teemakartta, joka sisälsi tulvaindeksin ja järvisyysprosentin, eli järvien osuuden valuma-alueista. Aineiston luokittelussa auttoi valmiiksi tehty histogrammi, jonka mukaan tulvaindeksi noudatti vinoa jakaumaa. Tämän vuoksi luokittelin aineistoni kvantiileihin eli tasamääräisiin luokkiin, joita yleensä suositaan vinoille jakaumille. Tulvaindeksi piti kuvata koropleettikarttana, ja valitsin siihen tutun väripaletin, jossa värit vaihtuivat vaaleasta tummanpunaiseen. Järvisyyttä piti kuvata pylväsdiagrammeina, joita kuitenkin piti säätää aika paljon, jotta ne olisivat sopivan paksuisia ja pituisia.

Kuva 2. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksit ja järvisyysprosentit.

Kuva 2. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksit ja järvisyysprosentit.

Valmis kartta näyttää aika hyvältä, vaikka itse sanonkin. Vain mustavalkoiset alueet Suomen valuma-alueen rajojen ulkopuolella häiritsevät hiukan, mutta ne auttavat toisaalta kartan alueen hahmottamisesta. Tulvaindeksi on yleisesti ottaen korkeinta Itämeren rannikolla, etenkin Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Lähes kaikki sisämaan vesistöalueet sijoittuvat sen sijaan tulvaindeksin alimpaan luokkaan eli 0-30. Korkeinta tulvaindeksiä eli 150–1100 löytyy legendan mukaan yhteensä 22 valuma-alueelta. Tämän luokan vaihteluväli on kuitenkin aivan liian iso muihin luokkiin verrattuna. Aurajoen valuma-alue (1100) Varsinais-Suomessa kuvautuu kartallani samalla värillä kuin Närpiönjoen valuma-alue (150) Etelä-Pohjanmaalla. Olen siis saattanut tulkita aineiston histogrammia hieman väärin, koska jokin toinen luokittelutapa olisi luultavasti ollut parempi vaihtoehto. Järvisyys-prosentit, joita on legendan vuoksi hankala tulkita tarkasti, ovat sen sijaan kartan perusteella korkeimpia juuri sisämaan vesistöalueilla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tulvaindeksin ja järvisyyden välillä on siis jonkinlaista korrelaatiota. Korkeimpia järvisyyslukuja löytyy ainakin Keski-Suomesta sekä Suomen itärajalta. Pienimpiä lukemat ovat usein niillä vesistöalueilla, joilla tulvaindeksi on korkeimmillaan. Elias Marttunen toteaa blogissaan, että tärkein syy korkean järvisyysprosentin valuma-alueiden vähäiselle tulvinnalle on se, että järvet ovat tasapainottavia vesivarastoja, jotka tulvivat harvoin vaikka niiden pinta nouseekin ja laskee sateiden mukana. ”Jokien virtaama on taas paljon nopeammin muuttuva”, toteaa Elias seuraavassa bloginsa lauseessa ja tämä pitää ensimmäisen ajatuksen tapaan paikkansa.

Kolmannella kurssikerralla opimme jälleen uusia taitoja hyödyntää MapIfoa, vaikkakin olisin voinut saada kurssikerrasta vieläkin enemmän irti, jos en olisi mennyt sieltä mistä aita on matalin ja laskenut järvisyysprosentin itse sen sijaan, että käytin valmiita arvoja. Olisin myös voinut tehdä teemakarttani muistelemalla opittuja menetelmiä, mutta päädyin aikataulun ja muistini rajallisuuden vuoksi jälleen lukemaan tarkkoja, opettajan antaman Word-tiedoston ohjeita. Luokittelu nousi tässäkin kartassa ongelmakohdaksi, joten siihen minun pitää keskittyä entistä enemmän tulevaisuudessa. Kurssikerralla tekemästäni kartasta tulee joka tapauksessa olemaan hyötyä myöhemmin luonnonmaantieteen harjoitustyökurssilla, jossa sitä tullaan ilmeisesti analysoimaan tarkemmin.

Lähteet

Ikonen, E. (2015). Kurssikerta 3. Even PAK-blogi. <https://blogs.helsinki.fi/eveliiik/2015/02/04/kurssikerta-3/> Luettu 14.3.2015.

Marttunen, E. (2015). Kurssikerta 3. eliasmar’s blog. <https://blogs.helsinki.fi/eliasmar/2015/02/06/kurssikerta-3/> Luettu 6.2.2015.

Paarlahti, A. (2015). Afrikkaa ja konflikteja. Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2015. < https://blogs.helsinki.fi/pak-2015/2015/01/30/afrikkaa-ja-konflikteja/> Luettu 6.2.2015.

Ulkoasiainministeriö (2004). Globaalikasvatus. Resurssisodat. <http://global.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=165048> Luettu 6.2.2015.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *