Digiloikkakokemuksia ja tulevia tuulia – ihmisen ravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen maisteriohjelma

Digiloikalle asetetut tavoitteet saavutettiin ja osin ylitettiin. Hankkeen oma projektisuunnittelija mahdollisti sen, että Avoimessa yliopistossa kahden vuosikymmenen aikana karttunutta ravitsemustieteen verkko-opetuksen tietotaitoa pystyttiin hyödyntämään tiedekunnan kursseilla.

Pedalehtorien koulutukset: opettajien arviointiosaamisen kehittäminen
Hanke alkoi mukavasti keväällä 2020, kun Viivi Virtanen viritti uusia näkökulmia arviointiin. Anne Nevgi ja Liisa Myyry laajensivat ajatuksiamme arvioinnin vaikutuksista tunteisiin ja minäpystyvyyteen. Henna Asikaisen kanssa pohdimme arviointikriteerien ja -matriisien laatimista oman tieteenalan näkökulmasta. Pienille ryhmille räätälöidyt koulutukset olisi hyvä vakiinnuttaa pysyväksi käytännöksi yliopistolla.

Digityökalut aktiiviseen käyttöön
Verkkoluennot innostivat hyödyntämään aktivointityökaluja. Ravitsemustieteen opettajat käyttivät Zoomin poll- ja annotointitoimintoja sekä Flingaa, ks. aiempi blogikirjoitus. Lisäksi hyödynnettiin opiskelijoiden työpajojen muistiinpanoissa helppokäyttöisiä Jamboardia ja Lino-taulua. Digiraha mahdollisti piirtopöydän hankkimisen. Kynnys kokeilla vastakin uusia välineitä on madaltunut.

Opiskelijat digiaineistojen tuottajina
Opiskelijat tekivät ryhmätyönä lyhyen videoklipin kurssin aiheista kolmensadan opiskelijan kurssilla. Videot vertaisarvioitiin Moodlen työpajassa. Sama tehtävä toistettiin pienemmällä ryhmällä Avoimen yliopiston puolella ja tällöin opiskelijoiden videot olivat osana luentoa. Videot elävöittivät ja kiteyttivät käsiteltävää aihetta sekä lisäsivät opiskelijoiden minäpystyvyyttä.

Yhteistyön tiivistyminen Avoimen yliopiston kanssa
Tiedekunnan opetusta avattiin Avoimen opiskelijoille varaamalla heille paikkoja kursseille. Vuoden aikana tehtiin yhteisiä digitaalisia itseopiskelutehtäviä. Uutuutena olivat Moodlen H5P-toiminnolla videoihin tehdyt monivalintatehtävät ja kysymyspankkeja täydennettiin uusilla tehtävillä, joita olivat monivalinnat, väittämät, yhdistämis- ja aukkotehtävät. Tiivis yhteistyö jatkuu.

Tulevaisuuden näkymiä
Digityöskentely on tuonut joustavuutta opettajille ja opiskelijoille. Se on rohkaissut uusiin kokeiluihin. Etäopetusta hyödynnetään entistä enemmän ravitsemustieteen opetuksessa. Jaamme kokemuksiamme myös yliopiston ulkopuolella: esittelemme hanketta Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa (ITK) -konferenssissa joulukuussa 2021.
Hankerahamme mahdollisti verkko-opetukseen hyvin perehtyneen projektisuunnittelijan palkkaamisen.  Tulevaisuudessakin laaja-alainen opetuksen kehittäminen vaatii henkilöresursseja. Onnistuneet kokeilut innostavat ja tuovat työniloa!

Historian kandiohjelman digiloikan ensipyrähdys

Historian kandiohjelman digiloikkaajat ovat asettaneet hankkeelleen kolme tavoitetta: kahden osittaisen perusopintojen verkkokurssin toteutus, opettajien digitaitojen kohentaminen sekä digitoidun historiallisen lähdemateriaalin kartoittaminen ja aiempaa monipuolisempi hyödyntäminen opetuksessa ja tutkielmissa. Innolla pomppien lähdimme suunnittelemaan hankkeen toteutusta vuoden 2020 alussa ja ehdimme osallistua mm. videoiden tekoon liittyvään koulutukseen ennen kuin etäopetukseen siirtyminen pakotti muuttamaan taktiikkaa. Kolmiloikan sijaan oli selvää, että askelmerkit oli asetettava hieman toiseen asentoon ja keskityttävä kevään ajan ottamaan harppaus opettajien digitaitojen kehittämisessä. Heti etäopetuksen alettua vauhdinottopaikalle kerääntyikin suuri joukko historian opetushenkilökuntaa ja tuntiopettajia ottamaan tuntumaa erilaisiin etäopetuksen välineisiin ja pohtimaan yhdessä, miten opetus kannattaisi siirtää virtuaaliseen muotoon.

Koska aiempaa kokemusta verkko-opetuksesta ei historian puolelta juurikaan löytynyt, digiloikkaa hyödynnettiin aluksi tiedonetsimiseen erilaisista etäopetusvälineistä ja opettelimme esimerkiksi Zoomin käyttöä yhdessä – Zoomin välityksellä tietenkin. Toinen esiin noussut tarve koski lyhyiden videoiden ja erilaisten äänitallenteiden tekoa ja tässä turvauduimme teknisesti mahdollisimman helppoihin ratkaisuihin jo ihan henkilökunnan tekninen kuormitus huomioon ottaen. Niinpä opettajat ovat tuottaneet äänitteitä ainakin Audacity-ohjelmalla sekä tekemällä ääniraitoja Powerpoint kalvoihin. Lisäksi opetuksessa on hyödynnetty jo olemassa olevia videoita ja podcasteja ja tohtorikoulutettava Lotta Vuorion tammikuusta 2020 lähtien ilmestynyt Menneisyyden Jäljillä on tarjonnut hyödyllistä opetusmateriaalia metodiopin kurssille. Kurssien verkkoon siirtäminen on tuonut mukanaan myös joitakin odottamattomia yllätyksiä havahduttuamme esimerkiksi siihen, että monet Suomen historian klassikot ovat edelleen saatavissa vain painetussa muodossa – ja siis nyt käytännössä saavuttamattomissa.

Kevään 2020 etäopetuspyrähdys on toki mittakaavassaan aivan poikkeuksellinen, mutta sitäkin selvemmin se on osoittanut sen, kuinka tärkeää yhteisöllisyys ja arkiset henkilökunnan ja opiskelijoiden kohtaamiset ovat digitaalisuuden lisäksi. Toinen tärkeä huomio, jonka olemme tehneet, liittyy tiedonvälitykseen ja -jakamiseen. Siirryttyämme työskentelemään koteihimme sähköpostimme tukkeutuivat ristiin rastiin puikkelehtineista sähköpostiketjuista. Koska yhteisöllisyys, kokemustenvaihto ja tiedonvälitys tuntuivat tärkeiltä sekä oman jaksamisemme että opetuksen tasokkaan toteuttamisen kannalta, panimme pystyyn heti alkuun meille aiemmin lähes tuntemattomaan Teamsiin oman virtuaalisen kahvihuoneen. Sinne kokoamme nyt tärkeitä tiedotteita sekä hyviä ja huonoja kokemuksia etäopettamisesta. Samoin keräämme Teamsiin kootusti tietoa digitoiduista lähdekokoelmista ja muista avoimista verkkokokoelmista. Lisäksi perustimme Zoomiin kerran viikossa auki olevan kahvihuoneen voidaksemme jakaa kokemuksia etätyöskentelystä. Kun joku päivä palaamme ns. normaaliin, niin jää nähtäväksi jatkammeko edelleen esimerkiksi Teamsin hyödyntämistä tiedonvälittämisessä.

Mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan digiloikallemme? Ensinnäkin kartoitamme opiskelijoiden kokemuksia nyt toteutetusta etäopetuksesta hyödyntääksemme tietoa tulevan verkko-opetuksen suunnittelussa. Koska kolmiloikan ensimmäistä ponnistusta on nyt harjoiteltu odottamattomalla intensiteetillä, siirrämme katseen kohti kahta seuraavaa ponnistusta. Järjestämme peruuntuneet koulutukset ja tilaisuudet; pidämme Thinglink koulutuksen sekä kokoonnumme yhteen yliopiston kirjaston edustajan kanssa miettimään kirjaston digitaalisten lähdekokoelmien monipuolisempaa hyödyntämistä. Jatkamme myös kesken jäänyttä verkkokurssien suunnittelua. Uusin aika II -kurssin suunnittelu olikin jo ehtinyt jo vauhdinottovaiheeseen päädyttyämme rakentamaan sitä Thinglinkin tarjoamien mahdollisuuksien avulla kohti sellaista kurssia, jolla opiskelijat pienryhmissä soveltavat Uusin aika I -kurssilla oppimaansa kuvallisen kerronnan avulla. Kun perus-digikestävyyttä on nyt harjoiteltu onnistuneesti, niin on toki helpompaa siirtyä kehittämään tulevia teknisiä ratkaisuja ja taitoja!