IGeLU09 : URM – yhtenäiseen aineistojen hallintaan

URM – Uniform Resource Management – on seuraavan sukupolven kirjastojärjestelmä. Kuten nimestä voi päätellä, pyrkimys on tällä kertaa kohti systeemien suurempaa yhtenäisyyttä. On ehkä liioiteltua puhua monoliittisestä järjestelmästä, mutta suurempi kurinalaisuus lienee tähtäimessä. Ilmeisesti “standardit ja avoimet rajapinnat” eivät kenties ihan sellaisenaan riitäkään nivomaan kaikkia nykyisiä järjestelmiä yhteen. Mitä enemmän data virtaa, sitä helpommin sen on virrattava. Vaikka modulaarisuus epäilemättä on tullut jäädäkseen, modulien yhteensopivuutta täytyy vaalia entistä tarkemmin.

Yksi selkeästi yhtenäistämistä kaipaava asia on painettujen, lisensoitujen sekä itse hallittujen digitaalisten aineistojen hallinta, ne kun kaikki elävät nykyään hyvin tiukasti omaa elämäänsä. Tästä syntyy kaikenlaisia hankaluuksia, kun vaikkapa Fennicassa oleva (painettu) kirja digitoidaan ja pannaan saataville johonkin toiseen järjestelmään.

Toinen merkittävä visio URMissa on paikallisen toiminnan ja laajempien kontekstien yhdistyminen. Data voi olla omaa tai yhteistä; ja palvelut voivat olla itse ylläpidettyjä tai ulkoistettuja. Samoin yhteistoiminnalla on tärkeä rooli, niin yhteistoiminnalla asiakkaiden kesken, kirjastojen kesken kuin kirjastojen ja asiakkaiden välilläkin.

Kathryn Harnish (Ex Libris) esitti URM:n koostuvan kolmesta pääosasta: tiedonhaku, aineistojen hallinta sekä datapalvelut. Datapalveluilla tarkoitetaan bibliografista dataa, Nelliportaalin tietämyskannan tyyppistä tietoa sekä esimerkiksi kustantajilta saatavaa tietoa ja käyttäjistä kerättävää tietoa, kuten käyttömäärät.

Esityksessä käytettiin aineiston valintaa esimerkkinä, jolla selittää, miten URM vaikuttaa kirjastossa. Hankinnan apuvälineet auttavat löytämään tarjolla olevaa aineistoa. Lisäksi voidaan käyttää hyväksi tietoja siitä, mitä muut kirjastot hankkivat – joko niin, että halutaan hankkia samaa kuin jokin arvostettu kirjasto, tai niin, että vaikkapa lähellä toisiaan sijaitsevat kirjastot välttävät samoja valintoja. Lisäksi voidaan tarkastella aineiston käyttöä kirjastoissa, joissa se jo kuuluu kokoelmaan. Palveluihin kuuluisi myös yhteishankintaprosessien tuki. Edelleen järjestelmä sisältäisi tiedon eri rahoituslähteistä, niiden käyttöasteesta jne.

Aineistojen metadatan hallinta on URM-järjestelmässä jaettu kahteen: “Library Zone” and “Community Zone”. “Kirjastoalue” on suunnilleen se, mitä meillä on nyt: omaa metadataa, joka kenties on kopioitu muualta mutta irrotettu entisestä kontekstistaan. Näin voidaan tehdä jatkossakin; molempia konsepteja voi käyttää ja todennäköisesti käytetäänkin rinnan.

Sen sijaan että tietue siirretään kokonaan itselle, voitaisiinkin ainoastaan linkata “yhteisöalueella” olevaan tietueeseen. Jos sen asiasanoitusta vaikkapa lisätään, siitä hyötyy välittömästi. – Suuri kysymys tällaisessa toiminnassa tullee olemaan se, kuinka hyvin yhteisomistettu data hyväksytään; samoin ihmeteltiin, kuka sen omistaa.

Yhteisöalueella voisi olla myös esim. asiasanasto. Voi tietenkin kysyä, tarvitseeko resurssien olla proprietaatisessa järjestelmässä, jotta niihin voisi linkata. Kenties esim. YSO voisi kehittyä tällaiseksi palveluksi ihan omia aikojaankin.

Toiminnan taustalla olisi lisäksi kirjastonhoitajien yhteistyötä ja viestintää tukevia järjestelmiä. Tämäkin idea kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta tulee kysyneeksi, haluaisivatko ihmiset kommunikoida kenties jossakin itse valitsemassaan ympäristössä, vaikkapa Facebookissa.

Tämä kaikki ei ole vain visiota, vaan Ex Libriksen tuotetarjonta tulee liikkumaan kohti tätä mallia. Rakentelun pohjana toimii hieman yllättäen Rosetta, joka on uusi digitaalisen aineiston hallinnan ja pitkäaikaissäilytyksen järjestelmä, Epäilemättä sen perusarkkitehtuuri on huomattavasti modernimpi kuin iäkkäämmissä tuotteissa. URMin lopullinen aikataulu on vielä hieman hämärä, mutta viiden vuoden päässä varmasti se on todellisuutta