Yleistä sienijuurista

Lähes kaikki kasvit muodostavat sienijuuria eli mykorritsoja. On arvioitu, että n. 95 % nykyajan tunnetuista kasveista kuuluu sienijuuria muodostaviin kasvisukuihin. Sienijuuret ovat kasvin juuristossa esiintyviä sienen ja juurisolukon yhdessä muodostamia rakenteita. Pintasienijuurissa sieni on kasvanut kasvin juurisolujen väliseen tilaan, kun taas sisäsienijuurissa sieni tunkeutuu myös juuren soluseinien läpi, kuitenkaan menemättä solukalvon läpi. Useat metsiemme tunnetuista syötävistä sienistä kuten tatit, rouskut, kantarellit sekä muut näkyviä itiöemiä tuottavat sienet (kuten seitikit) muodostavat pintasienijuuria metsäpuiden kanssa. Sienijuurisymbiooseja esiintyy niin kosteissa metsissä kuin kuivissakin ympäristöissä.Sienijuurisienet ovat joillekin kasveille välttämättömiä ja useille kasveille erittäin hyödyllisiä ja ne ovat esiintyneet maapallolla yhtä kauan kuin maanpäällisiä kasveja on esiintynyt.

sienijuuri1

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Useimmissa sienijuurisymbiooseissa molemmat osapuolet hyötyvät toisistaan. Sieniosakas auttaa kasvia saamaan maaperästä ravinteita (fosforia, typpeä jne.) saaden puolestaan isäntäkasvilta energiaa sisältäviä hiiliyhdisteitä. Sienet eivät itse kykene yhteyttämään. Lisäksi sienijuurten on osoitettu suojaavan kasvia esim. patogeenejä eli tautia aiheuttavia eliöitä vastaan. Sienijuurisieni voi estää patogeeniä infektoimasta juurisoluja joko suoraan mekaanisesti (juuren kärjessä tiivis sienipeitto) tai biokemiallisesti estäen mikrobien kasvun. Sienijuurisienet voivat vaikuttaa myös välillisesti tehostamalla isäntäkasvin puolustusmekanismeja. Useimmiten sienijuurelliset kasvit ovat myös elinvoimaisempia ja maan päällisiltä osiltaan suurempia ja vehreämpiä.  Ne voivat kohdistaa energian käyttönsä maan päällisten osien kasvattamiseen juurien sijaan, sillä sienirihmojen avulla ravinnon ottoon käytettävissä oleva pinta-ala lisääntyy.

Liiallinen fosforilannoitus kuormittaa ympäristöä ja haittaa myös useimpien sienijuurisienten kasvua, sillä sienijuurisienet viihtyvät niukkaravinteisessa maassa. Sieni pystyy hyödyntämään vähäisetkin ravinteet kasvin käyttöön ja takaa siten isäntäkasvien menestymisen. Sienijuurisieniä suosivien olosuhteiden säilyttäminen on suotavaa sekä metsäpuutaimien että viljeykasvien kasvattamisessa, sillä tehostetun ravinteiden oton lisäksi sienijuurisymbioosi tuo kasville usein muitakin etuja. Patogeeneilta suojaavan vaikutuksen lisäksi symbioosi saattaa olla myös taloudellisesti kannattavaa, jos lannoitteiden ja sienikarkotteiden määrää voidaan sen avulla vähentää. Lisäksi sienijuurisienten kyky imeä ravinteita estää ylimääräisten ravinteiden huuhtoutumista vesistöön tai pidättäytymistä maa-ainekseen kasville huonosti saatavaan muotoon.

Sienijuuria muodostavilla sienillä saattaa olla useita isäntäkasvilajeja ja vastavuoroisesti yhdellä kasvilla voi olla useita eri sienilajeja juuristossaan samanaikaisesti. Sienijuurisienet muodostavat maaperään kasvien välille verkostoja, jolloin aineiden siirtoa voi tapahtua eri kasvien ja kasvilajien välillä.

Sienijuuret ja sienirihmat ovat monien mikrobien ja pieneliöiden ruokaa. Kasvien juuristoissa esiintyy sienten lisäksi myös enemmän bakteereja ja muita mikrobeja, kuin muualla maaperässä.  Tämä johtunee mm. juurten ja sienten erittämistä ravinteista, joita muut mikrobit voivat käyttää hyväkseen. Koska tietyt sienilajit suosivat tiettyjä kasveja, vaikuttaa maaperän sienikoostumus yhdessä mikrobieliöstön kanssa myös siihen mitkä kasvit kyseisellä alueella viihtyvät. Maaperän eliöstöllä on siis merkittävä vaikutus myös maanpäällisiin ekosysteemeihin.