Suomen Punaisen Ristin rooli korostuu mediayhteiskunnan kriiseissä

Salli Hakalan, Minttu Tikan ja Maarit Pedakin Helsingin yliopistossa tekemä tutkimus vahvistaa käsitystä, että kriisien keskus on siirtynyt organisaatioilta mediaan, sillä avustusjärjestöt tarvitsevat näyttävää julkisuutta. Viimeistään tsunami ja Jokelan koulusurmat osoittivat, että internet yhdessä uuden viestintäteknologian kanssa muodostaa kriisissä globaalin median, jonka kautta ihmiset saavat yhteyden, hakevat tietoa ja jakavat kokemuksia.

Suomen Punainen Risti on keskeinen toimija kotimaisissa kriiseissä. Kriisi, SPR ja mediayhteiskunta -tutkimuksessa tutkijat ovat analysoineet avustusjärjestöjen ja median välistä toimintaa sekä sitä, millaisia auttamisperiaatteita kriisitoimijat ovat noudattaneet.

Kaikki yhteiskunnan auktoriteetit ovat riippuvaisia mediasta. Organisaatiot joutuvat kriiseissä ottamaan huomioon kaikkialla läsnä olevan median, joka omii valtaa aiemmin vaikutusvaltaisilta instituutioilta. Tämän medialogiikan mukaisesti myös SPR on medialisoitunut. Katastrofit, kriisit ja onnettomuudet nostavat Punaista Ristiä toistuvasti mediajulkisuuteen, mikä auttaa sitä toteuttamaan humanitaarista tehtäväänsä. Toisaalta vastaamalla vain median vaatimuksiin avustusjärjestöt samalla heikentävät mahdollisuuksiaan edistää globaalia myötätuntoa.  Medialisaatio tarkoittaa näin medialogiikan sijoittumista järjestön sisälle.  Koska julkisuus on järjestölle tärkeää, toimintaa suunnitellaan pitämällä mielessä median mieltymykset. Myös auttamistyö tuodaan julkisuuteen.

Tutkijoiden mukaan kriisitilanteessa on tärkeää jakaa yhteisesti tilannetietoa uhrien pelastamiseksi ja auttamiseksi.  Esimerkiksi Jokelan koulusurmien yhteydessä oli suuria puutteita tiedonkulussa ja kriisin organisoinnissa, mikä johti kriisityöntekijöiden sokeaan toimintaan. Usein kriisin alussa toimitaan sokkona, jolloin auttajilla ei ole tietoa kriisin vakavuudesta tai autettavien tarpeista. Toinen tavanomainen auttamisperiaate tutkimuksen mukaan on se, että auttaminen perustuu vain ajalliseen kriteeriin: ensimmäisenä apua pyytävät myös saavat sitä ensin. Tällainen yksi kerrallaan auttaminen on ollut tyypillistä kriisin jälkihoidossa. Kuten Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat osoittavat, menehtyneiden uhrien omaiset eivät jaksaneet pyytää apua ensimmäisenä ja monet jäivät sitä ilman. Tämän vuoksi on tärkeää, että auttajilla on yhteinen tieto tilanteen vakavuudesta, jolloin eniten apua tarvitsevat kyetään priorisoimaan ja heihin kyetään ottamaan aktiivisesti yhteyttä.

Kriisi, SPR ja mediayhteiskunta. Suomen Punaisen Ristin organisoituminen kotimaisissa kriiseissä on tutkimus viimeaikaisista kriiseistä, tsunamista, koulusurmista, Naantalin tulipalosta ja Sellon surmista auttamistyön ja julkisuuden näkökulmista. Tutkimuksen ovat tehneet Salli Hakala, Minttu Tikka sekä Maarit Pedak. Tutkimushanke on jatkoa Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC:ssä vuosina 2004–2010 tehdyille kriisitutkimushankkeille ja se täydentää kuvaa suomalaisista kriisitoimijoista.

Tutkijoiden yhteystiedot:
yliopistonlehtori, VTM Salli Hakala, 09-191 23770 tai 0500 438091
tutkija VTM Minttu Tikka, 09-191 24759 tai 050 4156579
tutkija, VTM, KTM Maarit Pedak, 09-191 23530 tai 050 4156660

Lisätietoja kriisiviestinnän tutkimusohjelmasta

Tutkimusraportti verkossa:
Minttu Tikka, Salli Hakala, Maarit Pedak:
Kriisi, SPR ja mediayhteiskunta. Suomen Punaisen Ristin organisoituminen kotimaisissa kriiseissä http://www.helsinki.fi/crc/Julkaisut/SPR_raportti.pdf