Opetusministeriö on lähettänyt esityksen uudeksi vapaakappalelaiksi lausuntokierrokselle.
Vapaakappaletoiminnan tarkoituksena on taata kulttuuriperinnön säilyttäminen. Laki velvoittaa julkaisijat luovuttamaan Kansalliskirjastolle kappaleita kaikista painotuotteista ja audiovisuaalisista julkaisuista; elokuvat luovutetaan Suomen elokuva-arkistolle. Luovutetut julkaisut muodostavat kansalliskokoelman, joka on tarkoitettu ennen kaikkea tutkijoiden käyttöön.
Vapaakappaleista kirjat ovat vain pieni osa . Kovakantiset koruteokset kyllä yleensä säilyvät muutenkin, mutta kattavaa kokoelmaa kaikenlaisia vihkosia, mainoksia ja muita arkielämän pieniä lipareita tuskin olisi olemassa ilman vapaakappaleita. Käytetyimpiä aineistoja on jo digitoitu Kansalliskirjastossa verkkoonkin, ks. historiallista sanomalehtikirjastoa ja teollisuuden hinnastoja 1810 – 1944.
Vapaakappalelain uudistamista on pohdittu jo 90-luvun lopulta alkaen. Nykyinen laki on 80-luvun alusta. Se ei tunne lainkaan verkkojulkaisuja. Laki ei myöskään tällä hetkellä kata radio- ja tv-ohjelmia. Nyt käsillä oleva esitys perustuu vuonna 2003 valmistuneeseen OPM:n työryhmän muistioon.Jonkin verran päivitettyyn esitykseen odotetaan lausuntoja 15.5. mennessä. Laki saattaa astua voimaan jo ensi vuoden alussa.
Vuoden 2003 Joukkoviestinnän arkistointiprojektin muistio on saatavilla verkossa.
Kansalliskirjastossa merkittävin muutos on verkkoaineistojen eli “avoimesti tietoverkossa saatavilla olevien aineistojen” tulo lain piiriin. (Uutisryhmät ja muut sellaiset keskustelutyyppiset aineistot eivät kuitenkaan kuulu kerättävään aineistoon). Kirjastolle ei aseteta velvoitetta suorastaan saada talteen kaikkea, vaan pikemminkin “monipuolinen ja edustava otos”. Teknisesti tämä tapahtuu ennen kaikkea haravoimalla eli keräämällä melko automaattisesti sivuja talteen, samaan tapaan kuin The Internet Archive (www.archive.org). Tätä varten Kansalliskirjastolla on jo valmiudet. Haravointia täydennetään pyytämällä julkaisijoita erikseen luovuttamaan tärkeiksi katsottuja aineistoja, jotka eivät ole haravan saavutettavissa.
Talteen kerätyn verkkoaineiston käyttö on luonnollisesti tiukasti rajattua: sitä varten perustetaan erityisiä työasemia Kansalliskirjastoon ja viiteen muuhun vapaakappaleita säilyttävään kirjastoon (Joensuun, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopiston sekä Åbo Akademin kirjastot). Säännöistä tullee melko drakoniset aineistojen väärinkäytön, esim. uudelleen julkaisemisen estämiseksi.
***
Suomalaisen WWW:n ensimmäinen vuosikymmen on ikävä kyllä jo suureksi osaksi iäksi menetetty! Pitäisi kenties tehdä erityinen perinnekeräys, johon kansalaiset voisivat ilmoittaa sivuja, joita aika on kohdellut armeliaasti – muistattehan: kun oli erikoista, jos sivun taustaväri ei ollut harmaa ja linkit eivät olleet sinisiä. Sitten tulikin värikkäiden pallukoiden ja animoitujen giffien aika. Pelastakaa viimeiset tanssivat luurangot!