OkFestival: maailmanparannusta, innostusta ja kauhua

Syyskuun puolivälissä järjestettiin OKFestival, joka keräsi Helsinkiin tuhatkunta avoimesta tiedosta kiinnostunutta. Aiheet ulottuivat avoimesta lähdekoodista avoimen journalismin kautta avoimeen saunaan, ja väliin mahtui myös avoin kulttuuriperintö.

Yhtenä teemana oli “Building the Cultural Commons“, johon liittyvää keskustelua vetivät Open Knowledge Foundation, Wikimedian, Creative Commonsin ja Europeanan puhujat. Commonsien eli vapaiden yhteisten resurssien idean tuominen kulttuuriperinnön viitekehykseen on todella kiinnostavaa, muttei ihan yksinkertaista.

Puhujat välttivät viisaasti määrittelemästä ”Cultural Commonseja”, joka asiana sisältää niin filosofisia ulottuvuuksia, arvoja, yhteisön, yhteistyötä, teknistä infrastruktuuria, alustaa kuin sisältöjäkin. Käsittääkseni.  Sen sijaan että tietyt toimijat määrittelisivät käsitteen sisältöä, voisi olla hyvä idea että sisällöistä vastaavat organisaatiot itse testaisivat ajatusta oman toimintansa kohdalla – mihin ”Cultural Commons” kunkin kohdalla asettuu? Osallistujakommenteissa tuli esiin, että organisaation kohdalla valintoja ohjaa tekijänoikeuksien ja yksityisyydensuojan lisäksi toiminnan maksullisuuteen liittyvät kysymykset, organisaation tulossopimuksessa saattaa esimerkiksi lukea että tietty osa tuloista pitää tulla kuvamyynnistä.

Muita Commons-teemaan liittyviä asioita olivat mm. tarve mitata avoimen kulttuuriperinnön vaikuttavuutta sekä julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöä koskevan PSI-direktiivin laajentaminen lähitulevaisuudessa myös arkistoihin, kirjastoihin ja museoihin.

Astetta konkreettisemmalle tasolle mentiin OpenGLAM-työpajassa, jossa käytiin lävitse esimerkkejä arkistojen, kirjastojen ja museoiden askelista kohti avoimuutta. Termi GLAM muuten tarkoittaa samaa kuin meillä muistiorganisaatioista käytetty lyhenne KAM, mutta nyt vähän hohdokkaammassa muodossa. Verkosto on aloittanut Suomessakin, nimellä Avoin GLAM, lisätietoa täältä.

Työpajan esitykset on hienosti koottu OpenGLAM-sivuille. Tästä sessiosta konkreettisina esimerkkeinä nostan Merete Sandorffin esittelemän Tanskan kansallisgallerian pilottihankkeen maalausten julkaisemisesta korkealaatuisina ladattavina versioina, Tove Ørstedin esittelemän SLS:n kokoelmissa olevien kuvien julkaisemisen Flickr-palvelussa Creative Commons -lisenssillä, Aki Lassilan esityksen KDK-asiakasliittymä Finnan toteutuksesta avoimella lähdekoodilla sekä näppränoloisen annotointityökalu Punditin.

Uudenlaista yhteistyömallia muistiorganisaation ja käyttäjäyhteisöjen välillä edusti Wikimedia Suomen ja Ateneumin yhteistyöprojekti, jossa tuotetaan Ateneumin teoksista artikkeleja Wikipediaan. Ainakin osa myös teoskuvista on viety Wikimedia Commonsiin.

Yksi merkittävä viesti Ok Festivalilla oli, että kuvailutietojen avaamisen lisäksi myös sisältöjen käytön ja uudelleenkäytön edistämisen eteen pitää tehdä töitä. Tätä on esimerkiksi sisältöjen käyttöoikeuksien nykyistä selkeämpi merkitseminen sekä huolehtiminen siitä, että tekijänoikeuksista vapautuneet teokset olisivat mahdollisimman vapaasti käytettävissä kun ne digitoituina viedään verkkoon.

Toinen erittäin konkreettisesti esille tullut pointti oli se, että organisaatioiden tulisi nykyistä aktiivisemmin tehdä yhteistyötä käyttäjien kanssa. “Avoimesti” on vaikea toimia yksin, ilman vuorovaikutusta käyttäjien kanssa. Kaikki tietämys kokoelmista ei voi olla organisaation seinien sisäpuolella, vaan sitä on todennäköisesti enemmän jossain muualla. Siis verkossa, useimmiten. Mutta tästäkin Michael Edson Smithsonian Institutesta osasi kertoa enemmän keynote-esityksessään “LEGO Beowulf and the Web of Hands and Hearts” (kohdasta 6:45)

Tapahtuman yhdeksi sankariksi nousi Europeana, joka oli syyskuun alussa julkaissut koko portaalinsa kuvailutiedot avoimena datana CC0-lisenssillä. Mukana myös monia suomalaisa arkistoja, kirjastoja ja museoita. Innolla odotan, mitä tuosta irtoaa! OKFestivaleilla oli myös Open Culture and Science Hackday, jossa saatiin aikaan avoimia sisältöjä yhdistelemällä esimerkiksi tällainen kauhuleffa.

Aiheena avoimuus tarjoaa loputtomasti ammennettavaa työpajoille, paneelikeskusteluille, juhlapuheille sekä oman sisäisen juristinsa löytäneille. Parasta siinä on kuitenkin se, että kun puhumme avoimuudesta ei tarvitsevatvoa tietojärjestelmiä tai teknologioita vaan silloin ollaan syvällä sisällöissä ja koko toiminnan ytimessä. — okei, se OKFestivalista, nyt mä lähden tekemään jotain hyvää! Ainakin koitan.

Päivitys 7.10.: aiemmin samasta aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin Jessica, Johanna ja Tuijakin.

1 thought on “OkFestival: maailmanparannusta, innostusta ja kauhua

  1. Höh, harmittaa entistä enemmän etten ollut mukana. Pitäisköhän ihan vakavissaan viimeinkin jättää tämä kirjastovirastoissa kykkiminen ja lähteä tuonne avoimemmille vesille! Pisteet ja papukaijamerkki Atskille tosta yhteishankkeesta Wikimedian kanssa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *