Viikkokatsaus 3: Skarppaa, Augustinus!

Ajan juoksu on julmaa, miten ihmeessä elokuu on jo lopuillaan?

Tällä viikolla olen muun muassa syventynyt Augustinuksen Tunnustuksiin, erityisesti sen seitsemänteen kirjaan, jonka käyn tenttimässä ensi kuussa. Tunnustukset on varhaisen kristinuskon tunnetuimpia tekstejä, mestariteokseksikin sitä on luonnehdittu. Kirkkoisän kiemurainen myöhäislatina on haastavaa, erityisesti kun lauseet tuppaavat venymään useammalle riville. Kevään ja kesään tuskailuissa oli kuitenkin se hyvä puoli, että kielen rakenteet tuntuvat avautuvan tällä kertaa vähän paremmin. Hyvä niin, koska 40 sivun käännösalue ei salli kovin paljoa pysähtelyä.

Tällaisista klassikoista ei muuten kerrota, että ne yleensä kuulostavat jännittävämmiltä kuin oikeasti ovat:

  • Tunnustukset – nuoren miehen etsintä, harhailu ja kääntymys. Todellisuus: loputonta itsereflektiota siitä, kuinka kirjoittaja aina sisimmässään tunsi Jumalan, mutta ei koskaan osannut toimia oikein.
  • Pseudoklemensiläinen Recognitiones – seikkailukertomus, jossa tuleva Rooman piispa matkustaa Palestiinassa apostoli Pietarin kanssa ja tapaa kadonneen perheensä. Todellisuus: sivukaupalla keskustelua olevaisuuden perimmäisestä luonteesta, kohtalosta ja näkyjen luotettavuudesta.
  • Hermaan paimen – vapautettu orja näkee näyssä entisen omistajansa ja enkeli antaa hänelle käskyjä. Todellisuus: Hauskoja allegorioita, muuten perushuttua.
  • Humiseva harju – intohimoista rakkautta, katkeruutta ja väkivaltaa. Todellisuus:

Kaikki yllä mainitut tekstit ovat kyllä oikeasti mielenkiintoisia (paitsi Humiseva harju), niiden luonnehdinnat vain saattavat aiheuttaa pettymyksen jännitystä ja draamaa kaipaavalle lukijalle. Yksi varhaiskristillinen teksti, joka taatusti vastaa lukijan odotuksia, on Epifanioksen ”harhaoppeja” vastaan kirjoittama Lääkelaukku (Panarion), se on tulta ja tulikiveä alusta loppuun.

Ensi viikkoon!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *