Unohtaminen turhauttaa

Listasin tänään väitöskirjatyön ensiaskeleita: rajaa lähdemateriaali, ota tekstien alkukielet haltuun, syvennä tutkimushistorian hallintaa…

Ota tekstien alkukielet haltuun. Onko pakko? Kohtaamisistani latinan kanssa olenkin jo avautunut. Se ei kuitenkaan ole ainoa hankaluuksien aiheuttaja. Yksi lähdemateriaalin alkukielistä on nimittäin syyria, muinaisen aramean kielen alueellinen muoto, jota en ole koskaan aikaisemmin opiskellut. Suunnitelmanani on päästä alkuun oppikirjalla nimeltä Klassista syyriaa hepraisteille.* Heprean intensiivikurssista on kuitenkin jo sen verran aikaa, että huomasin unohtaneeni osan sen kirjaimista, kieliopista puhumattakaan. Pitäisi siis opetella kieltä, jota ei osaa, sellaisen kielen avulla, jonka on unohtanut. Mikä voisi mennä pieleen?

Unohtaminen (kaikesta luonnollisuudestaan huolimatta) ärsyttää muutenkin. Yksi opiskelun turhauttavimpia asioita on opetella uudestaan jotakin sellaista, jonka on aikaisemmin osannut. Tällaisissa tilanteissa turhautumiseen liittyy ainakin omalla kohdallani tunne kehittymisen hidastumisesta tai jopa kokonaan pysähtymisestä; onko aikaisempaa tasoa mahdollista saavuttaa enää ollenkaan?

Osittain tällainen turhautuminen lienee itse aiheutettua. Kaikkea ei voi harjoittaa niin säännöllisesti, että pystyisi jatkamaan ongelmitta siitä, mihin edellisellä kerralla jäi. Turhautuminen onkin väistämätöntä, jos kuvittelee voivansa kitkattomasti siirtyä aiheesta toiseen aikavälistä huolimatta. Pitkän tauon jälkeen minkä tahansa aiheen pariin palatessa ei pitäisikään vaatia itseltään liikoja, vaan madaltaa rohkeasti lähtötasoa. Siten työskentelystä voi tehdä mielekkäämpää ja ehkäpä päästä jopa nopeammin haluttuun lopputulokseen.

Sitä paitsi, ei kehittyminen noin vain pysähdy. Uutta opetellessa eteneminen on nopeaa, mutta aikaisempaa asiaa kerratessa omaa edistymistään ei välttämättä huomaa yhtä helposti. Silti käyrä on nousujohteinen. Lisäksi unohdetun asian mieleen palauttaminen voi tarjota toisenlaista perspektiiviä aiheeseen ja antaa uusia välineitä oppimiseen tulevaisuudessa. Itse tulen toisella lukukerralla lähes poikkeuksetta kiinnittäneeksi huomiota johonkin sellaiseen asiaan, jonka aikaisemmin ohitin. Lopulta aikaisemman osaamistason palauttaminen voi olla yllättävänkin nopeaa, kunhan onnistuu kipuamaan alun turhautumisen yli.

Taisin juuri perustella itselleni sen, miksi tätä asiaa ei voi vältellä enempää. Pakko kai aloittaa se heprean kertaaminen.

*ainakin siihen asti, että syyria saadaan Duolingoon

3 thoughts on “Unohtaminen turhauttaa

  1. Mun mittakaava on vähän pienempi kuin sun, mutta kyllä jaksaa ilahduttaa se, että toukokuussa päätin jättää latinan kymmenen nopan tenttimisen elokuulle. Oli mahtava harhakuvitelma, että kyllähän se kieli yhden kesän verran päässä pysyy ilman kirjojen avaamista.

    Kyllä-kyllä.

    • No joo, nään tossa kyllä pari uhkaa 😀 Onko tää tentti sulla vielä siis edessäpäin? Tsempit, jos on!

      • On joo. Kirjat on Helsingissä ja minä Vaasassa, muutamat uhat ilmassa tosiaankin :D. No, ilon kautta! Ja kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *