Kirjoittajan arkistot:Thomas Lilley

Kukaan ei tunne lepakoita

Viimeisin uhanalaisuusarviointi kohautti listaamalla jopa yleisiä ja useimmille tuttuja lintulajeja erittäin uhanalaisiksi. Tähän joukkoon kuuluvat esimerkiksi varpunen, hömötiainen ja tervapääsky. Huoleen on todellakin aihetta, sillä vuosikymmenten mittaisissa seuranta-aineistoissa on havaittavissa kantojen selkeä romahdus.

Lintujen lisäksi vaara vaanii muitakin eläimiä. Suomessa tiedetään lisääntyvän seitsemän lepakkolajia, joista kaksi arvioitiin uhanalaisiksi: pikkulepakko on vaarantunut ja ripsisiippa erittäin uhanalainen. Niiden populaatiot ovat arvion mukaan niin pienet, että kantojen luonnollinen vaihtelu saattaa pyyhkäistä lajit pois Suomen kartalta.

Todellisuudessa kukaan ei tiedä lepakoiden populaatiokokoja Suomessa.

Miten voimme tietää, että elinvoimaiseksi määritellyt lepakkolajimme eivät ole vastaavan romahduksen kourissa? Emme mitenkään, sillä kattavia ja pitkäaikaisia seuranta-aineistoja ei ole. Jopa yleisten lajien levinneisyyden rajat ovat epäselviä.

Lepakoiden havainnointi voi olla vaikeaa ilman apuvälineitä, ne ovat aktiivisia öisin ja niihin ei ole kohdistunut samanlaista taloudellista mielenkiintoa kuin riistalajeihin tai metsätuhoja aiheuttaviin jyrsijöihin. Lisäksi lepakoilta puuttuu samanlainen laaja harrastajakunta kuin linnuilta. Tässä muutamia syitä selittämään, miksi lepakot ovat Suomen nisäkkäistä huonoiten tunnettu ryhmä.

Kipeä tarve havaintojen tekijöistä ja hyvät mahdollisuudet tuottaa uutta tietoa ovat sen sijaan erinomaisia syitä aloittaa lepakkoharrastus. Alkuun pääsee vaikkapa Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen nettisivuilta (www.lepakko.fi/harrastus). Oman panoksensa lepakkotutkimukselle voi antaa myös Luonnontieteellisen keskusmuseon Papanapankki-projektissa (https://blogs.helsinki.fi/batscience/papanapankki/), joka kerää lepakkotietoa ulosteiden muodossa.

Suomen kokoisessa maassa kansalaisten panos luonnon tarkkailussa on elintärkeä. Onneksi kuka tahansa voi edesauttaa, että lepakkomme pysyvät jatkossakin elinvoimaisina.

Miika Kotila