Digi todellisuutena

”Hei! Oletko ihminen?” Siinä tämän vuoden jännittävin tervehdityksi tuleminen. Ja tämä tapahtui jo hyvissä ajoin ennen kuin olemassa oleva todellisuus alkoi todenteolla tapahtua täällä etäällä.

Harjoitteluni digiloikka-hankkeessa alkoi maaliskuun alussa. Tuolloin digiloikkakouluttautuminen esimerkiksi digiloikkaajien videoseminaarissa oli digiä vielä pikemminkin teoriassa ja eletyssä todellisuudessa ihmiset lampsivat fyysisissä tiloissa ympäriinsä.

Sitten todellisuus digiloikkasi. Digistä tuli todellisuutta ja todellisuudesta digiä. Koulutukset ja olemassaolo syöksähtivät Zoomiin, joka ei näin enää sekään ole vain jotain sellaista, että ”aha, tällaistakin on”, vaan nyt se on se, mitä nimenomaan on. Ja tässä uudessa todellisuudessa digikouluttauttautuminen on jatkunut läpi huhtikuun: lisää videoiden tekemisestä, käsikirjoittamisesta ja käsittelystä, Moodlen opettamista ja opiskelua tukevista ominaisuuksista. Digistä on tullut näin sekä työn sisältö että sen tapahtumaympäristö. Tässä kokemuksessa onkin kiteytynyt kirkkaammaksi kysymys: Missä määrin digiys on enää vain vaihtoehtoista todellisuutta, vai onko se jo todellisuus itse?

Arkinen huomio digin ja sen toisen todellisuuden rajalta. Kun digiydestä on tullut todellisuutta, on työmatka muuttunut muotoon: Nosta pää tyynystä ja etäänny olemaan läsnä todellisuudessa, joka on digi.

Jotteivät toisenlaiset todellisuudet totaalisesti unohtuisi, on välillä loikittava merenrantaan olemaan liki todellisuutta.

Sointu Järvinen

Opetusvideoita: suunnittelusta pikaiseen toteutukseen

Digiloikkamme alkutapaamisessa kävi ilmi, että kaipaamme eniten tietoa ja osaamista siitä, miten tehdä opetusvideoita. Vaikka osa meistä jo onkin aika taitavia videoiden tekijöitä, kaikki eivät ole tehneet opetusvideoita lainkaan. Sovimmekin, että aloitamme konkreettisen maisteriohjelmamme digiloikan kahdella opetusvideoiden koulutuksella. Ensimmäinen koski opetusvideoiden suunnittelua ja käsikirjoitusta, ja se toteutui juuri ennen kevään 2020 poikkeustilan alkua, 11.3. Kouluttajina olivat Esko Kuittinen ja Kristian Lindqvist.

Koulutuksessa pohdimme pääosin esimerkkien kautta sitä, minkälainen opetusvideon pitäisi olla ja kuinka tarkasti sitä pitäisi suunnitella. Aloitimme hands on -työna oman opetusvideon suunnittelun ja käsikirjoituksen. Erittäin hyödyllisenä pidettiin opetusvideoiden käyttämistä flipped classroom –opetuksessa sekä etäopetuksessa, josta on nyt tullut meille kaikille arkea. Vähän puhuttiin myös teknisistä välineistä, jolla videoita voi tehdä. (Unitube ei ole ainoa mahdollisuus!)

Nämä koulutuksessa esiin nousseet vinkit jäävät meille käyttöön:

  • Opetusvideo ei saa olla liian pitkä. Usein muistutetaan, että jo 6 minuuttia on maksimiaika, jonka jaksaa katsoa yhtäjaksoisesti. Tee pikemmin muutama lyhyt video kuin yksi pitkä. Videoon ei ole tarkoitus laittaa kaikkea maailman tietoa, vaan ainoastaan perusasiat. Yksityiskohtaisempaa tietoa ja sovellusmahdollisuuksia voi antaa lisäluettavan muodossa tai käsitellä niitä luennolla.
  • Ajattele, kenelle video on ja mitä varten.
  • Keksi videon alkuun jokin kiinnostava kysymys, joka houkuttelee katsomaan videon loppuun asti.
  • Jos haluat käyttää videossa kaavioita, lisää tietoa osittain selityksen yhteydessä, äläkä esitä koko monimutkaista kaaviota kerralla. Kaavion voi piirtää videon aikana. (Silloin on kuulemma paras, jos näkyy piirrettävä kaavio ja piirtäjän käsi).
  • Olisi hyvä, jos videon alussa ja lopussa näkyy myös itse puhuja.
  • Suuri osa ihmisistä tuntee olonsa kummalliseksi kameralle puhuessaan. Kuvittele, että puhut yhdelle ihmiselle, ja voi vaikka ottaa kaveri mukaan studiolle.
  • Erittäin hyödyllistä on, jos videoon liittyy tehtäviä (joko videoon upotettuna tai videon katsomisen jälkeen).

Ja pääasia – jos olet tehnyt videon huolellisesti, sitä voi käyttää pitkään!

Tehkäämme nyt etäopetuksen aikana opetusvideoita ja hyödyttäkäämme niitä myös etäopetuksen jälkeen!

 

Helen Plado

Historian maisteriohjelman digiloikka käynnistyy

Historian maisteriohjelman digiloikka on käynnistynyt. Hankkeemme päivittää historian opetusta digiaikaan, alan omista lähtökohdista. Hanke toteuttaa koulutusohjelmaan työkalupakin, jonka avulla maisteriohjelmassa pystytään

1) opettamaan digitaalisten aineistojen käyttöä kokonaisvaltaisesti osana metodiopetusta ja opinnäytetyöskentelyä

2) tarjoamaan yhtenäiset ohjeet ja periaatteet digitaalisten aineistojen käyttöön ja viittaamiseen

3) luomaan hyvät käytänteet kolmen erilaisen kurssityypin pohjaksi:
* Historiantutkimuksen kovaan ytimeen pureutuva lähdekritiikin ja tiedonhaun metodikurssi
* Hackathon-tyyppinen historiallisen tiedon etsimisen ja soveltamisen kurssi
* Historiaa soveltava, esimerkiksi sosiaalisen median projekteina toteutettava kurssi,

joiden avulla pystytään tavoitteeseen

4) tukemaan opiskelijoita aktiivisina tiedonhakijoina, niin että he kehittyvät itsenäisiksi historia-alan asiantuntijoiksi (opettajiksi, informaatioalan eksperteiksi, toimittajiksi, hankkeiden johtajiksi jne).

Hankkeessa työskentelee projektisuunnittelijana FT Kati Katajisto huhtikuusta 2018 maaliskuuhun 2019.

Lisätietoja: Projektisuunnittelija, FT Kati Katajisto (kati.katajisto at elisanet.fi, helsinki.fi -osoite tulossa käyttöön), yksikön edustajat Anu Lahtinen (anu.z.lahtinen at helsinki.fi), Maiju Wuokko (maiju.wuokko at helsinki.fi)

Katso myös: http://blogs.helsinki.fi/historia/tag/digiloikka/ sekä https://blogs.helsinki.fi/digiloikka/historian-maisteriohjelma/