Talvehtimispaikkalaskenta Salpalinjalla

Maamme talvehtivista lepakoista on vain vähän tietoa. Suomessa, toisin kuin muualla Euroopassa ja maailmalla, ei juurikaan ole suuria luolia tai kaivoksia, joihin lepakkomme voisivat vetäytyä talvihorrokseen ja muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta emme tiedä, missä valtaosa lepakoista talvehtii. Ihmisten kyhäämät maanalaiset rakennelmat, kuten maakellarit ja bunkkerit, tarjoavat kuitenkin suojaa ja hyvät talvehtimisolosuhteet joillekin lepakoillemme.

Pohjanlepakko talvehtii bunkkerissa betoniseinällä.

Salpalinjan eteläpäässä Virolahden bunkkereissa on seurattu talvehtivia lepakoita Luonnontieteellisen keskusmuseon seurantatiimin toimesta jo kymmenkunta vuotta. Salpalinja on marsalkka Mannerheimin käskystä sodan jälkeen vuosina 1940-1941 ja 1944 rakennettu 1200 kilometrin bunkkerilinjasto, joku kulkee Suomen kaakkoiskulmalta Virolahdelta itärajan läheisyydessä maamme koilliskulmaan Savukoskelle saakka. Betonisia tai kallioon louhittuja bunkkereita on linjastossa reilu 700, etelässä tiheämpään harventuen pohjoista kohti. Bunkkerilinja on Suomen suurin työmaa, jota on ollut rakentamassa 35 000 henkilöä.

Lepakot voivat talvehtia ihmisrakennelmissa. Pohjanlepakko viihtyy lautojen lomassa tai betonilla, siipat (oik) ja korvayökön tapaa useammin kiviseinältä.

Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana laskemassa  tätä Luomuksen organisoimaa Salpalinjan eteläpään laskentaa seitsemän innokkaan lepakkoharrastajan kanssa. Tarkoituksenamme oli laskea kaikki talvehtivat lepakot noin sadasta bunkkereista Ahdassalmelta Takamaalle, lähelle Etelä-Savon rajaa. Lisäksi mittasimme bunkkereiden lämpötilat ja kosteusolosuhteet. Osa kohteista oli kuitenkin lukittu, veden vallassa tai muuten saavuttamattomissa, joten aivan kaikkia kohteita emme voineet laskea.

Joihinkin bunkkereihin oli rakennettu portaat ja opaskyltit.

Saavuimme Virolahdelle Katarinan ja Niclaksen kanssa jo torstai-iltana, jotta ehtisimme laskea eteläpään bunkkerit jo perjantaina eikä viikonlopusta tulisi liian työntäyteinen. Aamu avautuikin aurinkoisena ja pakkasta oli juuri sopivasti, jotta hanki kantoi ja pystyimme kulkemaan maastossa bunkkerilta toiselle. Yhden bunkkerin portaat olivat aivan jään vallassa, ja sisälle piti mennä pyllymäkeä (katso video alla). Päivän aikana kiersimme yhteensä 12 bunkkeria, joista löytyi 21 lepakkoa. Näistä lepakoista neljä oli viiksisiippa/isoviiksisiippoja, yksi korvayökkö ja 16 pohjanlepakkoa. Pari yksilöä oli niin korkealla ja kastepisaroiden kyllästämänä, että ne tunnistettiin vasta valokuvasta myöhemmin majoituspaikalla muiden tullessa paikalle.

 

Seuraavana aamuna kolmen hengen ryhmämme jakautui, kun Nicke lähti Rasmuksen kanssa Kylmälään ja Riihimäelle, Kata ja minä jatkoimme Saarasjärvelle ja Lakiasuolle. Konkarilaskijat Nina ja Ralf suuntasivat vakibunkkereilleen pohjoiseen ja Ville ja Saku jäivät etelään keräämään näytteitä Annan valkokuonosyndrooma-tutkimukseen.

Moottoritie jakoi Saarasjärven ja Lakiasuon kohteet pohjois-eteläsuunnassa. Ajoimme auton ensin Saarasjärvelle ja kartoitimme pohjoispuolen kohteet. Yhden bunkkerin sisäänkäynti oli täysin hautautunut lumikinoksen alle, joten emme päässeet sisälle lainkaan. Erään toisen bunkkerin sisällä oli vettä ja jäätä yli puolen välin korkeudelle, joten siellä konttasimme varovaisesti niin pitkälle, kunnes alkoi kuulua uhkaavaa ritinää. Muuten saimme Saarasjärven kohteet hyvin laskettua ja niistä löytyi yhteensä neljä pohjanlepakkoa. Emme kuitenkaan päässeet heti jatkamaan laskentaa, sillä aurinko oli sulattanut lunta, ja näppärästi sivuun parkkeerattu auto ei lähtenytkään lumipenkasta liikkeelle. Parin tunnin aherruksen jälkeen soitimme Villen ja Sakun nykäisemään meidät penkasta ja pääsimme jatkamaan kartoitusta.

Auton irti saaminen vaati yritystä. Kati lapioi ja Katarina työntää.

Pikaisen palaverin jälkeen päätimme jättää Lakiasuon viisi kohdetta huomiselle ja sen sijaan laskea kolme kohdetta Säkäjärveltä. Näistä yksi oli suljettu, joten emme päässeet sisään, mutta kahdessa muussa oli yhteensä kolme pohjanlepakkoa. Lämpötila oli noussut aamusta sen verran, että hanki ei enää kunnolla kantanut ja loppumatka viimeiseltä bunkkerilta autolle oli lähinnä lumihankiuintia.

Hanki ei enää kantanut loppupäivästä.

Muutkin ryhmät olivat ylittäneet päivätavoitteensa ja sunnuntain laskentaan jäi suunniteltua vähemmän kohteita. Kiersimme Katan kanssa Lakiasuon eiliseltä jääneet viisi kohdetta, tällä kertaa lumikenkien ja suksien kera. Pari ensimmäistä bunkkeria löytyikin helposti auraamattomien teiden läheltä, mutta viimeiset kohteet vaativat metsän puolella suunnistusta. Tässä lumikengistä oli kyllä apua, mutta sukset olivat liian pitkät umpimetsään ja jäivät ikävästi kiinni risuihin. Löysimme viimeisen päivän bunkkereista kolme pohjanlepakkoa.

Suksista oli apua auraamattomilla teillä, mutta metsässä ne jäivät kiinni risukoihin.

Koko reissun aikana lepakoita laskettiin 83:sta bunkkerista yhteensä 277, joista pohjanlepakoita oli 105, viiksisiippoja seitsemän, isoviiksisiippoja 146, vesisiippoja kymmenen, korvayökköjä 14 ja lajilleen määrittämättömiä siippalajeja kaksi. Edellisenä vuonna lepakoita oli tasan 300. Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja mahtava kokemus. Aion ehdottomasti lähteä mukaan myös tulevina vuosina.

Pohjanlepakko talvehtii bunkkerissa. ©Katarina Meramo

Suuri kiitos vielä kaikille laskijoille!

One thought on “Talvehtimispaikkalaskenta Salpalinjalla

  1. Anna M K Meramo

    Ihan mahti (pidennetty) viikonloppu! Uusiksi ensi vuonna 🙂

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Anna M K Meramo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *