Kasvatustieteellisen tiedekunnan Digipedagogiikka nyt! -hanke potkaistiin käyntiin kick-off -tilaisuudessa Minervatorilla 30.1. Tilaisuus toi yhteen hankeryhmän asiantuntijat ensimmäistä kertaa. Tapaamisen alussa pysähdyimme digitalisaation perimmäisten kysymysten ja vaikutusten äärelle. Pohdimme digitalisaation näyttäytymistä omassa elämässämme ja arjessamme sekä sen mukanaan tuomia muutoksia. Muutosta tarkastelimme muun muassa muistelemalla aiemmin käyttämiämme teknologisia sovelluksia ja niihin liittyviä käyttökokemuksiamme. Muistatko sinä mitä teknologiaa käytit aamulla ensimmäiseksi kymmenen vuotta sitten?

Toimintaperiaatteena yhteiskehittäminen
Hankeryhmän opettajat ja opiskelijat valittiin mukaan avoimen haun kautta. Haun yhteydessä kysyttiin muun muassa hakijoiden tarpeita, toiveita ja osaamista digipedagogiseen kehittämiseen liittyen. Näitä tietoja hyödynnettiin myös Kick off-tapaamisessa. Yhteiskehittäminen käynnistettiin tutustumalla toisten ajatuksiin kehittämisen kohteista, toiveista ja tarpeista sekä jo olemassa olevasta osaamisesta. Esiin nostettiin muun muassa digitaalisten välineiden käytön lisääminen osana opiskelijoiden opintopolkua, tiedonalan ja monitieteisyyden luonteen mukaisen teknologian käyttö sekä digitaalisuuden huomioiva työajansuunnittelun kehittäminen.

Odotukset opetuksen digitalisoitumisesta ovat korkeat tai ainakin toiveet sen suhteen, sillä erilaisia toiveita tuli esille runsaasti. Keskusteluissa nousivat esille esimerkiksi pelillistäminen, sulautuva opetus (blended learning), VR:n (virtual reality) ja AR:n (augmented reality) käyttö, tekoälyn mahdollisuudet oppimispolkujen yksilöllistämisessä, fyysisten opetustilojen- ja ympäristöjen kehittäminen digipedagogiikan näkökulmasta remontin yhteydessä, tuen saaminen omaan kehitystyöhön sekä toiveet pedagogisen osaamisen kehittämiselle yhteistyössä muiden kanssa.

Digipedagogiikalla koetaan myös olevan potentiaalia ratkaista erilaisia tarpeita, kuten vahvistaa opiskelijoiden digitaalisia valmiuksia opetusharjoittelua ja työelämää varten sekä tuoda joustavuutta fyysisen läsnäolon vaatimuksiin. Aikataulullisten haasteiden ratkaisemisen lisäksi ymmärrystä oppimisen paikallisuudesta haastettiin – voisiko yliopistossa oppiminen tapahtua myös muualla kuin yliopiston tiloissa? Myös digitalisaation mahdollisuuksien tutkiminen ja uusien käyttäjärajapintojen löytäminen tuotiin keskusteluissa vahvasti esille. Nykyinen osaaminen koettiin hyvin vaihtelevaksi ja eritasoiseksi.

Seuraa Digipedagogiikka nyt!-hanketta #digipedanyt
Digipedagogiikka nyt! -hankkeen taustalla oleva visio, yhteiskehittämisen merkityksellisyydestä kasvatustieteellisen tiedekunnan digiloikan edistämisessä, varmasti konkretisoitui kaikille tilaisuuteen osallistuneille. Digipedagogisia opetuskokeiluja ja kehitystyötä voi seurata täältä blogista ja keskusteluun voi osallistua tägäämällä (merkkaamalla sosiaalisessa mediassa hashtagin) #digipedanyt.

Hanketerveisin,
Milla Häkkinen ja Tiina Korhonen