Metsätieteiden maisteriohjelman vuosikatsaus

Metsätieteiden maisteriohjelman vuosi on ollut vauhdikas ja sisältänyt monta mielenkiintoista projektia. Olemme pystyneet tuomaan tutkimustiedeon käytäntöön hyödyntämällä laajennettua todellisuutta (XR) käytännössä monella eri tavalla ja monessa eri kontekstissa. Tästä on ollut selvää apua yhteistyöyrityksillemme.

Alla tarkempi listaus menossa olevista projekteistamme:

Metsätieteellisen maisteriohjelman neuvottelutaidot-kurssi
Neuvottelutaitojen kouluttaminen VR:ää ja 360-videoita hyödyntäen

Tropiikkikurssi
Vuorovaikutus-ja neuvottelutaitojen opettaminen VR:ää, 360-videota, web-sisältöä, käytännön harjoittelua ja vertaisoppimista hyödyntäen. Tarkoituksena valmistaa opiskelijoita joka toinen vuosi järjestettävään kurssiin, jossa vieraillaan

Ponsse ja Outotec
Työelämässä vaadittavien taitojen selvittäminen sekä VR-koulutusympäristön suunnittelu tarvittavien taitojen pohjalta

Kansainvälinen design-kurssi e-CirP -hankkeessa
Modulaarisen opetuspaketin (mm. virtuaalitodellisuus) luominen tuotesuunnitteluun liittyen.

Intrinsic-hanke
Kansainvälinen hanke, jossa selvitetään eri yliopistojen yrittäjyystaitojen opettamista sekä kehitetään yrittäjyystaitojen ja -kompetenssien oppimista mm. VR:ää hyödyntäen.

Yliopiston päärakennuksen uudistamishanke, osallistuva suunnittelu
Oppimisympäristötutkimus & Virtuaalitodellisuus osallistavan suunnittelun menetelmänä

Finnair
VR-oppimisympäristöjen käyttäminen koulutuksessa ja osaamisen arvioinnissa

Luova ope
Yhdessä kasvatustieteellisen tiedekunnan kanssa tehty kurssi, jossa harjoitellaan vuorovaikutustaitoja VR:n ja 360-videoiden avulla.

Laajennetun todellisuuden käsitteet – MR Hub

Metsätieteiden maisteriohjelman MR Hub tutkii XR:ää eli laajennettua todellisuutta sen eri muodoissa.
XR:ään liittyy kuitenkin paljon erilaisia käsitteitä, joita yritetään avata tässä postauksessa.

Asiaa voidaan lähteä lähestymään oheisen skalaan avulla:

Skaalassa virtuaalisuuden taso lisääntyy siirtyessä vasemmalta oikealle.

Oikeassa ympäristössä ei ole mitään virtuaalista (esim. tietokonegrafiikkaa).
Lisätyn todellisuuden (AR) kohdalla oikeaan ympäristöön on lisätty jotain virtuaalista, esimerkiksi puhelimen avulla (mm. Pokemon Go).

Kun siirrytään lisätystä todellisuudesta eteenpäin, astutaan virtuaaliseen maailmaan, jota voidaan katsoa esimerkiksi VR-lasien avulla. Lisätyssä virtuaalisuudessa (AV) ollaan jo simuloidussa virtuaalimaailmassa, mutta maailmassa on oikean ympäristön elementtejä, mm.  objekteja tai ihmisiä, jotka on kuvattu kameralla ja lisätty sitten virtuaaliseen maailmaan (eikä siis mallinettu tietokonegrafiikalla).

Virtuaalitodellisuuden (VR) kohdalla käyttäjä on ympäristössä, joka on luotu pelkästään tietokonegrafiikaa (esim. 3D-malleja) hyödyntäen. Siellä ei siis ole mitään oikean ympäristön elementtejä, vaan se on täysin tietokonegragiikalla luotu.

Tässä skaalasssa 360-video sijoittuu skaalan vasempaan reunaan, oikeaan ympäristöön. 360-video on oikeaa ympäristöä, joten siinä ei ole mitään tietokonegrafiikalla tehtyä. Se ei ole siis virtuaalitodellisuutta, vaikka sitä voidaankin katsoa VR-laseja käyttäen.

Lähteet:

Mann, S., Furness, T., Yuan, Y., Iorio, J., & Wang, Z. (2018). All reality: Virtual, augmented, mixed (x), mediated (x, y), and multimediated reality. arXiv preprint arXiv:1804.08386.

Milgram, P., & Kishino, F. (1994). A taxonomy of mixed reality visual displays. IEICE TRANSACTIONS on Information and Systems77(12), 1321-1329.

Syys-Koukku

Elintarviketieteiden kandiohjelman digiloikkaprojekti (ETK-KOUKKU) saavutti loppukevään ja alkukesän aikana kurkistus/tutustumiskurssin kehittämisessä alkuvuodesta asetetut minimitavoitteet, jotka toivottavasti mahdollistavat digitaalisen itseopiskelumateriaalin pilottiversion/beeta-version testaamisen syksyn 2019 ETK-010-kurssilla. Kandiohjelman opettajakunnan digitaitojen yhteisöllisessä aktivoinnissa on myös saatu kehitystä aikaiseksi. Esimerkiksi jo noin 75 % opettajista seuraa hankkeen KOUKKU-Moodlea ja osa puuttuvasta 25 prosentistakin on osallistunut hankkeeseen liittyviin tietoiskuihin opettajakokousten yhteydessä. Koukuttaminen luonnollisesti jatkuu entistäkin tarmokkaammin.

ETK-010 Elintarviketiede ja -teknologia -kurssin digitaalisen opiskelumateriaalin kehittämistä on edelleen koordinoitu ja edistetty pienen opettajatiimin noin kerran kuukaudessa pidetyillä tavoitteellisilla kokoontumisilla. Kurssin faktasisällön keräyksessä on päästy hedelmälliseen yhteistyöhön koko opettajakunnan kanssa ja keväällä suunnitellusta ja sovitusta kurssisisällöstä on kerätty noin 50 %. Faktojen keräyksen lisäksi opettajia on pyydetty miettimään, millaisilla digisovelluksilla materiaalin vuorovaikutteisuutta voisi lisätä, ja vastavuoroisesti hankkeen vetäjät ovat ehdottaneet omia vaihtoehtojaan opettajille. Valmiina olevaa ja aiheeseen läheisesti liittyvää video- ja podcast-materiaalia on kerätty ja uusia audio-visuaalisia-elementtejä on porukalla ideoitu. Tärkeä päätös toteutukseen käytettävästä opetusalustasta on myös tehty, ja valinta kohdistui tuttuun ja turvalliseen Moodleen. Alustan tarjoamat mahdollisuudet ja sen asettamat rajoitukset ovat olleet tiiviin pohdinnan kohteena. Moodlen suureksi eduksi katsottiin mm. sen yhteensopivuus MOOCin kanssa, mikä helpottanee lopullisen tutustumiskurssin tekemistä, ja verraten hyvät mahdollisuudet rakentaa interaktiivista sisältöä kurssille.

Elintarviketieteiden kandiohjelman opettajien digitaitojen yhteisöllistä kehittämistä on ylläpidetty ja kannustettu käyttämällä KOUKKU-Moodlea pysyvämpänä tiedotuskanavana ja järjestämällä täsmäkoulutuksia uusien ja kiinnostavien digi-asioiden esittelyyn. Koulutuksia on pidetty ja koulutusmateriaaleja jaettu mm. hypertekstin ja -median rakenteista sekä hyvästä verkkokirjoittamisesta. Lisäksi Moodlen H5P:n käyttöä interaktiivisen sisällön tuottamiseen on demonstroitu ja esim. videoiden käytön tekijänoikeudellisia sudenkuoppia on pohdittu Operight-materiaaliin perustuen. Pieniä henkilökohtaisia digiharppauksia on jo päästy todistamaan, kun mm. opettajien itsetehtyjä PowerPoint-animaatioita on esitelty tapaamisissa. Hieman suppeammalla joukolla on haettu ideoita ”digiloikkaajat stagella”-, ”MOODLE-miitti”- ja ”ABC learning design” -tapahtumista.  Viimeisimpinä motivaattorina oli vuoden 2019 digiloikkahankkeiden yhteistapaaminen, joka antoi nopeaan tahtiin läpileikkauksen meneillään olevista hankkeista.

KOUKKU-hanke on nyt syksyisen, putoavan vaahteranlehden kaltaisesti lähestymässä ensimmäistä maakosketusta eli kurssimateriaalin koostamista vuorovaikutteiseksi itseopiskelukurssiksi ja sen pilotoimista ETK-010:n syksyn kurssilla. Hankkeen toivelistalla on tietysti kurssin onnistunut ensikosketus opiskelijoihin ja palautteen saaminen kurssista jatkokehitystä varten. Oman mielenkiintoisen lisänsä tähän syksyyn tuo elokuussa avautunut yhteistyömahdollisuus maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan Ruoka-MOOC-hankkeen kanssa, mikä tuonee synergiaetua molemmille hankkeille. Värikästä syksyä odotellen.

Creating a Cost-benefit analysis MOOC for an international audience

What does it take to make a successful MOOC course for an international audience?

Take a relevant course topic for which there is not yet an international MOOC, mix it with a strong, in-house expertise both subject-specific and pedagogical, adequate funding, infrastructures, and marketing services and here you have a MOOC catering to an international audience. The AGERE-master digileap set out on creating such a MOOC. This is a story of what went right (luckily a lot) and what not so much, and of what we learned in the process that could benefit our learning community here at the University of Helsinki.

What went right… (luckily a lot)

The mastermind of the course and lecturer, Väinö Nurmi, has a strong scientific expertise on the theory and application of Cost-benefit analysis and an excellent understanding of pedagogy (he won in 2019 the Best teacher award at our faculty). This allowed the AGERE-digileap to produce a pedagogically sound, scientifically rigorous and up to date course.  With the funding from the digileap-project, we freed the time for Väinö to focus on the development of the course. We could also pay Unigrafia for the production of good-quality videos. Excellent support from educational technology services and last but not least, active, motivated students did the rest. The Cost-benefit analysis MOOC was offered for the first time in the spring 2019 will be offered again in the spring of 2020.

and what not so much

A not-so-reliable infrastructure in the lecture room created a good degree of suspense: will the streaming service work? What sounds will come out of the microphone, if any? Will the recording of the session succeed? Unfortunately, taking the digital leap at our university still requires lectures to struggle with unreliable and limited infrastructures. It needn’t be so.

What about the international audience? Lack of infrastructures and marketing tools as the key constraint

Cost-benefit analysis is a tool for projects and policy analysis that is very relevant for a wide audience including environmental consultants, government officials and prospective international students. When we set out in developing this course, we surveyed the educational offer for MOOCs on Cost-benefit analysis on the two main providers of MOOCs internationally: EdX and Coursera. Although there are several courses, which include a single lecture on Cost-benefit analysis (see e.g. Mindware: Critical Thinking for the Information Age by the University of Michingan or Environmental Management & Ethics by the Technical University of Denmark on Coursera), we could not find any courses focused specifically on Cost-benefit analysis. How lucky we are, we thought, there is an unexploited niche and we could fill it first.

Unfortunately, we had to face the fact that the University of Helsinki is still ill-equipped to offer an international MOOC. After inquiries with the Open University and HY+, we  learned that:

  • There is no administrative mechanism to register university credits to non-degree students, who do not have a Finnish social security number
  • There is no proctoring service, a key element for being able to issue verified certificates of completion of the MOOC to participants.

For those unfamiliar with proctoring, proctoring is a tool to check the identity of the student taking the course exam and to verify that no cheating is taking place (or at least to greatly reduce the opportunities for cheating). During a proctored exam, a proctoring software monitors the student’s computer’s webcam, both in video and audio, and the desktop. The proctoring service can thus verify the identity of the students taking the exam and check for cheating. The use of proctoring software is a key element of a state of the art MOOC and is used by both major platforms offering international MOOCs: ExD (see e.g. How do proctored exams work?) and Coursera (see e.g. ProctorU).

If the student cannot get a verified certificate of completion for the MOOC, he has a much weaker incentive to take the course as it is not likely to be recognized as further education by current and prospective employers.

Moreover, lack of an assurance system means that it is not possible to charge a fee to cover the cost of additional services related to the MOOC such as teachers’ (rather than automatically) graded assignments, and mentorship. These costs are by definition variable, the larger the number of students, the higher the costs.

At this point, you might wonder: Shouldn’t MOOC be completely free? Let me tell you then, about the business model of Coursera and EdX. Both platforms offer a wide range of online courses and allow free audit of most of them thus the name Open Online Course. However, these platforms may require students to pay a course fee to access additional services and get a verified certificate of completion. These fees can be set just to cover the variable costs of providing the course including proctoring or to a higher level in order to provide the university with an additional source of net income.

As there is no way to register credits nor to offer verified certificates (lack of proctoring), what the AGERE-digileap can offer after the financing period is over, is open access to all MOOC learning materials and to automatically graded tests.

Lack of proctoring-infrastructures has implications also for the domestic online courses market and the Open University pathway

The lack of a proctoring infrastructure raises issues of fairness and quality assurance for those online courses that rely on unsupervised online exams and that are included in the Open University pathway (avoin väylä). Ar present, there is no effective way to ensure that the student who gets the credits was actually the one who took, unaided, the exam. Thus, students who cheat may get a place in a study program at the expense of those who play by the rule.

How can the international audience find our course?

Marketing the Cost-benefit analysis MOOC is proving very challenging. The university of Helsinki, unlike several universities in Europe such as Amsterdam, Copenhagen, Imperial College, Sorbonne, Wageningen, just to mention a few,  has not joined any of the platforms offering MOOCs such as Coursera or EdX. Therefore, it has no platform which caters to the marketing of its MOOCs internationally. This, together with the impossibility of offering verified certificates of completion of the MOOC limits greatly our incentives and ability to market the course internationally and domestically.

What is the University of Helsinki vision and strategy for the future concerning international MOOCs?

International MOOCs offer numerous opportunities to universities today. They can help recruit international master students and be an important source of additional income via certified online courses for further education.  It is high time that the University of Helsinki develops a well-articulated strategy for international MOOCs. We also need to have a discussion on the certification of online exams and the use of tools like proctoring, especially as the Open University pathway importance in recruiting student increases.

In conclusion

The AGERE-program is very grateful for the possibility to embark in this MOOC-adventure and for the financing received by the Digileap Project. Our criticism stems from the recognition of the untapped potential benefits of MOOC courses and the desire to stimulate a discussion on how to make it possible to reap these benefits.

You can find the Cost-benefit analysis MOOC at https://mooc.helsinki.fi/course/view.php?id=189

The end – and just the beginning

We are closing in on our Digiloikka, or as we call it, the ROUTE-project (Reshaping Orientation, Unity and Team-work in ECGS Master’s Programme). This has been a journey that began with this project, but has certainly not been a dead-end.

Thanks to the project and to its active steering group many things have already taken shape in ECGS MSc programme and many more are still evolving. Right from the start we acknowledged that the project was not about finalizing one polished product, but about taking a look at the processes of a new multidisciplinary programme that spans multiple faculties and campuses. What does it mean that we have an intake of 90 students a year, all coming from different backgrounds, each choosing their own path in ECGS? How do we take into account the different backgrounds and histories of our staff? Lue loppuun

The Environmental and Food economics bachelor Digileap – a summary

… of what we achieved and an acknowledgement and thank you to all who made it possible

The environmental economics MOOC and university-high-school cooperation

The major achievement of the project has been the creation of an open online, fully digitalized course in Principles of Environmental Economics (MOOC) in collaboration with the Open University. For each topic of the course, students can watch video lectures, read the lecture notes and then take weekly online exams to test their understanding. At the end of the course, they participate in a final exam online. The course is open to high-school students (read here about their experience of the course https://www.helsinki.fi/fi/ohjelmat/kandi/ymparisto-ja-elintarviketalouden-kandiohjelma/ymparistotaloustieteen-perusteet-mooc-kurssi) and can be taken during the whole school year. Lue loppuun

Invitation: ROUTE final event 14.5.

Would you be keen on hearing what another Digiloikka-project has been doing eg. regarding portfolios, blogs, videos or e-thesis?

ECGS Digiloikka, the ROUTE-project (Reshaping Orientation, Unity and Team-work in ECGS MSc programme), is coming to an end and we will host a final event Tuesday 14.5. 9-12. at Soc&Kom Festsalen, Snellmaninkatu 12, Helsinki. Lue loppuun

Metsätieteiden maisteriohjelman digiloikka: TUTKIMUS VIRTUAALIMETSÄN PALAUTTAVUUDESTA

Kun henkilö keskittyy pitkän aikaa esimerkiksi työhön tai opiskeluun, alkaa keskittymiskyky lopulta väsyä. Tällöin keskittymistä ei pysty enää kohdentamaan meneillään olevaan asiaan. Jotta keskittymiskyky palautuisi taas, tarvitaan palauttava aktiviteetti. Aikaisempien tutkimuksien mukaan tällaisia palauttavia aktiviteetteja voivat olla esimerkiksi metsässä tai kaupungin puistossa kävely: tällöin huomiota eikä keskittymistä tarvitse kohdentaa erityisesti mihinkään, ja keskittymiskyky voi palautua. Lue loppuun

Kuulumisia farmasian digiloikasta

Farmasian digiloikka on lähtenyt mukavasti käyntiin. Projektin tavoitteena on luoda kolmesta moduulista koostuva lääkehoitoprosessi sairaalassa –verkkokurssi, jonka kohderyhmänä ovat sairaalafarmasiasta kiinnostuneet farmaseutti- ja proviisoriopiskelijat.

Nyt, kun olemme todella päässeet työn touhuun, pieni koordinaattorien esittely lienee paikallaan. Ilona on valmistunut vuosi sitten proviisoriksi, ja toiminut yliopistolla aiemmin farmaseuttien muuntokoulutuksen sekä apteekki- ja sairaalafarmasian erikoistumiskoulutuksen parissa. Nyt aikaa liikenee digiloikkahankkeen lisäksi HUS Apteekin kliinisen opettajan tehtäville. Tämä kaksoisagentin rooli tuleekin toivottavasti hyödyttämään sekä digiloikkahanketta että HUS Apteekkia. Ilona vastaa pääosin 2. moduulista, joka liittyy kliinisen farmasian palveluihin sairaalassa.

Sonja on gradua vaille valmis 5. vuoden proviisoriopiskelija, joka tekee digiloikkahanketta gradutyöskentelyn ohella. Hänen graduaiheensa tukee digiloikkaa, sillä se koskee aseptista käyttökuntoon saattamista, mikä on isossa roolissa moduulissa 3. Moduulia 1 Ilona ja Sonja työstävät yhdessä. Lisäksi suunnitteluun ja toteutukseen osallistuu joukko eri opintosuuntien opettajia ja asiantuntijoita.

Hurjaa vauhtia ovat edenneet etenkin moduulin 3 suunnitelmat.

Moduulissa 3 suurimmassa roolissa ovat aseptinen työskentely sekä aseptisen käyttökuntoon saattamisen harjoittelu sille tarkoitetulla VR-alueella. VR-alueen lisäksi moduuliin tulee 360-videoita sekä -kuvia muun muassa aseptisesta tilasta ja aseptisesta työskentelytavasta (pukeutuminen, käsienpesu jne.).

Aluksi kartoitimme hieman VR-ympäristön ja 360-videoiden hintaa niihin erikoistuneilta yrityksiltä. Hintapyyntö kuitenkin yllätti meidät melkoisesti, minkä jälkeen palasimme takaisin maanpinnalle. Tämän jälkeen jouduimme myös hieman yksinkertaistamaan VR-ympäristön sisältöä ja teimme sille pohjaksi kuvakäsikirjoituksen.

Olemme olleet yhteydessä Tietojenkäsittelytieteen osastoon, josta meihin otti yhteyttä projektista kiinnostunut opiskelija. Tällä hetkellä kartoitamme olisiko hänen mahdollista toteuttaa VR-alue (tai osa siitä) osana hänen pro gradu -työtään. Toisena mahdollisuutena on, että opiskelijat tuottaisivat meille VR-alueen ohjelmistotuotantoprojektina. Näiden ideoiden toimivuutta ja toteutusmahdollisuuksia kartoitetaan parhaillaan.

360-videoita ja –kuvia varten olemme hankkineet 360-kameran, joka tuottaa 3D kuvaa. Tällaista kuvaa pystytään myös hyödyntämään VR-ympäristössä. Kameran testaus on parhaillaan käynnissä, jonka jälkeen alamme selvittämään sopivaa editointityökalua.

Aseptista työskentelyä laminaarivirtauskaapissa.

Ilonan aloitettua projektissa 13.3. myös kliinisen farmasian moduulin suunnitteluvaihe on pyörähtänyt reippaasti käyntiin.

Tarkoituksena on kuvata 360-videoiden tai -kuvien avulla potilaan matkaa sairaalassa potilaan saapumisesta aina kotiutumiseen saakka. Matkan varrella päästään seuraamaan erilaisia farmaseutin kliinisiä työtehtäviä sairaalassa. Myös tässä moduulissa olemme perehtyneet mahdollisuuksiin havainnollistaa sairaalaympäristöä 360-videoiden tai –kuvien avulla. Esimerkiksi Thinglink-alustalle voitaisiin upottaa videoita asiantuntijahaastatteluista ja simuloiduista potilastapauksista. Lisäksi moduulissa tullaan luultavasti hyödyntämään virtuaalipotilaita lääkeneuvonnan harjoittelemisen tukena. Oppimisen tukena tulee olemaan myös erillisiä teorialuentoja.

Proviisori suorittamassa kliinistä haastattelua. Lähde: Yliopiston Apteekki

Lukiolaisten kokemukset Ympäristötaloustieteen avoimesta verkkokurssista (MOOC)

Lukiolaisten kokemukset Ympäristötaloustieteen avoimesta verkkokurssista (MOOC)

  • Omaa alaa etsimässä – Rasmus Keinänen
  • Työkaluja planeettamme pelastamiseksi – Otto Forsman
  • Mitä tehdä luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla? – Max Laitinen
  • Ympäristötieteellä tulevaisuuteenJesse Toropainen

Omaa alaa etsimässä

Rasmus Keinänen on abi, joka opiskelupaikkavalintaa tehdessään päätti kokeilla konkreettisesti sitä, miltä yliopisto-opiskelu ympäristötaloustieteessä maistuu.

Jatko-opintojen suunnitteleminen ahdisti minua lukion viimeisen vuoden alkaessa todella paljon. Kahlasin eri koulutusaloja ja korkeakouluja läpi Opintopolussa, mutta päätöksen tekeminen tuntui silti vaikealta, lähes mahdottomalta. Miten voisin päättää siitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa ilman minkäänlaista käsitystä siitä, mitä seuraavan viiden (tai useamman) vuoden opinnot pitäisivät sisällään?

Aivan sattumalta ajauduin Helsingin yliopiston sivuille, ja huomasin mahdollisuuden tutustua ympäristötaloustieteen opiskeluun ilmaisella verkkokurssilla. Totta puhuakseni kurssi vaikutti aluksi aivan liian hyvältä ollakseen totta. Ympäristöä, taloutta ja kestävän kehityksen ongelmia ilmaiseksi kotisohvalta? Niin varmaan. Päätin kuitenkin kokeilla.

Tuntui absurdilta aloittaa OIKEASTI opiskelu yliopiston kurssilla, kun samaan aikaan piti painiskella ylioppilaskirjoitusten ja muiden lukiohommien kanssa, enhän minä nyt mitenkään yliopistossa voi opiskella samaan aikaan! Kurssi kuitenkin vaikutti selkeältä, ja se oli jaettu pienempiin osiin. Professori Markku Ollikaisen luentovideot oli jaoteltu käteviin, alle 10-minuuttisiin pätkiin, joita tuli puolivahingossa katsoneeksi aina pari enemmän kuin oli suunnitellut. Asiat myös oikeasti avattiin videoilla hyvin, ja heprealta näyttäneet kaaviodiat avautuivat hiljalleen.

Oli mielenkiintoista, miten opetuksessa huomasi huomaamattaan hyödyntävänsä myös jo lukiossa opittua. Suorat ja kuvaajat saivat kerrankin jonkin tarkoituksen, kun luennoilla sekä vapaaehtoisissa laskuharjoituksissa koordinaatistolle pääsi sovittamaan kysyntää ja tarjontaa tai puhdistusta ja kustannuksia. Mikään matikkavelho ei onneksi tarvinnut näitä varten olla, ja kaikki olennainen myös kerrattiin opetusvideoilla. Oman opiskeluaikataulun sai kivasti miettiä itse, mutta alussa kurssilla oli lisäksi (ohjeellinen) aikataulu, jonka mukaan etenemällä pystyi tarttumaan itseään niskasta kiinni, jos lorvikatarri yritti ottaa ohjat.

Verkko-opiskelussa minut yllätti se, miten ihmisläheiseltä opetus tuntui huolimatta siitä, että istuin koko ajan kotonani monen sadan kilometrin päässä Helsingistä. Apua sai kysyä keskustelupalstalta, ja kurssin päättänyttä tenttiä varten sitä tulikin jonkin verran myös hyödynnettyä, kaikki kun ei aina mene kuten Strömsössä. Vastauksen ja avun saikin melko nopeasti, ja meikäläinenkin onnistui lopulta hoitamaan tentin kunnialla!

Kurssista sain mielestäni hyvän kuvan siitä, millaista yliopisto-opiskelu pohjimmiltaan on (=ei yhtään pelottavaa), ja aionkin keväällä hakea johonkin yliopistoon. En ole vielä päättänyt, onko ympäristötaloustiede minun alani, mutta sain vahvistusta ajatukselleni siitä, että haluan tulevaisuudessa olla tekemisissä yhteiskuntaan ja kestävään kehitykseen liittyvien teemojen kanssa. Ilmasto oli muuten kurssia käydessäni erittäin laajasti esillä mediassa, ja ympäristötaloustieteen opiskelu ehdottomasti laajensi ajatusmaailmaani, sekä toi uusia tapoja lähestyä ihmiskunnan suurta haastetta, ilmastonmuutosta.

Rasmus Keinänen

 

Työkaluja planeettamme pelastamiseksi

Otto Forsman opiskelee kolmatta vuotta Tampereen lyseon lukiossa. Hän on kiinnostunut maantieteen opiskelusta yliopistossa.

Luonnon- ja ympäristönsuojelusta sekä ilmastonmuutoksesta on puhuttu runsaasti viime vuosina, mutta tuntuu että keskustelu on jäänyt turhan abstraktille puolelle. Pariisin 2015 ilmastosopimuksessa lähes kaikki maailman maat sopivat yhdessä pitävänsä maapallon lämpenemisen alle kahdessa asteessa. Pariisin sopimus ei kuitenkaan sisällä konkreettisia tekoja, vain lupauksia muutoksesta sekä oletuksia. Tilanne paheni entisestään, kun uusimmassa IPCC:n raportissa todettiin, että kriittinen raja kulkee jo 1,5 asteen lämpenemisessä. Tarvitsemme konkreettisia työkaluja planeettamme pelastamiseksi. Aseistakaamme itsemme siis tarvittavalla tietotaidolla. Ympäristötaloustiede on varsin hyvä paikka aloittaa.

Nimenkin perusteella voi päätellä, että ympäristötaloustiede yhdistää ympäristöasioita ja taloustieteen oppeja yhteen. Ympäristötaloustieteen johdantokurssilla käsitellään monipuolisia aiheita vaihdellen erilaisista saasteista ja niiden ohjauskeinoista aina ympäristön arvottamiseen ja taloudelliseen kasvuun saakka. Kurssi on siis kiitettävän kattava, vaikka aiheiden pintaa ehditäänkin vain raapaista. Onhan sentään kyseessä vasta johdantokurssi. Piristävä yllätys oli myös näkökulmien monimuotoisuus. Kurssin aiheita ei käsitelty vain perinteisestä luonnon näkökulmasta, vaan mukaan otettiin myös tuottajien (tehtaiden) näkökulmia. Tämä auttaa ymmärtämään aiheen monimuotoisuutta ja käsiteltäviä riskejä paremmin.

Ympäristötaloustiede ei tietenkään ole oma oppiaineensa lukion puolella, mutta lukion oppiaineista maantiede, yhteiskuntaoppi sekä biologia liittyvät keskeisimmin ympäristötaloustieteeseen. Myös matematiikkaa tarvitaan erilaisten yhtälöiden ratkaisemiseen, mutta onnekseni lyhyellä matematiikalla pärjää varsin mainiosti. Edes lukion syventäviä kursseja ei ole tarvinnut käydä, vaan pakollisilla kursseilla on kaikki olennainen kurssin näkökulmasta.

Arvostin myös useimmista osioista löytyvää ”testaa osaatko” tehtävää. Näissä tehtävissä koottiin opittu asia ja annettiin itselle mahdollisuus tehdä annettu tehtävä luennon kuuntelemisen sijaan. Sama pätee kurssin verkkotehtäviin, joita oli joka osion jälkeen viikoittain. Myös konkreettiset ”case tapaukset” Itämeren suojelusta ja EU:n päästökaupasta olivat mieleeni. Innokkaimmille löytyy jos jonkin sorttista lisätietoa ja lisätehtäviä joilla voi nostaa kurssiarvosanaansa jo etukäteen.

Opetus tapahtuu monella eri tavalla, josta jokainen voi valita itselleen parhaan vaihtoehdon. Itse suosin videoluentoja, joissa Professori Markku Ollikainen asiantuntevasti opettaa osion aihepiirin sekä antaa väliin lisähuomautuksia. Videoluentojen lisäksi kurssin asiat voi opiskella Power point – dioista tai Word-tiedostosta, johon on helppo lisätä omat muistiinpanonsa. Jos mikään näistä ei erityisemmin nappaa, on kurssilla myös mahdollisuus live-opetukseen netin välityksellä. Itse en ehtinyt tätä vaihtoehtoa testata aikataulujen puolesta, mutta uskon sen olevan mielenkiintoista vaihtelua.

Itselleni kynnys liittyä yliopistokursseille on aina ollut korkea. Aina on ollut tunne, että koska kurssi on yliopistolta, asiat ovat vielä liian korkeatasoisia ymmärrykselleni. Onneksi sain tuonkin harhaluulon karistettua itsestäni. Asioita oli yksinkertaistettu juuri sopivasti ymmärrettäviksi, mutta kuitenkin informatiivisiksi. Itse avoimen yliopiston MOOC-pohja ansaitse myös kiitoksen. Alusta oli selkeä ja yksinkertainen alkuhämmennyksestä huolimatta. Saman alustan alla on kaikki kurssimateriaalit ja tehtävät, helposti saatavilla. Jouduin kyllä muutaman kerran pyytämään apua, mutta onneksi kurssin suorittajia on auttamassa henkilökuntaa keskustelualueilla.

 

Lukiolaisena kauhistelin ensin aihealueiden laajuutta, mutta näin jälkikäteen on helppo sanoa, että aiheet olivat hyvin rajattuja ja annettu aika kurssin käymiseen riitti varsin hyvin. Aikaongelmaa ei pitäisi tulla, sillä suoritukseen vaadittu tentti oli suoritettavissa neljä kertaa vuodessa oman aikataulunsa mukaan. Itse selvisin kurssista tuplasti nopeammin kuin arvioitu ja sain palkkioksi 3 opintopistettä avoimeen yliopistoon, joita voin käyttää ainakin Helsingin yliopistoon hakiessa. Suoritut opintopisteet kelpaavat mahdollisesti myös muihin Suomen lukioihin. Tämän lisäksi sain kurssista kaksi lukiokurssia ja rutkasti hyödyllistä tietoa, jota voi hyödyntää opiskelujen jälkeenkin. Ei lainkaan hassumpi diili!

 

Mitä tehdä luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla?

Max Laitinen on toisen vuoden opiskelija Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalta

Olen toisen vuoden lukiolainen Tampereelta, ja suoritin Helsingin Avoimen yliopiston Ympäristötaloustieteen johdantokurssin. Kiinnostuin kurssista, sillä ympäristökysymykset ovat nousseet viime aikoina esille todella voimakkaasti esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ollessa voimakkaasti tätä ”uskomusta” vastaan. Itsekin olen pohtinut tässä viimeisen vuoden ajan omia päätöksiä kyseiseen asiaan liittyen, joten päätin ottaa asiasta hieman selvää taloudellisesta näkökulmasta.

Opiskelen Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalla, ja opintoihimme kuuluu 5 opintopisteen verran yliopisto-opintojen suorittaminen. Keskimäärin täytyy suorittaa siis kaksi yliopistokurssia. Kävin viime kesänä ruotsin valmentavan kurssin, ja ohjaajamme laittoi alkusyksystä viestin koskien tätä kurssia. Ympäristötaloustiede kuulosti heti ihan mukavalta. Mielestäni oli fiksua tutustua taloustieteeseen ihan tulevaisuuden opintojen kannalta. Kurssi selvensi ennakko-odotuksiani alasta ja tajusin sen jälkeen, ettei tämä ehkä olekaan juuri se mun juttu.

Kun sain ensimmäisen kerran tietää ympäristötaloustieteen kurssista, en tiennyt edes täysin, mitä se tarkoittaa. Totta kai taloustiede oli tuttu termi ja osasin hieman jo ajatella, että minkälaista ympäristötaloustiede voisi olla. Yllätyin kuitenkin kuinka paljon laskemista ja matematiikkaa kurssiin sisältyi. Kun ensimmäiset laskut tulivat luentovideoiden aikana, ajattelin, että ehkä niitä käsitellään sitten aina toisinaan. Kävi kuitenkin ilmi se, kuinka tärkeää laskeminen on taloustieteessä – jopa ympäristötaloustieteessä.

Ympäristötaloustiede käsittelee monipuolisesti luonnon arvottamista ja ympäristöongelmia taloudellisesta näkökulmasta. Henkilökohtaisesti alan objektiivisuus miellytti. Tietysti pyritään luonnon kannalta optimaaliseen lopputulokseen, mutta pakolliset raha-asiat ja muut velvoitteet talouden toimijoiden kannalta otetaan päätöksenteossa hyvin huomioon. Nykyaikana luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla uskon, että ympäristötaloustieteestä alkaa tulla entistä enemmän tärkeämpi asia poliittisessa keskustelussa.

Parasta tällä kurssilla on varmastikin pohdinta. Itse en ole mikään matikkafani, minkä takia laskutehtävät eivät kyllä melkein ikinä maistuneet. Hieman ehkä petyin siitä, kuinka paljon juuri tätä laskemista taloustieteessä on. Vaikka matematiikkaa on ja täytyy jotenkin tuntea kaavat ja käyrät, kurssista silti selviää, vaikkei olisikaan mikään matikkamestari. Tentin pystyy tekemään ilman laskuja. Tämä oli yksi kurssin parhaita paloja, sillä olin luentovideoilla keskittynyt enemmän lukutietoon enkä oikeastaan matikkaa tehnyt lainkaan.

Olen iloinen, että valitsin juuri tämän kurssin suoritettavaksi lukion aikana. Kurssi on rento varsinkin etäkurssina, kun luentovideoita pystyy katsomaan vaikka bussimatkalla. Tentti oli juuri sopivan vaikea ja siitä tietenkin pääsin ekalla kerralla läpi. Kurssin jälkeen tuli mukava olo, kun on suorittanut jotain hienoa ja oppinut taas uutta. Jäi hyvä mielikin Helsingin yliopistosta. Kenties joskus lukion jälkeen sinne tiet vievät!

 

Ympäristötieteellä tulevaisuuteen

Jesse Toropainen on Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjan toisen vuoden opiskelija.

Päädyin valitsemaan ympäristötaloustieteen yliopistokurssin, koska talous- ja kauppatieteet ovat pitkän aikaa kiinnostaneet minua ja ajattelin tutustua niihin syvemmin yliopistokurssien kautta. Olen jo muutaman vuoden ajatellut urapolkuni johtavan siihen suuntaan. Ympäristöongelmat ovat myös paljon tapetilla nykyään ja ilmastonmuutoksesta puhutaan joka päivä enemmän. Ympäristö ja siitä huolehtiminen ovat myös olleet jo kauan minua kiinnostaneita asioita. Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalla on pakko käydä viiden opintopisteen edestä yliopistokursseja ja halusin valita aineita, jotka kiinnostaisivat minua. Kun ympäristötaloustieteen kurssi sitten osui silmääni, valinta oli helppo. Löytyi kaksi minulle tulevaisuudessa esimerkiksi opintojen ja ammatinvalinnan kautta tärkeää asiaa yhdistävä kurssi.

Ennen kurssia tiesin jo ihan hyvin ympäristöstä ja sen suojelusta. Opetetaanhan näitä asioita jo yläasteella ja viimeistään lukiossa. Olin myös mielenkiinnosta lukenut netistä lisää vapaa-ajallani. Tiesin taloustieteestä aika vähän, mutta kuitenkin olin pintatasolla tutustunut joihinkin taloustieteen suurimpiin koulukuntiin. Näiden kahden yhdistelmästä en kuitenkaan vielä paljonkaan tiennyt. Lähdin siis kurssille niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Vaikka pohjatietoa ei kurssin aiheesta paljoa ollut, pääsin silti hyvin kurssin asioihin mukaan. Luennot olivat videoiden muodossa, jotka olivat hyvin jaoteltu selkeisiin osiin, ettei kerralla katsottavaa ja sisäistettävää tarvinnut ottaa liikaa lautaselle. Videoiden sisällöt olivat myös selkeästi esitettyjä ja hyvin havainnollistettuja erilaisten esimerkkien ja kaavojen avulla. Ennen kurssin alkua minua meinasi hieman huolestuttaa oma pärjääminen ja muutenkin kärryillä pysyminen. Kuitenkin pääsin asioista hyvin selville ja opin uudet asiat melko helposti.

Sain itse taloustieteen kurssista paljon lisää ymmärrystä luonnonsuojeluun ja saasteiden vähentämiseen liittyvistä haasteista valtiontasolla. Opin paljon myös ekosysteemipalveluista, joita en aiemmin ollut kovinkaan paljon ajatellut. Kurssin lopussa asiat vedettiin hyvin yhteen taloudellisen kasvun ja kestävän kehityksen kautta. Lisäsin omaa ymmärrystä myös laajemmin ympäristöstä ja taloustieteestä erikseen, mikä tulee auttamaan minua tulevaisuudessa monessa eri aiheessa. Tietysti ympäristötaloustieteessä on myös matematiikkaa mukana, mutta laskut eivät olleet turhan vaikeita. Matemaattiset osuudet olivat hyvin pitkälti kuvaajien tulkitsemista ja lausekkeeseen sijoittamista, joten niidenkään oppiminen ei ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä.