Antiikin- ja raamatuntutkijoiden Twitterissä on parhaillaan menossa keskusteluketju, jossa osallistujat kertovat uraansa vaikuttaneista naismentoreista. Olen hieman arka vastamaan sellaisiin, mutta kommentteja lukiessa päätin itsekin kiittää julkisesti ja nimeltä heitä (teitä, jos satutte tämän lukemaan), joilla on ollut minulle aloittelevana tutkijana suuri merkitys. Tällä kirjoituksella liityn pyrkimykseen tehdä naisia näkyvämmäksi akatemiassa.
Vuosi akatemiassa – mitä jäi käteen?
Tällä viikolla tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun istahdin ensimmäisen kerran työtuolilleni teologisen tiedekunnan tutkijatilassa. Ennen työpisteeni löytämistä olin pyörinyt eksyneenä ympäri parinkymmenen hengen konttoria, soittanut Yliopistopalveluihin ja kysellyt kovaan ääneen apua ymmärtämättä tilan hiljaisuusvaatimusta (jota yleensä vaalitaan ihailtavalla tarmokkuudella kahvihuoneen ilmoitustaululla; ethän hakkaa näppäimistöä!). Kahteen ensimmäiseen päivään en keksinyt – enkä kehdannut kysyä – mistä omaan nurkkaukseeni saa valot, joten työskentelin hämärässä tai pöytälampun valossa. En muista, milloin paikka alkoi tuntua kotoisalta, viimeistään kuitenkin siinä vaiheessa, kun älysin tuoda sinne tohvelini. Tutkijan kuulemma tunnistaa parhaiten sisäkengistä. Tänään etsin taas sopivaa asentoa tässä hieman liian pienessä tuolissa ja pohdin, mitä kulunut vuosi on tuonut tullessaan. Lue loppuun
Podcast: Vieraana TM Moona Kinnunen
Mitä on queer-tutkimus ja kuinka sitä voi hyödyntää eksegetiikassa? Minkälaisia ulottuvuuksia Jeesuksen hahmo saa Johanneksen evankeliumissa, kun sitä tutkitaan ei-heteronormatiivisesta näkökulmasta? Uusimmassa podcastissa teologian maisteri Moona Kinnunen kertoo väitöskirjaprojektistaan, jonka hän on vastikään aloittanut Sukupuolen, kulttuurin ja yhteiskunnan tohtoriohjelmassa. Lue loppuun
Heaven knows I’m miserable now.
Fanitan The Smithsiä kovasti. Vaikka en voi väittää ymmärtäväni moniakaan Morriseyn sanoituksista (voikohan kukaan?), yksittäiset lyriikat iskevät silloin tällöin vahvasti. Viime aikoina päässäni on usein soinut pätkä blogin otsikosta löytyvästä kappaleesta:
“I was looking for a job, and then I found a job, and heaven knows I’m miserable know.”
Etsin töitä, löysin töitä – ja kylläpä olenkin nyt onneton. Tähän virkkeeseen tiivistyy jotain varsin olennaista alkuvuodestani. Lue loppuun
Podcast: Vieraana TM Riki Kuivalainen
Vuoden ensimmäisessä podcastissa hypätään hetkeksi pois yliopistomaailmasta ja puhutaan vastavalmistuneiden teologian maisterien työllistymisestä Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. TM Riki Kuivalainen kertoo kokemuksiaan ja ajatuksiaan papin työn etsimisestä, pätkätyöläisyydestä kirkossa sekä työttömyydestä. Lue loppuun
Väitöskirjantekijöiden välisestä epätasa-arvosta
Istuin viikko sitten tiistaina uusien yliopiston tohtorikoulutuksen opiskelijaedustajien perehdytysillassa. Illan ohjelma alkoi infopaketilla opiskelijaedustajan roolista päätöksenteossa ja jatkui mielenkiintoisella paneelikeskustelulla, jonka tiivistelmän voit lukea täältä. Kaikkein antoisinta oli kuitenkin kokoontua yhteen muiden humanistis-yhteiskuntatieteellisen tutkijakoulun edustajien kanssa ja jakaa ajatuksia. Oli toisaalta helpottavaa, toisaalta surullista huomata, että huolenaiheet olivat yhteisiä. Lue loppuun
Motivaation lähteillä
Vaikka opiskelen alaa, johon olen vahvasti kiinnittynyt, putoan silloin tällöin motivaatiokuoppaan. Sieltä ylös pyristellessäni yritän muistella, mistä teologiassa, tarkemmin raamatuntutkimuksessa, aikanaan kiinnostuin. Kuulostaa pariterapialta ja sitähän se tavallaan onkin, mutta tekniikka toimii yllättävän hyvin. Eksegetiikan peruskurssit eivät koskaan vakuuttaneet, niitä enemmän pääainevalintaan vaikuttivat oikeastaan opintoja edeltävät kokemukset.
Muistot ovat tiukasti sidoksissa muistajan näkökulmaan ja siksi ne pikemminkin luodaan kuin palautetaan mieleen. Korostamme valikoituja asioita ja luomme kertomuksia sellaisistakin tapahtumista, joilla ei välttämättä ole yhteyttä. Muistaminen on hyvin subjektiivinen kokemus – ja ehkä juuri siksi niin merkityksellinen. Lue loppuun
”Fake news” – varhaisten tekstien väärennökset kiinnostavat mediaa
Kuolleenmeren alueelta löydetyt kirjakääröt ovat elintärkeä osa raamatun- ja varhaisen juutalaisuuden tutkimusta. Vaikka iso osa löydetyistä teksteistä on julkaistu ja vapaasti jokaisen aiheesta kiinnostuneen saatavilla, osa fragmenteista on päätynyt niiden erikoisen löytöhistorian seurauksena yksityisille tahoille. Viimeisen viidentoista vuoden aikana fragmentteja on myyty erityisen suuri määrä, yhteensä 75 kappaletta. Merkittävä osa niistä on paljastunut väärennöksiksi.
Väärennettyjä tekstifragmentteja käsiteltiin laajasti raamatuntutkijoiden pari päivää sitten päättyneessä jättikonferenssissa Bostonissa ja sitä ennen Berliinissä, mutta aihe kiinnostaa myös tutkijayhteisön ulkopuolella. Kuolleenmeren kirjakääröjen väärennöksiin tarttuivat viime viikon aikana ainakin CNN, Guardian ja VICE. Lue loppuun
Akatemian rakenteissa piilee seksuaalisen häirinnän vaara
Seksuaalinen häirintä on loppuvuoden tärkein keskustelunaihe. Toivon, että vaikutusvaltaisten miesten väärinkäytösten paljastuminen tuo mukanaan laaja-alaisen muutoksen siihen, kuinka ymmärrämme häirinnän. Uhrien kokemuksiin on suhtauduttava entistä vakavammin ja vaikenemisen kulttuuri murrettava.
Helsingin yliopisto reagoi keskusteluun Flamma-tiedotteella noin viikko sitten (10.11.). Henkilöstöpalvelujen lähettämässä tiedotteessa yliopisto painotti, ettei häirintää tai ahdistelua suvaita ja antoi ohjeet epäasiallisen käytöksen ilmoittamiseen. Ohjeet olivat hyvät, mutta jäin ihmettelemään tiedotteen ensimmäistä kappaletta: Lue loppuun
Leijonat ja pelastushistoria
Katselin eräänä lauantai-iltana luontodokumenttia TV:stä. Savannien valtiaat, omaperäistä. Miksi ihmeessä puolet maailman luonto-ohjelmista kertoo leijonista? Tällä kertaa kissapedot eivät kuitenkaan odottaneet nälkiintyneinä sadekauden alkua Serengetin kansallispuistossa, vaan kävivät veristä valtataistelua kilpailevan lauman kanssa. Jännittävää! Jakso huipentui kahden urosleijonan kohtaamiseen, jonka jälkeen toinen joutui pakenemaan karummille maille. Tilanne vaikutti epätoivoiselta, kuinkahan seuraavassa jaksossa kävisi?
Dokumentin narratiivi oli mukaansatempaava, mutta jokin siinä jäi vaivaamaan. ”Karu maa”, jonne urosleijona joutui hävittyään pakenemaan, ei näyttänyt juurikaan poikkeavan sen aikaisemmasta reviiristä. Lisäksi draaman huippukohtana toiminut taistelu oli katkonaisesti leikattu ja kesti vain jokusen sekunnin. Tarkemmin ajattelen juuri mikään dokumentin kuvamateriaalissa ei kertonut erityisen jännittyneestä tilanteesta; leijonat makoilivat paikallaan, käveleksivät ympäriinsä ja söivät seepran. Valtataisteluksi varsin kesyn näköistä menoa. Lue loppuun