Katso, tuhat sanaa!

Library 1966
Kuvaaja: mysi anne

Täräytinpä ihan piruuttani kelvollisella kuvalla tänne niin kovasti tekstipainotteiseen blogiin. Kuva on julkaisu Creative Commons lisenssillä, niin että voin sitä käyttää tällaisessa epäkaupallisessa yhteydessä kunhan vaan mainitsee kuvaajan nimen.

Eikä tässä mitään sen kummempaa asiaa ole kunhan vaan muistutan, että tekijänoikeus-, piraattikeskusteluissa tuntuu helposti unohtuvan se asioiden kauniimpi puoli. Maailma on pullollaan materiaalia jota voi käyttää riemumielin ja rikkomatta lakia tai polkematta kenenkään oikeuksia. Monelle kuviaan julkaisseelle riittääkin ihan mainiosti se, että sitä kuvaa katsellaan ja se leviää, jotain keskustelua saattaa syntyä kommenttiosastolle jne. Ihan hyvä muistaa silloinkin kun digitaalisia kirjastoja ja arkistoja suunnitellaan.

1 thought on “Katso, tuhat sanaa!

  1. Tekijänoikeudet asenteiden vankilassa

    Totta todellakin mitä Leena Saarinen kirjoittaa aineistojen vapaasta käytöstä.

    Vain ne joiden keskeinen tehtävä on tehdä rahaa ostamillaan, itse luomillaan tai vanhempiensa tuotteilla, eli julkaisijat, kustantajat, kirjailijat, taiteilijat, säveltäjät, valokuvaajat jne. ovat valmiita haastamaan sinut vaikka oikeuteen valvoessaan taloudellisia etujaan. Mutta näiden osuus on koko ikiaikaisesta kulttuuritarjonnasta marginaalinen. Valtavaa pääosaa edustavat ne kirjoittajat, musiikin ja kuvan tekijät, jotka todellakin olisivat yksinomaan iloisia, jos joku heidän luomuksestaan on yhä kiinnostunut ja jos se tekijän nimen mainiten julkaistaan. Nämä moraaliset, laissa olevat oikeudet tulla tunnustetuksi ovat ratkaisevan tärkeitä ja miten niistä erityisesti verkossa vähät välitetään. Useinkaan ei ole kysymys kunnianhimosta vaan oikeudesta allekirjoittaa itse oma viestinsä, näkemyksensä kanssaihmisille. Moni olisi valmis hieman maksamaankin, jos joku julkaisisi heidän tekemänsä kirjoituksen, laulun tai kuvan.

    Tästä kopioston edustaja kerran esitelmöidessään Kansalliskirjastossa mainitsi. Ns. harmaalla alueella kannattaa käyttää järkeä. Toki kannattaa yrittää saada oikeuksien haltija käsiin, mutta sen on usein mahdotonta, kun tekijän kuolemasta on 69 vuotta ja tekijän lapset ja joskus lapsenlapsetkin ovat kuolleet tai teillä tietymättömillä. Ja aina voi säilyttää dokumentin, sähköpostin, kirjeen tms. kopion osoituksena että yritti turhaan saada oikeudenhaltijaa käsiin. Kirjailijaliittoihin, Kuvastoihin, Kopiostoihin, Teostoihin jne. kuuluu kuitenkin rajallisesti asiakkaita, joiden oikeudenhaltijoista saa helpommin tiedot.

    Kulttuuri on kuitenkin tämän usein aika hirmuisen ja masentavan elämän hienoja, inhimillisiä, eläimellisiä, hurmaavia ja ainakin pohdiskelemaan johdattavia puolia. Kulttuurin tuotteiden tulisi olla ensi kädessä maksuttomia ja tekijän kiitollinen että osaa ja saa niitä tehdä. Jos siitä on leipä ja Thaimaan matka kiinni, niin tietysti silloin on rahaakin saatava. Mutta Leena Saarisen sanoin: “Maailma on pullollaan materiaalia jota voi käyttää riemumielin ja rikkomatta lakia tai polkematta kenenkään oikeuksia. ” Useinhan näitä oikeuksia voi paremminkin puolustaa julkaisemalla, siteeraamalla, esittämällä uudelleen kenties hyvinkin kauan sitten tehdyn hienon työn.

    Esko Rahikainen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *