Kolmannella kurssikerralla syvensimme MapInfo-osaamistamme, ja opettelimme yhdistämään eri tietokantoja ja tilastoja ja laskemaan niiden perusteella yksinkertaisia laskutoimituksia. Käytimme aluksi pohjakarttana Afrikan maiden karttaa, mutta kurssikerran lopuksi loimme yhdistetyn koropleetti- ja pylväsdiagrammikartan Suomen valuma-alueista. Afrikkakartan tulkinnasta olen kirjoittanut oman blogimerkinnän.
Perusteet opittuamme aloimme laatia itsenäisesti karttaa (kuva 1), joka esittää Suomen valuma-alueiden tulvaindeksiä, sekä valuma-alueiden järvisyysprosenttia. Valuma-alue tarkoittaa sitä aluetta, jolta sadevedet laskevat samoihin vesistöihin. Valuma-alueet rajautuvat käytännössä usein korkeisiin kohtiin kuten esimerkiksi salpausselkiin, harjuihin tai tuntureihin. Kartan aineistossa Suomi on jaettu suurvaluma-alueisiin. Valuma-alueiden verkosto on kuitenkin todellisuudessa monimutkaisempi kuin mitä kartta antaa ymmärtää, ja koostuu tuhansien järvien, jokien ja purojen verkostosta.
Suomen valuma-alueiden sijaintiin ja muodostumiseen vaikuttaa voimakkaasti Suomen geomorfologiset muodostumat ja korkokuva (Kuva 2). Suomessa on kolme salpausselkää, jotka kirjaimellisesti salpaavat Etelä-Suomen vedet taakseen. Nämä salpausselät näkyvät kartalla siten, että Etelä-Suomessa kulkee selkeä raja valuma-alueiden välillä. Itä-Suomessa puolestaan on paljon vaaroja, jotka ovat jäännöksiä muinaisista Karelidien vuoristosta. Pohjois-Suomessa on tuntureita. Näiltä korkeilta alueilta vedet virtaavat luonnollisesti kohti alavampia alueita kuten Pohjanmaata aina Pohjanlahteen asti. Kartogrammissa (Kuva 1) on kuvattu myös suhteellisina pylväinä jokaisen valuma-alueen järvisyysprosentti. Suomen järvien sijoittumiseen ja runsauteen on vaikuttanut muun muassa maankohoaminen, laattatektoniset liikunnot, kallioperän ruhje- ja murtumavyöhykkeet sekä jääkauden mannerjäätikön liikkeet. Keski-Suomessa on runsaasti järviä, kun taas alavilla rannikkoseuduilla järviä on vähemmän.
Kurssikerralla tuotettu kartta kuvaa valuma-alueen tulvaindeksiä ja järvisyysprosenttia. Tulvaindeksi on luku, joka kuvaa esimerkiksi puroissa ja joissa virtaaman vesimäärän vaihtelua esimerkiksi vuodenaikojen mukaan. Tulvaindeksi on tähän karttaan laskettu jakamalla keskiylivirtaama keskialivirtaamalla. Keskiyli- ja alivirtaamat (Virtaama= tietyn uoman poikkileikkausen läpi kulkema vesimäärä sekunnissa) puolestaan kuvaavat tietyllä ajanjaksolla mitattujen virtaama-arvojen keskiarvoa. Mitä suurempi on valuma-alueen tulva-indeksi, sitä suuremmat ovat tulvahuippujen ja kuivien aikojen erot. Suomessa ei käytännössä esiinny koskaan hyvin kuivia aikoja, joten tulvaindeksin voi katsoa kuvaavan erityisesti alueen taipumusta tulvimiseen.
Mistä tulviminen sitten johtuu? Miksi Pohjanmaan ja Etelä-Suomen valuma-alueilla on korkea tulva-indeksi verrattuna esimerkiksi Keski-Suomen valuma-alueisiin? Suomen pinnanmuodot (kuva 2) selittävät pitkälti valuma-alueiden muotoa ja sijoittumista, ja ne selittävät osaltaan myös tulva-indeksin vaihtelua. Järvien runsaus tasaa tehokkaasti virtaaman vaihtelua, ja siten myös ehäisee tulvia. Maaston tasaisyys puolestaan lisää alueen tulvaherkkyyttä, sillä tasaisella maastolla vesi tulvii herkemmin ympäröiville alueille. Tasainen maasto myös hidastaa veden virtausnopeautta, jolloin ylimääräinen vesi virtaa hitaammin esimerkiksi Suomenlahteen tai Pohjanlahteen. Kartalla (kuva 1) onkin nähtävissä selkeä yhteys valuma-alueen järvisyyden ja tulva-indeksin välillä. Maija Nikkanen toteaa blogissaan, että muun muassa Pohjanmaalla sijaitsevat korkean tulvaindeksin alueet voivat selittyä osin alueen vesitalouden rakenteella. Nikkanen kirjoittaa: “Matala järvisyys ja korkea tulvaindeksi liittyvät Länsi- ja Lounais-Suomeen, eli maatalousalueisiin, joilla soita on ojitettu suuressa mittakaavassa ja luonnollinen vesitalous on häiriintynyt.” (Nikkanen, 2017).
Suomessa tulvia muodostuu varsinkin keväisin, kun sulavien lumimassojen vesi alkaa virrata uomia pitkin. Vesiuomiin muodostuu keväisin usein jäähilettä, joka saattaa tukkia vesiuoman ja hidastaa virtaamaa, seurauksena tulva. Myös syystulvat ovat Suomessa yleisiä esimerkiksi syysmyrskyjen yhteydessä. Suomen rannikkoseuduilla kuten Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa esiintyy myös merivesitulvia, mutta niitä ei ole tällä kartalla kuvattu. (Manner, Riskien maailma 2014)
Tulva-indeksin aineisto oli vinosti tai epämääräisesti jakautunut, ja luokittelin valuma-alueen tulva-indeksin käyttämällä luonnollisia luokkarajoja. Aineistossa tulvaindeksin luvut sijoittuivat välille 0-500, mutta Turun seudulla tulvaindeksi oli jopa yli 1000. Halusin tuoda tämän yksittäistapauksen esiin, joten päädyin muokkaamaan luonnollisia luokkarajoja säätämällä aineiston kahta ylintä luokkaa sopiviksi.
LÄHTEET
Brander, N. & Hiekka,S. & Ruth, C. & Ruth, O. (2014). Manner, Riskien Maailma. Otava.
Paikkatietoikkunan korkeusvyöhykerasteri. (10/2015). Maanmittauslaitos avoin data.
Nikkanen, M. (2017). Viikko 3: Tulvavaara.
<https://blogs.helsinki.fi/msnikkan/2017/02/05/viikko-3-tulvavaara/>