Palautetta, kiitos!

Syysflunssa jatkuu, mutta alkaa onneksi olla jo väistymään päin. Eilen päätin kuitenkin vielä ottaa rauhallisesti ja viettää illan peiton alla TV:tä katsellen. Rentouttavaan elokuvailtaan valitsin Erin Brockovichin, elokuvan, jossa tehdään liikaa töitä, laiminlyödään perhettä ja sairastellaan. Täydellinen valinta. Julia Roberts oli hyvä.

Myös surf-rockin kuunteleminen kuumeisena oli melkoisen immersiivinen kokemus. Nukahdin kuulokkeet päässä ja herättyäni jouduin hetken pohtimaan, olenko Quentin Tarantinon elokuvassa.

Olen tainnut käyttää lausetta ”Tämän syksyn parhaita juttuja on ollut X” muutamaankin otteeseen, mutta ehkä listaan voi tehdä vielä lisäyksiä. Tämän syksyn parhaita juttuja ovat nimittäin olleet palautteen antaminen ja vastaanottaminen.

Laskeskelin tänään, että olen syksyn aikana saanut tutkimussuunnitelmastani ja erinäisistä rahoitushakemuksista palautetta suunnilleen viideltätoista eri ihmiseltä, se tuntuu hirmuisen isolta luvulta. Jokainen kommentoija on tulkinnut tekstiä omasta näkökulmastaan ja tuonut siihen jotain uutta. Kritiikki on uudestaan ja uudestaan herätellyt pohtimaan tekstistä asioita, joille itse on enenevissä määrin sokeutunut. Palautteen avulla maaliskuussa ensimmäisen kerran kirjoitetusta suunnitelmasta on vähän kerrassaan muodostunut jäsennellympi, selkeämpi ja tiiviimpi kokonaisuus. Tästä on hyvä jatkaa.*

Palautteen antamisesta olen erityisen innoissani. Se tarjoaa paitsi mahdollisuuden tutustua mielenkiintoisiin tutkimusaiheisiin, myös saada ideoita omaan työskentelyyn. Oli kyse sitten oikolukemisesta tai sisällön kommentoinnista, palautetta antaessaan kokee myös tekevänsä jotain aidosti hyödyllistä. Minua motivoi vahvasti mahdollisuus auttaa, tässä suhteessa toisten töiden edistäminen tuntuu erityisen mielekkäältä. Missään vaiheessa syksyä ei ole myöskään tullut sellaista oloa, että kilpailisin rahoituksesta muiden aloittelevien väitöskirjantekijöiden kanssa, hyvähenkinen yhteistyö lienee syy tähän.

Myönnän auliisti, että kaipaan kannustusta ja onnistumisen tunnetta ollakseni parhaimmillani, ja tässä asiassa palautteella on nykyisessä tilanteessani suuri merkitys. Sen yhteydessä saadut tsemppaukset ja eteenpäin potkimiset ovat tulleet monta kertaa tarpeeseen, kun epäilykset ovat olleet vaarassa saada yliotteen. Ympärillä olevista ihmisistä saa paljon voimaa, samoin kannustavasta ilmapiiristä.

Kaipaan omaa työpöytää yliopistolla ja päivittäistä vuorovaikutusta muun tutkijayhteisön kanssa.

*Pitää tosin muistaa, että hyvin suunniteltu ei ole vielä ollenkaan tehty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *