Helsingin yliopistossa koordinoitava Tieteen termipankki on kaikkien Suomessa harjoitettavien tieteenalojen yhteinen verkossa toimiva, avoin ja jatkuvasti päivittyvä termitietokanta sekä wikipohjainen yhteistyön alusta. Termipankin sisältö karttuu rajoitetun talkoistamisen periaatteella. Tämä tarkoittaa sitä, että termisivuja pääsevät lisäämään ja muokkaamaan ainoastaan asiantuntijat – toisin kuin Wikipediassa. Termipankki tarjoaa kuitenkin myös alustan termeistä käytäville keskusteluille, joihin voivat osallistua kaikki termipankkiin omalla nimellään rekisteröityneet käyttäjät.
Termi ymmärretään termipankissa käsitteen ja sen nimityksen yhdistelmäksi, mitä ajatusta seuraten termipankki rakentuu keskenään linkittyvien käsite- ja nimityssivujen verkostoksi. Termipankissa on tällä hetkellä mukana noin 40 aihealuetta eli tieteenalaa tai erityisalaa ja yhteensä 40 000 käsitesivua. Uusimpina tulokkaina termipankissa ovat vuonna 2018 aloittaneet geologia, taidehistoria, historia ja perinnöntutkimus (engl. heritage studies).
Perinnöntutkimuksen käsitteistöä kokoava asiantuntijaryhmä on järjestäytymässä, ja keskeisimpienkin käsitteiden määrittely on vasta aluillaan. Keskusteltavaa on riittänyt aihealueen nimeämisestä lähtien, eikä itse perinnön käsitteelle ole vielä muodostettu tyydyttävää määritelmää. Aihealueen nimessä päätettiin siis käyttää suomen kielen sanaa perintö (sanan kulttuuriperintö sijaan), vaikka alan opetusta tarjoavat suomalaiset yliopistot puhuvat johdonmukaisesti “kulttuuriperinnön tutkimuksesta”.
Sanavalinnan tarkoituksena on erottaa tutkimuksen ja tieteellisen intressin kohteena oleva laajempi ilmiö ja yläkäsite alakäsitteestään eli kansainvälisen ja kansallisen kulttuuriperintöhallinnon määrittelemästä ja suojelemasta kulttuuriperinnöstä. Lisäksi haluttiin luoda suomenkielistä termistöä, joka on yhdenmukaista englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa käytetyn käsitteistön kanssa.
Perinnöntutkimusta voi luonnehtia tieteidenväliseksi kulttuurintutkimukseksi, joka ammentaa käsitteistöään sekä humanistisista että yhteiskuntatieteistä. Perinnöntutkimuksen voi ymmärtää myös näkökulmaksi, joka on pirstoutunut menneisyyttä sekä menneisyydelle annettuja merkityksiä tarkasteleville aloille, kuten arkeologiaan, historiaan, taidehistoriaan, kansatieteeseen, folkloristiikkaan ja kulttuuriantropologiaan. Perinnöntutkimuksen termityötä on luontevaa tehdä näitä aloja, erilaisia tutkimusperinteitä ja käsitteistämisen tapoja edustavien asiantuntijoiden yhteistyönä.
Kulttuuriperinnön käsitteen ohella “perinnön” määritelmää on jatkossa analysoitava esimerkiksi suhteessa kulttuurin ja perinteen käsitteisiin. Lähtökohtia ja tukea käsiteanalyysille löytyy muun muassa folkloristien Oona E. Simolinin (Päivystävä folkloristi -blogi 19.10.2018), Anne Heimon (Vähäisiä lisiä -blogi 2.2.2018) ja Pertti Anttosen (Elore 1/2009) pohdinnoista.
“Kulttuuriperintö” sekä “perinne” on Tieteen termipankissa jo määritelty folkloristiikan aihealueella, mutta ainakin kulttuuriperintö saa oman käsitesivunsa myös osana perinnöntutkimuksen käsitejärjestelmää. Historioitsijoiden kanssa on puolestaan pohdittava esimerkiksi kollektiivisen muistin, historiatietoisuuden ja historiakulttuurin käsitteiden kytköksiä perinnöntutkimuksen avainkäsitteisiin.
Tiede on monikielistä, mutta omakielisten käsitteiden merkitys korostuu kulttuuria ja yhteiskuntaa tutkivilla aloilla. Perinnöntutkimuksen suomenkielistä terminologiaa kehittävät tutkijat ovat osaltaan varmistamassa, että Kulttuuriperintöbarometrissä suomalaisten arvostamana kulttuuriperintönä esiin noussut “kieli” säilyy jatkossakin elinvoimaisena.
Perinnöntutkimuksen asiantuntijaryhmään voivat liittyä kaikki perinnöntutkijoiksi itsensä identifioivat tutkijat ja tutkijakoulutettavat. Tervetuloa mukaan!
FT Johanna Enqvist on Tieteen termipankin tutkimuskoordinaattori sekä termityöläinen perinnöntutkimuksen ja arkeologian aihealueilla.