Huoli nuorista ja nuorten syrjäytymisestä on ollut politiikan ja julkisen keskustelun vakioaiheita. Ratkaisuksi huoleen on kehitetty muun muassa nuoriso- ja yhteiskuntatakuita, projekteja, ohjaamoja sekä muita järjestelmiä, joilla syrjäytymistä pyritään ehkäisemään. Samalla yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia on tarkasteltu yksilöiden puutteina ja vajavaisuuksina – usein diagnoosein höystettynä. Kun työttömyyden tai köyhyyden kaltaiset ongelmat nähdään yksilöiden valinnoista tai epäonnistumisista johtuvina, myös ratkaisuiksi tarjotaan yksilön psykologispainotteista ohjaamista, kouluttamista ja kuntouttamista.
Julkisessa keskustelussa korostetaan taajaan vanhempien, opettajien ja muiden kasvattajien vastuuta nuorten tukemisesta. Vaikka yksittäisen nuoren elämänvalintojen kohdalla yhdenkin välittävän aikuisen merkitys voi olla suuri, sivuuttavat nämäkin keskustelut usein nuoren tilanteeseen vaikuttavat sosiaaliset ja rakenteelliset ongelmat. Samalla kun yksittäisiä nuoria ja heidän lähipiiriään vastuullistetaan asioista, joihin heillä ei ole vaikutusvaltaa, kohdistetaan puolestaan taloudellisia leikkauksia ja reformeja juuri niihin tukijärjestelmiin sekä koulutukseen, joiden on toistuvasti todettu tukevan myönteistä kehitystä. Näin heikennetään heikommassa asemassa olevien nuorten tilannetta entisestään.
Kun nuoria ohjataan ottamaan yhä aikaisemmin vastuuta omasta elämästään, pitämään itse huolta hyvinvoinnistaan ja suunnitelmallisesti valmistautumaan kilpailuun koulutus- ja työmarkkinoilla, on vaarana että unohdetaan yhteiskunnalliset ongelmat, kuten muutokset työmarkkinoilla, eriarvoisuuden kasvu, köyhyyden ja monimutkaisten tukijärjestelmien viidakko.
Tähän yksilöllistymiskehitykseen liittyen tutkijat ovat tuoneet esiin laajemminkin koulutusjärjestelmissä tapahtuneita muutoksia, joiden seurauksena koulutuksen merkitys näyttää yhteiskunnallisesti muuttuvan. Muutos näkyy siten, että koulutuksesta siirrytään oppimiseen ja valmentamiseen, rakenteista yksilöön ja yksilön ominaisuuksiin, ja tiedosta tunteisiin ja mielentilaan.
Kestävää yhteiskuntapolitiikkaa ei voida rakentaa yksilöiden vajavaisuuksien, hyväntahtoisuuden ja jaksamisen varaan. Suomen Akatemia rahoittaakin tutkimusta, jolla käännetään yhteiskunnallista keskustelua yksilön vastuullistamisesta kohti rakenteiden ja järjestelmien merkityksen tunnistamista. Tänä syksynä alkanut projekti tuo tutkimuksen ja julkisen keskustelun piiriin erilaisissa elämäntilanteissa toimivat nuoret ja heidän kanssaan työskentelevät – heidät, jotka näyttävät jäävän huolipuheen katvealueille vaikka ovatkin sen keskiössä.
One Reply to “Katse haavoittuvista yksilöistä haavoittaviin ja syrjäyttäviin järjestelmiin”