Mistä tunnistaa näennäistieteen? Tarkastelussa ”tiedelehti” Luominen

Lueskelin kesällä tieteenfilosofi Inkeri Koskisen huippumielenkiintoista kirjaa Villi Suomen historia, joka käsittelee suomalaisten alkuperästä esitettyjä pseudotieteellisiä väitteitä ja pohtii samalla, mikä erottaa ne oikeasta tieteestä. Erään Koskisen esittelemän määritelmän mukaan näennäistiede:

  1. käsittelee jonkin tieteenalan tutkimia asioita.
  2. on epäluotettavaa.
  3. muodostaa opin tai on osa oppia, jonka edustajat antavat ymmärtää tuottavansa luotettavinta mahdollista tietoa kyseisestä aihepiiristä.

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut testaavani näitä kriteerejä johonkin aiheeseen. Tällä viikolla siihen tarjoutui oiva tilaisuus, kun Aamulehti julkaisi jutun uskonnon ja tieteen politisoitumisen vaaroista. Juttu nosti esimerkiksi politisoituneesta tiedevastaisuudesta kansanedustaja Laura Huhtasaaren ja hänen uskonsa kreationismiin.

Raamatusta inspiraationsa ammentava nuoren maan kreationismi, jonka mukaan Jumala loi maailman seitsemässä päivässä joitakin tuhansia vuosia sitten, on klassisimpia esimerkkejä näennäistieteestä ja Huhtasaari yksi sen näkyvimpiä kannattajia Suomessa. Aamulehden juttu siteeraa Perussuomalaisten tulevaa presidenttiehdokasta muun muassa seuraavasti:

En usko, että ihminen on eläin. Eivätkä apinat kehity ihmisiksi. Sekin teoria on täynnä aukkoja.

…jos sammakosta tulee prinssi, se on satua, mutta jos sammakosta tulee prinssi vuosien ja vuosien päästä, se onkin tiedettä.

Laura Huhtasaaren heitoista ei ehkä sittenkään kannata etsiä mitään johdonmukaista argumentaatiota. Sen sijaan Raamatun arvovaltaa puolustavaksi tiedelehdeksi itseään tituleeraava Luominen saattaisi olla mielekkäämpi tutkimuskohde kreationismin väitteistä kiinnostuneelle. Kaikeksi onneksi sen ensimmäinen numero on ilmaiseksi luettavissa.

Miten pseudotieteellisyyden kriteerit siis näkyvät tiedelehti Luomisessa?

Ensimmäisen kriteerin mukaan näennäistiede käsittelee jonkin tieteenalan tutkimia asioita. Lehden artikkelit tarkastelevat esimerkiksi muinaisten liskolintujen ihoa ja koppakuoriaisilla esiintyviä geenimutaatioita, siis paleontologian ja perinnöllisyystieteen tutkimuskysymyksiä. Tämä kriteeri täyttyy siis selkeästi.

Toinen kriteeri pitää näennäistiedettä epäluotettavana. Tämä ehto ei ole aivan yksiselitteinen, mutta lehden luotettavuutta voisi arvioida esimerkiksi tutustumalla tekstien lähdeviitteisiin.

Artikkelissa Kadonnut lentolaivue on yhteensä 12 viitettä. Niistä puolet on viitauksia lehden omiin juttuihin tai Luomistutkimuksen instituutin havaintoihin. Lisäksi viitteissä on useita tavallisia lehtijuttuja. Hauskaa on, että ainoastaan kirjoittajan vastustamat näkemykset esitellään viittaamalla Natureen. Sokerina pohjalla on nootin 11 koe,  jonka kirjoittaja itse on tehnyt kitarankielellä ja jääpalalla arkkupakastimessa.

Lehden viittaustekniikka ei siis herätä kovin paljoa luottamusta. Jonkun mielestä tiedelehden uskottavuutta saattaisi rokottaa myös se, että neljäsosa sen 36 sivusta on puuhatehtäviä.

Kolmannen kriteerin mukaan näennäistieteen edustajat antavat ymmärtää tuottavansa parasta mahdollista tietoa tutkimastaan aihepiiristä.

Useiden lehden artikkelien tarkoitus on kumota jokin todiste lajien kehittymisestä tai maapallon vanhasta iästä ja ”paljastaa totuus”. Otsikot, kuten Lintujen evoluutio lentää ulos ikkunasta tai Opaaleja kuukausissa – ei miljoonissa vuosissa! puhuvat nekin kolmannen kriteerin täyttymisen puolesta.

Pääkirjoituksen mukaan lehti on suunnattu antamaan Jumalan sanan epäilijöille loogisia vastauksia tiedeaikana. Jo itse ”tiedelehden” tarkoituksesta käy siis selville, kenellä kirjoittajan mielestä oikea tieto on.

Kaikki kolme ehtoa siis täyttyvät. Nämä kriteerit vaikuttavat Luomisen tapauksessa olevan hyödyllinen tapa testata pseudotieteellisyyttä.

Kreationismin tuomitseminen näennäistieteelliseksi tuntuu kieltämättä ilmiselvältä. Tutkijan työajan käyttäminen luomisoppia puolustavien artikkelien läpikäymiseen ja niihin vastaamiseen tuskin olisi kovin hedelmällistä tai palkitsevaa. Inkeri Koskinenkin toteaa kirjansa johdannossa, että usein pseudotiede on tapana yksinkertaisesti ohittaa antamatta sille huomiota. Kun kreationistit, litteän maanpiirin kannattajat tai rokotteiden vastustajat kuitenkin saavat näkyvyyttä, olisi aika ajoin syytä muistuttaa, mikä tekee tällaisista näkemyksistä pseudotiedettä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *