Viikkokatsaus 1: hapuilevin askelin eteenpäin

Ensimmäinen kokonainen viikko yliopistolla on mennyt ohi vauhdilla. Tuleva lukuvuosi alkaa vähitellen hahmottua, mutta ehkä yllättäenkin tutussa ympäristössä moni asia tuntuu vieraalta.

Tulevan lukuvuoden opinnot on nyt alustavasti suunniteltu ensimmäisen ohjaustapaamisen yhteydessä. Olen aloittanut rahoituksen hakemisen ja tehnyt tausta-analyysia väitöskirjaa varten. Tiedän siis suunnilleen, mitä pitäisi tehdä. Sitä sen sijaan en tiedä, kuinka kaikki käytännössä onnistuu.

Torstain ja perjantain olin aikatauluttanut rahoituksen hakemista varten. Suuri osa ensimmäisestä päivästä kuitenkin meni lähinnä eri säätiöiden ilmoituksia ihmetellessä. Mitä tästä kaikesta pitäisi tajuta? Täytyykö näihin lomakkeisiin oikeasti eritellä kaikki kustannukset? Olo on kuin hakisi ensimmäistä kertaa kesätöitä.

Miten voikin olla näin eksyksissä ja pyörällä päästään paikassa, jossa on viettänyt viimeiset viisi vuotta? Tekisi mieli lähteä karkuun.

Ennen pitkää varmasti pääsen kärryille tästä kaikesta. Luotan myös siihen, että kykenen lopulta selviytymään asettamistani tavoitteista. En kuitenkaan osannut kaikesta valmistautumisesta huolimatta kuvitella, miltä tuntuisi oikeasti aloittaa jatko-opiskelu. Uusi maailma vaatii vielä totuttelua, joten paljon säätöä on varmasti luvassa.

Samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että olen jo tässä vaiheessa saanut valtavan määrän tukea ja apua henkilöiltä, joille tämä maailma on tutumpi. Olen siitä ihan loputtoman kiitollinen. Tiedätte, keitä olette. Kiitos.

Vähän kerrassaan kohti uutta ja tuntematonta.

Viikon tilastot:

  • Lähetetyt sähköpostit: 8
  • Täytetyt Excel-taulukon solut: 343
  • Ostetut irtokarkkipussit: 2
  • Aleksandriaan unohdetut kotiavaimet : 1
  • Väitöskirjan sivumäärä: 0

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *