Uuden-Seelannin kansalliskirjastosta kuulemme, että sikäläinen National Digital Heritage Archive (NDHA) on siirtynyt tärkeän askelen eteenpäin. Ex Libris Digital Preservation System, eli digitaalisen aineiston pitkäaikaissäilytyksen hallinnointiin tarkoitettu systeemi on otettu tuotantokäyttöön. Ikävä kyllä, se ei vielä tarkoita sitä, että pääsisimme täältä käsin tutkimaan sen sisältöjä!

Uusi-Seelanti on porhaltanut komeasti ohi Suomesta ja monesta muustakin maasta todellisissa toimenpiteissä pitkäaikaissäilytyksen saralla. Kyseessä ei ole ainoastaa maan kansalliskirjaston pitkäjänteisestä työstä, vaan koko valtion määrätietoisesta ja kunninahimoisesta digitaalisesta strategiasta, johon verrattavaa lähestymistapaa en ole Suomessa havainnut; tai ainakaan Valt-IT ja sen sellaiset eivät ole osanneet esittää asiaansa yhtä selkeästi kuin sikäläinen http://www.digitalstrategy.govt.nz/ .

Kansalliskirjastolla on jo pitkään ollut aika paljon suhteita tuonne toiselle puolelle maapalloa. Uusi-Seelanti on kooltaan, voimavaroiltaan ja sanoisinko meiningiltään monella tavalla Suomen kaltainen, joten dialogi on ollut hedelmällistä. Voimme toki lähempänä ihailla vaikkapa British Librarya, mutta Wellingtonissa ja Helsingissä mittakaava, ongelmien luonne ja mahdolliset ratkaisut ovat tutunomaisempia.

Mutta Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanke toivottavasti kirii kiinni. -Tähän yritin löytää jotakin seksikkäämpää linkkiä, mutta eipäs vaan löytynyt. Voin lähettää siis terveisiä muiden lisäksi itselleni, että “tiedotusta on parannettava”. Seuraavassa Tietolinjassa on ainakin juttu aiheesta, mutta tarvetta olisi myös hienolle Flash-animaatiolle!