Kuudes kurssikerta alkoi pienellä reippailulla. Keräsimme dataa älypuhelinsovelluksella kampuksen lähialueilta ja avasimma datan QGIS:ssä. Avaamalla taustalle vielä Open Street Mapin, tuli aineistosta luettavaa. Saimme siis ensikosketuksen paikkatiedon keräämiseen ”kentällä”. Aineistosta itsestään ei välttämättä mitään järkevää saisi aikaan sen suppeuden ja subjektiivisuuden takia. Jos datankeruu olisi ollut laajamittaisempaa ja paikkojen arvioinnille oltaisiin annettu tarkat kriteerit, olisi dataa voitu soveltaa paremmin. Toimme QGIS:iin myös uuden pluginin, joka salli google street viewin käytön. Tämän avulla ”kenttätyötä” pystyi tekemään tietokoneelta.
Ensimmäiseen karttaan sisällytin yli 1000kg painavat meteoriitit (Kuva 1). Ongelmaksi muodostui kuitenkin suurten arvojen jakaminen pilkuilla. Sain kuitenkin korjattua ongelman käyttämällä komentoa ”regexp_replace( ”Mass, g”, ’,’, ”)”, eli siis korvasin ”Mass, g” sarakkeen arvojen pilkut ”tyhjällä” jolloin niiden erottamat suuret luvut muuttuivat yhtenäisiksi. Eli esimerkiksi arvo 60,000,000 muuttui arvoksi 60000000. Nyt pystyin siis luokittelemaan meteoriitit niiden massan mukaan. Yli 20 000 kiloa painavien meteoriittien massan sisällytin karttaesitykseen ja skaalautin karttaselitteet massan mukaan värillä ja koolla. Yli tuhannen kilon meteoriitteja oli vain 48 kpl, mutta näistä huomattava osa oli sijoittunut Pohjois-Amerikan länsipuolelle. Myös muilla tunnetusti ”kuivemmilla” alueilla meteoriittien esiintyvyys oli suurempaa. Tämä voisi johtua yksinkertaisesti siitä, että meteoriitteja on helpompi löytää kuivilta ja karuilta alueilta, sillä kasvusto ei ole peittämässä kraatereita.
Seuraavaksi tein kartan yli 6,5 magnitudin maanjäristyksistä ja kerrostulivuorista esittääkseni niiden alueellisen korrelaation (Kuva 2). Kartalta pystyy helposti näkemään, että tulivuoret ja maanjäristykset sijoittuvat suurilta osin samoille alueille, kerrostulivuoret sijoittuvat etenkin subduktiovyöhykkeille. maanjäristyksiä taas esiintyy kaikilla laattojen reuna-alueilla. Tämän kartan avulla pystyisi havainnollistamaan koululaisille sitä, miten maanjäristykset ja tulivuoret sijoittuvat maapallolla. Niin kuin Elli-Nora Kaarto blogissaan kirjoittaa, karttaan olisi voinut vielä lisätä aineiston Maan litosfäärilaatoista ja niiden kulkusuunnasta, jotta niiden reunat olisivat vielä lisänä havainnollistaneet järistysten ja tulivuorten sijoittumista, mutta lyhyellä haulla en tällaista aineistoa löytänyt.
Kokeilin vielä lopuksi tehdä kartan interpoloimalla maanjäristyksiä niiden syvyyden perusteella (Kuva 3). Aineistoa ei kuitenkaan mielestäni ole järkevää interpoloida, sillä ne sijoittuvat hyvin pienille alueille. Kartalta kuitenkin erottui hyvin alueet, joilla esiintyy järistyksiä. Huomasin myös, että syvemmällä tapahtuvia maanjäristyksiä esiintyy erityisesti subduktiovyöhykkeillä (kuva 4). Myöhemmällä tarkastelulla heatmap-tyylinen esitys olisi toiminut tässä kokeilussa paremmin.
Suoraan sanottuna en tällä kurssikerralla oppinut erityisen paljon mitään uutta. Toki erilaisten taulukkoaineistojen tuonti QGIS:iin toi pieniä ongelmia, joista kuitenkin selvittiin pienellä googlauksella. Interpolointi oli myös uusi toiminto QGIS:ssä ja odotankin, että sitä pääsee soveltamaan jatkossa enemmänkin.
Lähteet:
Subduction zone 1.8.2018: https://www.britannica.com/science/subduction-zone (luettu 23.2.2018)
Elli-Nora Kaarto, 22.2.2018, 6. Kurssikerta: QGIS järisee (Luettu 23.2.2018)