Konkistadoreista Kylmälään

Luin tänä aamuna Meksikossa tehdystä arkeologisesta löydöstä. Atsteekkien muinaisen pääkaupungin Tenochtitlanin temppelialueelta oli paljastunut suuri ihmisuhrien pääkalloista rakennettu torni. Arkeologeille päänvaivaa aiheuttaa se, että uhreista huomattava osa on pääkallojen perusteella ollut naisia ja lapsia. Tämä huomio saattaa epäilyksen alle perinteisen käsityksen, jonka mukaan ihmisuhrit olivat lähinnä vangittuja vihollissotilaita, siis nuoria miehiä.

Itse kiinnostuin erityisesti yhdestä uutisen yksityiskohdasta. Eräs Hernán Cortésin mukana kulkenut sotilas, Andrés de Tapia, nimittäin kirjoitti luultavasti juuri samoista rakennelmista aikalaiskuvauksessaan Meksikon valloituksesta. Tästä tekstistä halusin välittömästi tietää lisää.

Nopealla tiedonhaulla sain selville, että Tapia ylistää teoksessaan Cortesia, mutta myös kuvaa joitakin Meksikon valloituksen tapahtumia sekä alueen uskonnollisia rituaaleja, kieliä ja luontoa. Ennen kaikkea teksti kuitenkin herätti kiinnostukseni sen sisältämän näkökulman takia. Miltähän kaiken vieraan ja uuden kohtaaminen mahtoi tuntua yksittäisestä parikymppisestä sotilaasta? Ja kuinkahan hän tulkitsi Cortésin johtaman joukon valloitussodan? En tiedä, kuinka hyvin nämä kysymykset selviävät tekstistä, sillä harmillisesti se on julkaistu ainoastaan espanjaksi. Hieman vastaavia kuvauksia löytyy onneksi myös englanninkielisinä käännöksinä. Äkkiä lukemaan!

Olen yleisemminkin valtavan kiinnostunut juuri tällaisesta mikrohistoriallisesta näkökulmasta. Yksittäisten ihmisten kertomukset kokemuksistaan historian suurissa mullistuksissa eivät ole lähteinä luotettavimmasta päästä, jos halutaan tietää, mitä todella tapahtui. Sen sijaan juuri subjektiivisuus ja paikallisuus ovat niiden rikkaus; historian suurten linjojen taustalta paljastuu lukemattomia kiehtovia tarinoita ja ihmiskohtaloita.

Ne muutamat kerrat, kun ollen historiaharrastukseni puolesta päässyt kaivelemaan arkistoja, ovat tällaiset tarinat avautuneet minulle aivan uudella tavalla. Niiden pohjalta syntyi lukiossa muun muassa tämä oman kotikyläni tapahtumia välirauhan aikana kuvannut kilpailutyö (linkki avaa Word-dokumentin). Uuden itärajan läheisyyteen jääneeseen Kylmälään rakennettiin noin vuoden ajan uutta puolustuslinjaa, ja linnoitustyömaa mullisti pikkukylän elämän täysin; toisaalta kyläläisille avautui aivan uudenlainen sosiaalinen verkosto ja mahdollisuuksia lisätienesteihin, toisaalta oman elinkeinon harjoittaminen ja esimerkiksi liikkuminen vaikeutuivat huomauttavasti.

Eksegetiikassa tällaisten yksittäisten ihmiskohtaloiden selvittäminen ei yleensä ole mahdollista, mutta poikkeuksiakin löytyy. Yksi esimerkki sellaisesta on Helsingissäkin keväällä luennoineen Philip F. Eslerin uusin kirja. Siinä yksittäisen papyruslöydön avulla rakennetaan erään taatelipalmutarhan ja sen omistajien vaiheikas historia. Tutustumisen arvoinen teos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *