Neljäs kurssikerta

Neljännellä kurssikerralla palasimme jo tututksi käyneen MapInfon pariin. Tällä kertaa tutuistuisimme uudenlaiseen tapaan tuottaa teemakarttoja ja niiden aluejakoja. Harjoittelimme kurssikerran aikana tekemään ruutukarttoja erilaisten ruutukokojen pohjalta, ja kurssikerran lopussa piirsimme muutamia karttaelementtejä Pornaisten rasterikartalle.

Kotitehtävänämme oli tuottaa ruututeemakartta yhdellä tai kahdella eri ruutukoolla. Hieman aikaa pohdittuani päätin valita tarkastelukohteekseni lapsiperheiden alueellisen sijoittumisen pääkaupunkiseudulla. Kartat laadittiin pisterasteriaineiston pohjalta, jossa jokainen piste oli sijoitettu asumukseen tarkoitetun rakennuksen kohdalle. Pisteestä oli tilastoitu monenlaista tietoa, kuten esimerkiksi rakennuksen asukkaiden iät, asukkaiden yhteenlaskettu lukumäärä ja asukkaiden iän keskiarvo. Päätin valita tarkasteltavaksi aineistoksi 0-15 -vuotiaiden lasten absoluuttiset ja suhteelliset määrät ruutua kohti. Grid-ruutukooksi valitsin 250m*250m. Koin, että tällä ruutukoolla myös yksittäiset asuinalueet tulevat esille, mutta kartasta ei kuitenkaan tule liian sekavaa. Alex Salminen oli ottannut omaan karttaansa pienemmän alueen, sekä tiestöt ja kuntarajat (Salminen, 2017). Tämä teki kartasta mielestäni visuaalisesti kauniin ja teki eri alueiden hahmottamisesta helpompaa.

Kartan laatimista varten minun tuli lisätä useita uusia tietosarakkeita tietotaulukkoon, joihin laskin esimerkiksi lasten absoluuttiset ja suhteelliset määrät ruuduittain, sekä ruudun kokonaisasukasmäärän. Välillä oli hankala hahmottaa, että mitä tietoa oli missäkin vaiheessa tuottamassa, ja tulisiko tieto olemaan esimerkiksi kokonaislukuja (integer) vai desimaalilukuja (float). Päätin valita molempiin teemakarttoihin luokitteluksi luonnolliset luokkarajat, sillä näin aineisto oli hieman tasaisemmin jakautunutta, ja mikään luokka ei mielestäni kasvanut liian isoksi tai jäänyt liian pieneksi.

Kuva 1. 0-15 -vuotiaiden absoluuttinen määrä pääkaupunkiseudulla 250m*250m ruudukolla kuvattuna.

Absoluuttisia määriä kuvaavalla teemakartalla (Kuva 1) on selvästi näkyvissä 0-15 vuotiaiden lasten keskittymistä tietyille alueille. Kartalta erottuu Helsingissä muun muassa Kontula, Mellunmäki, Vuosaari, Arabianranta, Kamppi, Munkkiniemi ja Lauttasaari. Nämä alueet ovat melko kerrostalovaltaisia, joten väestöntiheys on niillä suurempi kuin esimerkiksi Espoon ja Vantaan pientaloalueilla. Kun väestöntiheys on suuri, alueella asuu enemmän ihmisiä ja siten todennäköisesti myös lapsia. Espoossa ja Vantaalla kartalta (kuva 1) erottuu selkeästi Ison Omenan alue, Leppävaara, Espoon keskus, Martinlaakso ja Myyrmäki. Näillä alueilla asutus on myös kerrostalovaltaista, ja väentiheys on suurempi. Alueilta on hyvät liikenneyhteydet Helsingin keskustaan, ja kaupalliset palvelut ovat kivenheiton päässä. Mielestäni lapsien absoluuttisia määriä kuvaavan kartan voi katsoa ennemminkin kuvaavan pääkaupunkiseudun väestön sijoittumista ja väestöntiheyttä, kuin varsinaisesti lapsiperheiden suosimia alueita. Lapsiperheiden niin sanottu urbanisaatio on kuitenkin yleistymässä, ja tyypillisen lähiöasumisen sijaan monet lapsiperheet haluavat asua urbaaneilla alueilla ja keskusten lähettyvillä. Olisikin ollut mielenkiintoista saada sekä absoluuttiseen että suhteelliseen karttaan vertailukohteeksi esimerkiksi 15 tai 20 vuoden takaisen aineiston.

Kuva 2. 0-15 -vuotiaiden prosentuaaliset osuudet pääkaupunkiseudulla 250m*250m ruudukolla kuvattuna.

Toinen tuottamani kartta (Kuva 2) kuvaa 0-15 -vuotiaiden lasten suhteellisia määriä pääkaupunkiseudulla. Luvut ovat prosentteina, ja ne kuvaavat lasten määrää suhteessa sen ruudun kokonaisasukasmäärään. Kartalta voi heti huomata lasten sijoittuvan täysin päinvastaisesti absoluuttiseen karttaan nähden. Helsingissä tummia ruutuja on melko vähän, kun taas Espoossa ja Vantaalla lapsien suhteellinen osuus asukkaista on hyvin korkea monilla alueilla. Espoossa ja Vantaalla hajanaisten ruutujen alueilla on todennäköisesti lähiömäistä pientaloasututusta. Näillä alueilla väestömäärä ruutua kohden on pienempi kuin keskuksissa, ja todennäköisyys sille, että pientalossa asuu monilapsinen perhe on suurempi. Monissa näissä ruuduissa lasten prosentuaalinen määrä onkin jopa yli 40. Mistä sitten tämä lapsiperheiden levittäytyminen kauemmas keskuksista ja Helsingin keskustasta johtuu? Pientalolähiöt koetaan ehkä turvallisina alueina kasvattaa lapset, kun meluisat keskukset ja valtatiet ovat kaukana ja usein asuinalueen läheltä löytyy paljon ulkoilumahdollisuuksia ja puistoja. Esimerkiksi Espoosta on melko hyvät liikenneyhteydet Pääkaupunkiseudun keskuksissa tai kehäteiden varrella sijaitseviin työpaikkoihin, joten vanhempien työmatkailu on vaivatonta. Monet nuoret voivat viehättyä keskustan kulttuurisista palveluista ja kaupungin vilinästä, mutta lapsiperheiden vanhemmilla saattaa olla toisenlaiset arvot. Helsingissä puolestaan tummempina alueina erottuvat Helsingin harvat pientaloalueet kuten Tapanila, Kaskisaari ja Laajalahti, sekä lapsiperheiden suosimat kaupunkimaiset asuinalueet kuten Arabianranta ja Lauttasaari. Täytyy myös muistaa, että esimerkiksi yhden lapsen perheen on huomattavasti vaivattomampaa asua tiiviisti rakennetussa keskustassa kuin vaikka neljän lapsen perheen. Hyvin isoja kerrostaloasuntoja on vähemmän tarjolla kuin keskikokoisia ja ne voivat olla suhteessa kalliimpia. Monesti helpompi vaihtoehto onkin muuttaa rivi- tai omakotitaloon kauemmas keskustasta.

Näitä kahta karttaa vertaamalla voi havaita, kuinka valtava ero aineiston esitystavalla on. Kartanlaatijan tuleekin valita huolella, esitetäänkö aineisto suhteellisina vai absoluuttisina arvoina ja millä perusteilla. Mielestäni tuottamani kaksi karttaa täydentävät toisiaan. Toinen kartta kuvaa melko onnistuneesti, kuinka lapsiperheet suosivat rauhallisia, luonnonläheisiä pientaloalueita. Toinen kartta puolestaan muistuttaa, että lapsiperheitä asuu runsaasti myös urbaaneissa keskittymissä, mutta suhteellinen osuus siellä on vain pienempi.

Karttojeni aihe on myös ajankohtainen, sillä Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla tapahtuvasta segregaatiosta eli esimerkiksi tulojen tai etnisen taustan perusteella tapahtuvasta eriytymisestä on keskusteltu paljon viime vuosina (Asuinalueiden erot kasvavat Helsingissä koko ajan -“Ihmisillä tuntuu olevan halu asua samankaltaisten lähellä” HS 8.12.2016). Lapsiperheiden eriytymistä tutkinut Venla Bernelius on todennut, että segregaatiolla on selvä yhteys koulujen oppilaspohjan rakenteeseen ja sitä myötä oppimistuloksiin (Eriytyvät kaupunkikoulut, Bernelius, V. 2013). Tuottamiani karttoja voisikin tulkita pidemmälle ja tutkia, onko esimerkiksi lapsiperheiden sijoittumisella yhteys sen alueen lähikoulun maineeseen ja oppimistuloksiin.

 

 

LÄHTEET

Bernelius, V. (2013). Eriytyvät kaupunkikoulut – Helsingin peruskoulujen oppilaspohjan erot, perheiden kouluvalinnat ja oppimistuloksiin liittyvät aluevaikutukset osana kaupungin eriytymiskehitystä. City of Helsinki Urban Facts, Research reports 2013:1.

Malmberg, L. & Kempas, K. (2016). Asuinalueiden erot kasvavat Helsingissä koko ajan -“Ihmisillä tuntuu olevan halu asua samankaltaisten lähellä”. Helsingin Sanomat 8.12.2016.

<http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000004997752.html>

Salminen, A. (2017). Viikko 4: Paljon pieniä ruutuja.

<https://blogs.helsinki.fi/alexsalm/2017/02/16/viikko-4-paljon-pienia-ruutuja/>

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *