4. kurssikerta

Tällä kurssikerralla oli tarkoitus opetella tekemään MapInfolla ruutukartta, jolla voidaan kerätä alueellista tietoa ilman valmista aluejakoa, ja harjoitella ohjelmalla piirtämistä rasterikartan avulla. Työ alkoi muiden kurssikertojen tapaan johdannolla kurssikerran asioista, eli piste- ja ruutuaineistojen käytöstä, ja jatkui yhteisellä tutustumisella ruutukartan tekoon aineistostamme eli pääkaupunkiseudun eri tietokannoista. Kartan päälle asetettiin ensin ruudukko, jonka ruutukoko oli 500 metriä. Sitten ruudukkoon kerättiin tietoja muista tietokannoista. Yhteisessä harjoituksessa kerätyt tiedot koskivat pääkaupunkiseudun asukkaiden sijaintia. Lopulta muodostimme teemakartan aiempien kurssikertojen mukaan. Valmistimme siis ruutukartan, jossa kartan aineisto näyttäytyy ruutumuodossa. Tämän jälkeen oli aika siirtyä itsenäiseen työskentelyyn ja valmistaa opitun perusteella uusi ruutukartta valitsemastaan aiheesta.

Valitsin aineistokseni muunkielisten, eli niiden, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi, lukumäärän pääkaupunkiseudulla. Tehtävänannossa käskettiin laatimaan ruutukartta aineistosta kahdella eri ruutukoolla, joten tein teemakarttani sekä 250 metrin ruutukoolla, että 1000 metrin ruutukoolla. Harjoituskarttamme ruutukoko 500 olisi luultavasti ollut paras vaihtoehto, sillä 250:llä ruudut olivat hyvin pieniä ja 1000:lla sen sijaan ehkä jopa liian suuria. Julkaisen tässä blogissani kuitenkin vain 1000 metrin ruutukoolla laaditun, koska sitä on nopeampi havaita aineistoni jakautumista. Luokitteluna olen käyttänyt jälleen vanhaa tuttua ja hyväksi havaittua luonnollisia luokkavälejä, jossa luokkien rajat määräytyvät aineistossa esiintyvien “aukkojen” kohdille.

Kuva 1. Muunkieliset pääkaupunkiseudulla.

Kuva 1. Muunkieliset pääkaupunkiseudulla.

Kartastani huomataan, että vieraita kieliä puhuvia on selvästi eniten Helsingissä ja etenkin kaupungin itäisissä osissa. Helsingistäkin toki löytyy alueita, joilla heidän määränsä on pieni, kuten Östersundomissa. Sekä Vantaalta, että Espoosta löytyy alueita, joilla muita kieliä puhuvien määrä on kohtalaisen suuri, mutta myös alueita, joissa heitä ei ole juuri lainkaan. Kauniainen eroaa sen sijaan muista kartan kaupungeista, sillä koko kaupunki kuuluu kartassani alimpaan tai toiseksi alimpaan luokkaan. Tämä tulee tosin paremmin esille 250 ruutukoolla tehdyssä kartassa, jota en ole blogiini lisännyt. Yleisesti ottaen vieraskieliset ovat asettuneet pääkaupunkiseudun eteläisiin osiin. Tähän vaikuttaa huomattavasti se, että kuntien eteläisillä alueilla on myös eniten muuta väestöä ja suurimmat keskukset.

Kartta onnistui jälleen “ihan hyvin”, mutta kuten aiemmin totesin, ruutukoko 500 metriä oli voinut olla parempi valinta. Kartasta olisi kuitenkin tullut vähän informatiivisempi, jos siinä olisi esitetty kuntien rajojen lisäksi myös kaupunginosien rajoja. Toisaalta kartasta pystyy ilman niitäkin tekemään monia päätelmiä. Kartta antaa osittain väärän kuvan muunkielisten osuudesta väestöä, sillä se kertoo muunkielisten absoluuttisista eikä suhteellisesti määristä. Siksi onkin luonnollista, että esimerkiksi yli 600 000 asukkaan Helsingissä on eniten myös muunkielisiä pääkaupunkiseudulla. ”Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on lähes kolmekymmentä aluetta, joiden asukkaista yli viidennes puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea”, todetaan Helsingin Sanomissa ilmestyneessä artikkelissa lokakuussa 2014. Muun muassa tämä kiinnostava huomio olisi siis ollut havaittavissa suhteellisia osuuksia kuvaavasta esityksestä. Kun tuottamaani karttaa verrataan Joonas Alangon karttaan ulkomaan kansalaisten määrästä pääkaupunkiseudulla, niin niissä huomataan monia samankaltaisuuksia. Tämä toisin oli odotettavissakin. Esimerkiksi suurimpaan luokkaan kuuluvat kohteet sijaitsevat kartassani suunnilleen samoissa kohdissa kuin Joonaksen kartan suurimman luokan arvot. Tarkemmassa tarkastelussa havaitsin kuitenkin, että monilla alueilla muiden kielien puhujia on moninkertainen määrä ulkomaiden kansalaisiin verrattuna. Johtuisikohan se siitä, että osa muiden kielten puhujista on saanut Suomen kansalaisuuden?

Ruutukartan teko ei vienyt kovin kauaa, ja siksi meillä oli kurssikerralla myös toinen aihe. Se oli uuden kartan piirtäminen MapInfolla käyttämällä pohjana valmista rasterikarttaa, joka kiinnitettiin ohjelman avulla koordinaatistoon. Näin rasterikarttaa voidaan ilmeisesti yhdistellä muihin koordinaateilla täydennettyihin aineistoihin. Kun pohjakartta oli tuotu ohjelmaan, Arttu näytti kuinka esimerkiksi erilaisia pisteitä, viivoja ja alueita piirretään. Sen jälkeen tehtävänä oli piirtää pohjakartasta etukäteen rajatulle alueella (Pornaisten keskusta) suurimmat tiet viivoilla ja kaikki asuinrakennukset esimerkiksi pisteinä. Tehtävä jäi kuitenkin vähän kesken, ja sitä tullaan luultavasti jatkamaan ensi kurssikerralla. Kartalle voitaisiin nimittäin lisätä vielä ainakin pellot ja vesistöt.

Neljännellä kurssikerralla opimme laatimaan taas uudenlaisen teemakartan MapInfolla, eikä se edes ollut niin hankalaa kuin aluksi ajattelin. Ruutukartta tarjoaa hyvän vaihtoehdon alueellisten ilmiöiden esittämiseen, koska sillä voidaan esittää niiden sijoittumista hyvinkin tarkasti, jopa 250 metrin kokoisilla alueilla. Omaa visuaalista silmääni esimerkiksi koropleettikartta miellyttää kuitenkin ruudukoita enemmän. Opimme myös hiukan alkeita kartan piirtämisestä käyttäen pohjakarttana rasterikarttaa. Samantyylistä kartan tekoa harjoittelimme jo Tiedon hankinta, analyysi ja kartografia – kurssilla viime syksynä CorelDraw – nimisellä vektorigrafiikkaohjelmalla. Mapinfo vaikutti kyseistä ohjelmaa hieman kömpelömmältä, mutta etuna sillä on ainakin koordinaatistoon sidotun tiedon hyödyntämisen mahdollisuus.

Lähteet

Alanko, J. (2015). Pak kerta 4. Alanko’s blog. <https://blogs.helsinki.fi/jbalanko/> Luettu 14.2.2015

Hänninen, J. (2014). Maahanmuutto keskittyy Helsingissä – kantasuomalaiset välttävät alueita. <http://www.hs.fi/kaupunki/a1414298338550> Luettu 14.2.2015

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *