Kiitoksia “Innokkaalle opiskelijalle” tarkentavasta kysymyksestä: sanoin että nyt voi alkaa kokoamaan sanastoa, mutta mitä se on käytännössä?

1) Kirjassa on α.3 alkaen joka luvun lopussa siinä esiintyviä sanoja, ks. s. 41 ja 42. Näistä keskeiset sanat on aina lihavoitu, ja nämä lihavoidut kannattaa opetella ulkoa mahd. hyvin.

2) Sanoja voi opetella esim. ottamalla pieniä pahvikortteja tai paperilappuja (puolikkaan postikortin koko riittää hyvin), joihin kirjoittaa toiselle puolelle ko. sanan kreikaksi, toiselle suomeksi. Sitten vain kuulustelee itseään. Tämän systeemin etu: tehokkuus. kun kirjoittaa sanan, se jää näkemistä paremmin mieleen + lappujen järjestystä voi vaihdella. Haitta: hidasta? Valmiita pahvikortteja saa kirjakaupoista, tuon maanantaina näytille.

3) Sanoja voi kirjoittaa vihkoon luvuittain, esim. niin, että jakaa sivun keskeltä kahtia. Kirjoittaa sitten sanan kreikaksi vasemmalle, suomeksi oikealle. Näinkin voi kuulustella itseään, tosin sanojen järjestys pysyy sitten aina samana.

4) Kamusta (ks. linkit) –> Ladattavat materiaalit löytyy pdf-muodossa oppikirjan keskeinen sanasto. Tämän voi printatata itselleen ja alleviivata tärkeät sanat sitä mukaa kun niitä tulee, ja kuulustella itseltään sanoja peittämällä oikea puoli. Etu: nopeus. Haitta: Et saa kirjoitusharjoitusta etkä lihasmuistin tuomaa hyötyä.

Palataan näihin maanantaina, ja kysykää Ninaltakin tänään – jokaisella on oma tyylinsä miten sanoja opettelee. Antoisaa opiskelua!