Marginaalissa

”Jos voisin ymmärtää näitä tekstejä, ymmärtäisin myös, mikä minussa on vikana”.

Näillä sanoilla kuvaili Harvardissa työskentelevä professori Karen L. King kiinnostuksensa syttymistä tutkimusaihettaan kohtaan. Alakoulusta asti kiusattu King ei yliopistossakaan kokenut kuuluvansa joukkoon, mutta kurssi marginaaliin joutuneista kristillisistä teksteistä puhutteli häntä syvästi. Kingin palkittu tutkimustyö onkin keskittynyt juuri Uuden testamentin kaanonin ulkopuolisiin teksteihin ja varhaisen kristinuskon valtavirrasta poikkeaviin teemoihin.

En usko, että Kingin tarina on kovinkaan poikkeuksellinen; oma tutkimusaihe kiinnostaa monia varmasti myös muulla kuin puhtaasti akateemisella tasolla. Vaikka tällaisessa tilanteessa onkin vaarana jämähtää itselle mieluisiin tulkintamalleihin,* voi henkilökohtaisempi mielenkiinto auttaa syventymään aihepiiriin erityisen tarkasti ja avata siihen uusia näköaloja. Viime kädessä argumenttien uskottavuus toki ratkaisee aina sen, kuinka onnistunut itse tutkimus on.

Jaan Kingin kiinnostuksen marginaalisiin ja kristinuskon historiassa harhaoppisiksi tuomittuihin teksteihin ja ryhmittymiin. Minulle ne tarjoavat erityisesti mahdollisuuden sukeltaa johonkin uuteen ja tuntemattomaan. Samalla tiedostan, ettei kyseessä ole pelkkä seikkailunhalu. Vastustan perusteetonta käsitystä varhaisen kristinuskon yhtenäisyydestä ja haluaisin nähdä tähän oletukseen pohjautuvan oikeaoppisuuden ilmapiirin häviävän myös nykymaailmasta. Mitään yhtä ja oikeaa alkukirkkoa ei koskaan ole ollut olemassa, joten siihen on järjetöntä vedota näkemyksiään perustellessa.

Varhaiset kristityt olivat epäyhtenäinen ja keskenään kinasteleva joukko, oikea sekalainen seurakunta, joka myöhemmillä vuosisadoilla pyrittiin keinotekoisesti yhtenäistämään. Voittajien ajatuksia ja tulkintoja voi lukea vaikkapa Apostolien teoista tai Nikean uskontunnustuksesta. Häviäjien, ”harhaoppisten”, tutkiminen on vaikeampaa, sillä heidän omia tekstejään on säilynyt vain vähän. Silti myös marginaaliin jääneet ansaitsevat saada äänensä kuuluviin.

Millä perusteella toiset varhaiskristilliset ryhmittymät pärjäsivät paremmin kuin toiset? Tuskinpa ainakaan sillä, että ne olisivat olleet enemmän oikeassa. Ehkäpä professori Petri Luomasen uusi kulttuurievoluution näkökulmia hyödyntävä tutkimushanke voi valaista asiaa tarkemmin.

*kts. esim. koko teologian historia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *