”Helsingin koulukunta” – erään tutkimustradition synty

Gnostilaisuuden tutkimuksen professorin paikalta heinäkuussa eläkkeelle jäänyt Antti Marjanen piti eilen jäähyväisluentonsa yliopistolla. Varhaiskristillisyyden toiset kasvot: toisen ja kolmannen vuosisadan vaihtoehtoisia kristillisiä ajattelijoita ja suuntauksia -nimeä kantaneella luennolla Marjanen käsitteli gnostilaisuutta, markionilaisuutta ja montanolaisuutta – liikkeitä, jotka kristinuskon historiassa päätyivät häviäjien puolelle ja julistettiin harhaoppisiksi. Twiittasin luennon pääajatuksia tähän ketjuun.

Marjasella itsellään on ollut merkittävä rooli juuri gnostilaisuuden tutkimuksen tuomisessa Helsingin yliopiston eksegetiikan laitokselle. 1990- ja 2000 -lukujen akatemiaprojektit nostivat ”Helsingin koulukunnan” kansainvälisesti arvostetuksi Nag Hammadin tekstien ja gnostilaisten liikkeiden tutkijayhteisöksi.

Gnostilaisuus on hankala ja kiistelty käsite, jota on myös ehdotettu poistettavaksi tutkimuksesta kokonaan. Marjanen itse määritteli luennolla gnostilaisuuden löyhäksi ja erilaisia koulukuntia sisältäväksi suuntaukseksi, jossa 1) ajateltiin olevan olemassa sekä korkein jumala että alempi luojajumala ja 2) (oikeaoppisten henkilöiden) sielujen uskottiin kuoleman hetkellä vapautuvan ruumiista. On todennäköistä, että gnostilaiset ajatussuuntaukset vaikuttivat sekä varhaisen kristinuskon sisä- että ulkopuolella.

Nag Hammadista, Egyptistä, 1940-luvulla löydetyt koptinkieliset tekstit mullistivat gnostilaisuuden tutkimuksen. Tunnetuin teksteistä lienee Tuomaan evankeliumi, kokoelma Jeesuksen nimiin laitettuja opetuspuheita. Muita tunnettuja Nag Hammadin tekstejä ovat esimerkiksi Johanneksen salainen kirja sekä Jaakobin ensimmäinen ja toinen ilmestys. Siinä, missä kuva gnostilaisista oli aikasemmin muodostettu lähinnä heidän vastustajiensa tekstien pohjalta, antoivat Nag Hammadin löydöt äänen ”harhaoppisille” itselleen. Tuomaan evankeliumin ja muiden tekstien tutkimuksen myöstä gnostilaisuus alettiin ymmärtää paremmin sellaisena ajatussuuntauksena, jona se nykyisin tunnetaan. Helsingissä tehdyllä tutkimuksella oli tässä merkittävä rooli.

Ratkaisevia tekijöitä uuden tutkimussuunnan syntymisessä Helsinkiin olivat Marjasen kiinnostus gnostilaisuuteen ja koptin kieleen sekä tiedekunnan hyvät yhteydet silloiseen Nag Hammadi -tutkimuksen keskukseen, Kaliforniassa sijaitsevaan Institute for Antiquity and Christianityyn (IAC). Ensimmäinen gnostilaisuus-projekti käsitteli Tuomaan evankeliumia ja sen jäseniä olivat Marjasen lisäksi IAC:ssa aikaisemmin työskennellyt Risto Uro sekä Ismo Dunderberg. Projektin rahoituksen päättyessä tutkimusta jatkettiin selvittämällä gnostilaisuuden roolia varhaisessa kristinuskossa laajemmin.

Nag Hammadi -tutkimuksen syntyä muistelleen Risto Uron mukaan (Teologinen aikakauskirja, 2/2012) Helsingin työryhmä erottui edukseen, sillä ei sitoutunut amerikkalaisen tai muun eurooppalaisen gnostilaisuus-tutkimuksen polarisoituneeseen keskusteluun. Toinen tärkeä tekijä oli ryhmän tiivis keskinäinen yhteistyö. Ensimmäisten projektien tuloksena syntyikin merkittävä määrä keskeisiä kysymyksiä käsitteleviä yleisesityksiä ja hakuteosten artikkeleita, jotka noteerattiin laajasti. Niiden pohjalta Helsinkiin syntyi vielä uusia laajempia projekteja ja 1990-luvun alussa aloitetun tutkimustradition vaikutus on tiedekunnassani edelleen vahvasti näkyvissä. Tutkimusperinne toi mukanaan myös myöhemmin vakinaistetun gnostilaisuuden tutkimuksen professuurin, jota Marjanen hoiti eläköitymiseensä asti.

Marjanen kertoi eilisen luennon lopuksi suuntaavansa piilopirtilleen kitkemään nokkosia. Varsinaiset eläkepäivät saavat kuitenkin odottaa, sillä hän jatkaa emeritus-professorin toimessa koptinkielisiä käsikirjoituksia käsittelevässä projektissa vielä kolmisen vuotta.

Lähteet:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *