Creating a Cost-benefit analysis MOOC for an international audience

What does it take to make a successful MOOC course for an international audience?

Take a relevant course topic for which there is not yet an international MOOC, mix it with a strong, in-house expertise both subject-specific and pedagogical, adequate funding, infrastructures, and marketing services and here you have a MOOC catering to an international audience. The AGERE-master digileap set out on creating such a MOOC. This is a story of what went right (luckily a lot) and what not so much, and of what we learned in the process that could benefit our learning community here at the University of Helsinki. Lue loppuun

Kuulumisia MAST-digiloikka projektista

Matematiikan ja tilastotieteen maisteriohjelman (MAST) digiloikka kuulumisia loppukeväältä sekä kesän ajalta, keskittyen erityisesti inversio-ongelmien kurssien parissa esiin tulleisiin asioihin.

Inversio-ongelmien kaksi kurssia olivat viime syksynä pilotoinnissa MOOC-kursseina ja tämän projektin tarkoituksena on luoda lisää materiaalia sekä eri tyyppisiä automaattisesti tarkastettavia tehtäviä kursseille. Koska kyse on matematiikasta sekä koodaamisesta, tarvitsimme lisäosia auttamaan uusien tehtävien luonnissa. Nämä molemmat lisäosat lisäävät Moodle-tentin kysymystyyppejä, jolloin myös matemaattisemman sisällön tai koodin tarkastaminen onnistuu automaattisesti.

Matemaattisen kaavojen tarkastamiseen on olemassa lisäosa STACK ja koodin ajamiseen CodeRunner. STACK löytyi jo projektin alkaessa Helsingin yliopiston moodle.helsinki.fi-palvelimelta, mutta koska tarkoituksemme on tuottaa MOOC-kursseja, joten alkoi selvitys näiden molempien lisäosien lisäämiseksi mooc.helsinki.fi-palvelimelle. Loppukeväästä alkoi olla selvää, että tämä ei ainakaan vielä tule olemaan mahdollista, joten seuraavaksi selvityksen kohteeksi tuli CodeRunner-lisäosan lisääminen normaalille moodle-palvelimelle. Elokuun puolessa välissä lisäosa saatiin testaukseen testipalvelimelle, joten toivottavasti tässä kohta puolin pääsemme kunnolla testaamaan tehtävien luomista uuden lisäosan kanssa.

Kurssien siirto avoimelta MOOC-palvelimelta suomalaisen kirjautumisen vaativan järjestelmän taakse nosti myös kysymyksen miten saamme japanilaiset yliopistolaiset tai muista yliopistoista tuleville ihmisille tunnukset järjestelmään. Tätä selvitimme yhdessä avoimen yliopiston sekä opetuspalveluiden kanssa loppukeväästä. Koska kurssimme kuitenkin on tarkoitus pöyriä nyt syksyllä jossain mielessä toisena pilottina uusien tehtävien osalta, siirrämme kurssit nyt moodlen puolelle ja testaamme kurssien etäopiskelumahdollisuutta Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden kanssa kansainvälisemmän testiryhmän sijaan, koska muuten kansainvälisten opiskelijoiden saaminen kurssille olisi pitänyt saada hoidettua jo aiemmin ja koska toinen, meille tärkeämpi, lisäosa on vasta testivaiheessa, siirrämme kansainvälistä testiä hieman myöhemmäksi, ja testaamme ensi tehtävien luomista sekä niiden tekemistä hieman rajoitetummalla opiskelijajoukolla.

Alkukevään jälkeen aikaa on kulunut siis paljon selvityksiin ja vasta nyt tässä kurssien alkamisvaiheessa pääsemme toivottavasti myös tekemään oikeasti tehtäviä sekä saamaan niistä tarvittavan palautteen.

Moodlen sekä MOOC palvelimien valinnan lisäksi mietimme mahdollisuutta pöyrittää kurssia kokonaan omalla moodle-pohjaisella palvelimella, mutta emme päätyneet vielä tähän, koska silloin tarvitaan tietysti palvelimen ylläpito, vaikka se ratkaisisi MOOCin ongelmat lisäosien asentamisesta sekä mahdollisesti moodlen kirjautumisesta ja/tai tunnistautumisesta aiheutuvat ongelmat.

Kevään ja kesän aikana olemme myös hankkineet lisää kokemusta tehtävien laadinnasta, luentojen videoinnista sekä hankkineet piirrustuspöydän korvaamaan matematiikassa yleisesti käytettyä liitutaulua erityisesti videoin laadun parantamiseksi. Tätä varten piirrustuspöytää oli tarkoitus testata intesiivikurssilla nyt elokuussa, mutta jo nopean testauksen jälkeen osoittautui, että piirrustuspöydän käyttö liitutaulun sijaisena vaatii hieman enemmän harjoittelua kuin olimme alunperin ajatelleet, joten intensiivikurssi videoitiin kuvaamalla luennoitsijaa, tämän kalvoja sekä taulua tarpeen mukaan.

Seuraavaksi projektissa on edessä CodeRunner-testien saaminen päätteeseen, CodeRunner-ohjeistuksen kirjoittamisen kanssa avustamista sekä paljon tehtävien laadintaa ja palautteen keräämistä syksyn kursseilta, mahdollisesti miettien myös lisää luentojen videointiin liittyviä kysymyksiä.

Lue loppuun

The Environmental and Food economics bachelor Digileap – a summary

… of what we achieved and an acknowledgement and thank you to all who made it possible

The environmental economics MOOC and university-high-school cooperation

The major achievement of the project has been the creation of an open online, fully digitalized course in Principles of Environmental Economics (MOOC) in collaboration with the Open University. For each topic of the course, students can watch video lectures, read the lecture notes and then take weekly online exams to test their understanding. At the end of the course, they participate in a final exam online. The course is open to high-school students (read here about their experience of the course https://www.helsinki.fi/fi/ohjelmat/kandi/ymparisto-ja-elintarviketalouden-kandiohjelma/ymparistotaloustieteen-perusteet-mooc-kurssi) and can be taken during the whole school year. Lue loppuun

Beginning of the year for MAST-digiloikka

Plum flowers at the University of Tokyo campus (January 2019).

The Master’s Programme in Mathematics and Statistics (MAST) Digiloikka year started with a visit to Tokyo.

During the autumn term 2018, new MOOC-courses on computational inverse problems were piloted with (mainly) University of Helsinki students. We asked the students to give feedback after the course to help us develop the two courses further this year with the help of Digiloikka-funding. We received a lot of feedback, with a lot of helpful comments on how to make the courses even better. (More on the actual feedback, and how we will use it, will be in a later post.)

The goals of the MAST-digiloikka project include doing massive online courses with versatile questions. Thus getting feedback from also international students is a critical point in the development process. Also, as the course aims to be available for a wide audience, feedback from various places is important.

The Tokyo visit was done with two different universities in Tokyo, the University of Tokyo and Tokyo University of Science. In both universities, a presentation about the piloted courses were given and at Tokyo University of Science, we also had a change to get students start with the first course. The two courses are not lectured in University of Helsinki right now (next start time is in September), but for testing purposes and to gain further feedback, access was given to the willing students at the universities. Now, we are eagerly waiting on how well the students do on the course and also for their feedback.

During the presentations, we also got a few questions to think about when developing MOOC-courses. Mainly, the questions concerned the needed prerequisites to take the course, the possibility of doing the course according to the schedule the students’ university has (for actually gaining study credits from their university), and if the video lectures provided with courses would work in other countries (the internet access and the speed of the video viewing). Also there was a question on what kind of certificate (if any) would be available to students after completing the online courses. These questions and how to find a solution for them are still things we will have to think about when moving forward with the developing of the courses.

There are still a lot of work to do on developing the two courses further, but at least we can safely say there is also an international interest in the courses. We will report back after we have had a change to look more into the questions raised and once we hopefully have more feedback from the students doing the course now.

Lukiolaisten kokemukset Ympäristötaloustieteen avoimesta verkkokurssista (MOOC)

Lukiolaisten kokemukset Ympäristötaloustieteen avoimesta verkkokurssista (MOOC)

  • Omaa alaa etsimässä – Rasmus Keinänen
  • Työkaluja planeettamme pelastamiseksi – Otto Forsman
  • Mitä tehdä luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla? – Max Laitinen
  • Ympäristötieteellä tulevaisuuteenJesse Toropainen

Omaa alaa etsimässä

Rasmus Keinänen on abi, joka opiskelupaikkavalintaa tehdessään päätti kokeilla konkreettisesti sitä, miltä yliopisto-opiskelu ympäristötaloustieteessä maistuu.

Jatko-opintojen suunnitteleminen ahdisti minua lukion viimeisen vuoden alkaessa todella paljon. Kahlasin eri koulutusaloja ja korkeakouluja läpi Opintopolussa, mutta päätöksen tekeminen tuntui silti vaikealta, lähes mahdottomalta. Miten voisin päättää siitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa ilman minkäänlaista käsitystä siitä, mitä seuraavan viiden (tai useamman) vuoden opinnot pitäisivät sisällään?

Aivan sattumalta ajauduin Helsingin yliopiston sivuille, ja huomasin mahdollisuuden tutustua ympäristötaloustieteen opiskeluun ilmaisella verkkokurssilla. Totta puhuakseni kurssi vaikutti aluksi aivan liian hyvältä ollakseen totta. Ympäristöä, taloutta ja kestävän kehityksen ongelmia ilmaiseksi kotisohvalta? Niin varmaan. Päätin kuitenkin kokeilla.

Tuntui absurdilta aloittaa OIKEASTI opiskelu yliopiston kurssilla, kun samaan aikaan piti painiskella ylioppilaskirjoitusten ja muiden lukiohommien kanssa, enhän minä nyt mitenkään yliopistossa voi opiskella samaan aikaan! Kurssi kuitenkin vaikutti selkeältä, ja se oli jaettu pienempiin osiin. Professori Markku Ollikaisen luentovideot oli jaoteltu käteviin, alle 10-minuuttisiin pätkiin, joita tuli puolivahingossa katsoneeksi aina pari enemmän kuin oli suunnitellut. Asiat myös oikeasti avattiin videoilla hyvin, ja heprealta näyttäneet kaaviodiat avautuivat hiljalleen.

Oli mielenkiintoista, miten opetuksessa huomasi huomaamattaan hyödyntävänsä myös jo lukiossa opittua. Suorat ja kuvaajat saivat kerrankin jonkin tarkoituksen, kun luennoilla sekä vapaaehtoisissa laskuharjoituksissa koordinaatistolle pääsi sovittamaan kysyntää ja tarjontaa tai puhdistusta ja kustannuksia. Mikään matikkavelho ei onneksi tarvinnut näitä varten olla, ja kaikki olennainen myös kerrattiin opetusvideoilla. Oman opiskeluaikataulun sai kivasti miettiä itse, mutta alussa kurssilla oli lisäksi (ohjeellinen) aikataulu, jonka mukaan etenemällä pystyi tarttumaan itseään niskasta kiinni, jos lorvikatarri yritti ottaa ohjat.

Verkko-opiskelussa minut yllätti se, miten ihmisläheiseltä opetus tuntui huolimatta siitä, että istuin koko ajan kotonani monen sadan kilometrin päässä Helsingistä. Apua sai kysyä keskustelupalstalta, ja kurssin päättänyttä tenttiä varten sitä tulikin jonkin verran myös hyödynnettyä, kaikki kun ei aina mene kuten Strömsössä. Vastauksen ja avun saikin melko nopeasti, ja meikäläinenkin onnistui lopulta hoitamaan tentin kunnialla!

Kurssista sain mielestäni hyvän kuvan siitä, millaista yliopisto-opiskelu pohjimmiltaan on (=ei yhtään pelottavaa), ja aionkin keväällä hakea johonkin yliopistoon. En ole vielä päättänyt, onko ympäristötaloustiede minun alani, mutta sain vahvistusta ajatukselleni siitä, että haluan tulevaisuudessa olla tekemisissä yhteiskuntaan ja kestävään kehitykseen liittyvien teemojen kanssa. Ilmasto oli muuten kurssia käydessäni erittäin laajasti esillä mediassa, ja ympäristötaloustieteen opiskelu ehdottomasti laajensi ajatusmaailmaani, sekä toi uusia tapoja lähestyä ihmiskunnan suurta haastetta, ilmastonmuutosta.

Rasmus Keinänen

 

Työkaluja planeettamme pelastamiseksi

Otto Forsman opiskelee kolmatta vuotta Tampereen lyseon lukiossa. Hän on kiinnostunut maantieteen opiskelusta yliopistossa.

Luonnon- ja ympäristönsuojelusta sekä ilmastonmuutoksesta on puhuttu runsaasti viime vuosina, mutta tuntuu että keskustelu on jäänyt turhan abstraktille puolelle. Pariisin 2015 ilmastosopimuksessa lähes kaikki maailman maat sopivat yhdessä pitävänsä maapallon lämpenemisen alle kahdessa asteessa. Pariisin sopimus ei kuitenkaan sisällä konkreettisia tekoja, vain lupauksia muutoksesta sekä oletuksia. Tilanne paheni entisestään, kun uusimmassa IPCC:n raportissa todettiin, että kriittinen raja kulkee jo 1,5 asteen lämpenemisessä. Tarvitsemme konkreettisia työkaluja planeettamme pelastamiseksi. Aseistakaamme itsemme siis tarvittavalla tietotaidolla. Ympäristötaloustiede on varsin hyvä paikka aloittaa.

Nimenkin perusteella voi päätellä, että ympäristötaloustiede yhdistää ympäristöasioita ja taloustieteen oppeja yhteen. Ympäristötaloustieteen johdantokurssilla käsitellään monipuolisia aiheita vaihdellen erilaisista saasteista ja niiden ohjauskeinoista aina ympäristön arvottamiseen ja taloudelliseen kasvuun saakka. Kurssi on siis kiitettävän kattava, vaikka aiheiden pintaa ehditäänkin vain raapaista. Onhan sentään kyseessä vasta johdantokurssi. Piristävä yllätys oli myös näkökulmien monimuotoisuus. Kurssin aiheita ei käsitelty vain perinteisestä luonnon näkökulmasta, vaan mukaan otettiin myös tuottajien (tehtaiden) näkökulmia. Tämä auttaa ymmärtämään aiheen monimuotoisuutta ja käsiteltäviä riskejä paremmin.

Ympäristötaloustiede ei tietenkään ole oma oppiaineensa lukion puolella, mutta lukion oppiaineista maantiede, yhteiskuntaoppi sekä biologia liittyvät keskeisimmin ympäristötaloustieteeseen. Myös matematiikkaa tarvitaan erilaisten yhtälöiden ratkaisemiseen, mutta onnekseni lyhyellä matematiikalla pärjää varsin mainiosti. Edes lukion syventäviä kursseja ei ole tarvinnut käydä, vaan pakollisilla kursseilla on kaikki olennainen kurssin näkökulmasta.

Arvostin myös useimmista osioista löytyvää ”testaa osaatko” tehtävää. Näissä tehtävissä koottiin opittu asia ja annettiin itselle mahdollisuus tehdä annettu tehtävä luennon kuuntelemisen sijaan. Sama pätee kurssin verkkotehtäviin, joita oli joka osion jälkeen viikoittain. Myös konkreettiset ”case tapaukset” Itämeren suojelusta ja EU:n päästökaupasta olivat mieleeni. Innokkaimmille löytyy jos jonkin sorttista lisätietoa ja lisätehtäviä joilla voi nostaa kurssiarvosanaansa jo etukäteen.

Opetus tapahtuu monella eri tavalla, josta jokainen voi valita itselleen parhaan vaihtoehdon. Itse suosin videoluentoja, joissa Professori Markku Ollikainen asiantuntevasti opettaa osion aihepiirin sekä antaa väliin lisähuomautuksia. Videoluentojen lisäksi kurssin asiat voi opiskella Power point – dioista tai Word-tiedostosta, johon on helppo lisätä omat muistiinpanonsa. Jos mikään näistä ei erityisemmin nappaa, on kurssilla myös mahdollisuus live-opetukseen netin välityksellä. Itse en ehtinyt tätä vaihtoehtoa testata aikataulujen puolesta, mutta uskon sen olevan mielenkiintoista vaihtelua.

Itselleni kynnys liittyä yliopistokursseille on aina ollut korkea. Aina on ollut tunne, että koska kurssi on yliopistolta, asiat ovat vielä liian korkeatasoisia ymmärrykselleni. Onneksi sain tuonkin harhaluulon karistettua itsestäni. Asioita oli yksinkertaistettu juuri sopivasti ymmärrettäviksi, mutta kuitenkin informatiivisiksi. Itse avoimen yliopiston MOOC-pohja ansaitse myös kiitoksen. Alusta oli selkeä ja yksinkertainen alkuhämmennyksestä huolimatta. Saman alustan alla on kaikki kurssimateriaalit ja tehtävät, helposti saatavilla. Jouduin kyllä muutaman kerran pyytämään apua, mutta onneksi kurssin suorittajia on auttamassa henkilökuntaa keskustelualueilla.

 

Lukiolaisena kauhistelin ensin aihealueiden laajuutta, mutta näin jälkikäteen on helppo sanoa, että aiheet olivat hyvin rajattuja ja annettu aika kurssin käymiseen riitti varsin hyvin. Aikaongelmaa ei pitäisi tulla, sillä suoritukseen vaadittu tentti oli suoritettavissa neljä kertaa vuodessa oman aikataulunsa mukaan. Itse selvisin kurssista tuplasti nopeammin kuin arvioitu ja sain palkkioksi 3 opintopistettä avoimeen yliopistoon, joita voin käyttää ainakin Helsingin yliopistoon hakiessa. Suoritut opintopisteet kelpaavat mahdollisesti myös muihin Suomen lukioihin. Tämän lisäksi sain kurssista kaksi lukiokurssia ja rutkasti hyödyllistä tietoa, jota voi hyödyntää opiskelujen jälkeenkin. Ei lainkaan hassumpi diili!

 

Mitä tehdä luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla?

Max Laitinen on toisen vuoden opiskelija Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalta

Olen toisen vuoden lukiolainen Tampereelta, ja suoritin Helsingin Avoimen yliopiston Ympäristötaloustieteen johdantokurssin. Kiinnostuin kurssista, sillä ympäristökysymykset ovat nousseet viime aikoina esille todella voimakkaasti esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ollessa voimakkaasti tätä ”uskomusta” vastaan. Itsekin olen pohtinut tässä viimeisen vuoden ajan omia päätöksiä kyseiseen asiaan liittyen, joten päätin ottaa asiasta hieman selvää taloudellisesta näkökulmasta.

Opiskelen Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalla, ja opintoihimme kuuluu 5 opintopisteen verran yliopisto-opintojen suorittaminen. Keskimäärin täytyy suorittaa siis kaksi yliopistokurssia. Kävin viime kesänä ruotsin valmentavan kurssin, ja ohjaajamme laittoi alkusyksystä viestin koskien tätä kurssia. Ympäristötaloustiede kuulosti heti ihan mukavalta. Mielestäni oli fiksua tutustua taloustieteeseen ihan tulevaisuuden opintojen kannalta. Kurssi selvensi ennakko-odotuksiani alasta ja tajusin sen jälkeen, ettei tämä ehkä olekaan juuri se mun juttu.

Kun sain ensimmäisen kerran tietää ympäristötaloustieteen kurssista, en tiennyt edes täysin, mitä se tarkoittaa. Totta kai taloustiede oli tuttu termi ja osasin hieman jo ajatella, että minkälaista ympäristötaloustiede voisi olla. Yllätyin kuitenkin kuinka paljon laskemista ja matematiikkaa kurssiin sisältyi. Kun ensimmäiset laskut tulivat luentovideoiden aikana, ajattelin, että ehkä niitä käsitellään sitten aina toisinaan. Kävi kuitenkin ilmi se, kuinka tärkeää laskeminen on taloustieteessä – jopa ympäristötaloustieteessä.

Ympäristötaloustiede käsittelee monipuolisesti luonnon arvottamista ja ympäristöongelmia taloudellisesta näkökulmasta. Henkilökohtaisesti alan objektiivisuus miellytti. Tietysti pyritään luonnon kannalta optimaaliseen lopputulokseen, mutta pakolliset raha-asiat ja muut velvoitteet talouden toimijoiden kannalta otetaan päätöksenteossa hyvin huomioon. Nykyaikana luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla uskon, että ympäristötaloustieteestä alkaa tulla entistä enemmän tärkeämpi asia poliittisessa keskustelussa.

Parasta tällä kurssilla on varmastikin pohdinta. Itse en ole mikään matikkafani, minkä takia laskutehtävät eivät kyllä melkein ikinä maistuneet. Hieman ehkä petyin siitä, kuinka paljon juuri tätä laskemista taloustieteessä on. Vaikka matematiikkaa on ja täytyy jotenkin tuntea kaavat ja käyrät, kurssista silti selviää, vaikkei olisikaan mikään matikkamestari. Tentin pystyy tekemään ilman laskuja. Tämä oli yksi kurssin parhaita paloja, sillä olin luentovideoilla keskittynyt enemmän lukutietoon enkä oikeastaan matikkaa tehnyt lainkaan.

Olen iloinen, että valitsin juuri tämän kurssin suoritettavaksi lukion aikana. Kurssi on rento varsinkin etäkurssina, kun luentovideoita pystyy katsomaan vaikka bussimatkalla. Tentti oli juuri sopivan vaikea ja siitä tietenkin pääsin ekalla kerralla läpi. Kurssin jälkeen tuli mukava olo, kun on suorittanut jotain hienoa ja oppinut taas uutta. Jäi hyvä mielikin Helsingin yliopistosta. Kenties joskus lukion jälkeen sinne tiet vievät!

 

Ympäristötieteellä tulevaisuuteen

Jesse Toropainen on Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjan toisen vuoden opiskelija.

Päädyin valitsemaan ympäristötaloustieteen yliopistokurssin, koska talous- ja kauppatieteet ovat pitkän aikaa kiinnostaneet minua ja ajattelin tutustua niihin syvemmin yliopistokurssien kautta. Olen jo muutaman vuoden ajatellut urapolkuni johtavan siihen suuntaan. Ympäristöongelmat ovat myös paljon tapetilla nykyään ja ilmastonmuutoksesta puhutaan joka päivä enemmän. Ympäristö ja siitä huolehtiminen ovat myös olleet jo kauan minua kiinnostaneita asioita. Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalla on pakko käydä viiden opintopisteen edestä yliopistokursseja ja halusin valita aineita, jotka kiinnostaisivat minua. Kun ympäristötaloustieteen kurssi sitten osui silmääni, valinta oli helppo. Löytyi kaksi minulle tulevaisuudessa esimerkiksi opintojen ja ammatinvalinnan kautta tärkeää asiaa yhdistävä kurssi.

Ennen kurssia tiesin jo ihan hyvin ympäristöstä ja sen suojelusta. Opetetaanhan näitä asioita jo yläasteella ja viimeistään lukiossa. Olin myös mielenkiinnosta lukenut netistä lisää vapaa-ajallani. Tiesin taloustieteestä aika vähän, mutta kuitenkin olin pintatasolla tutustunut joihinkin taloustieteen suurimpiin koulukuntiin. Näiden kahden yhdistelmästä en kuitenkaan vielä paljonkaan tiennyt. Lähdin siis kurssille niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Vaikka pohjatietoa ei kurssin aiheesta paljoa ollut, pääsin silti hyvin kurssin asioihin mukaan. Luennot olivat videoiden muodossa, jotka olivat hyvin jaoteltu selkeisiin osiin, ettei kerralla katsottavaa ja sisäistettävää tarvinnut ottaa liikaa lautaselle. Videoiden sisällöt olivat myös selkeästi esitettyjä ja hyvin havainnollistettuja erilaisten esimerkkien ja kaavojen avulla. Ennen kurssin alkua minua meinasi hieman huolestuttaa oma pärjääminen ja muutenkin kärryillä pysyminen. Kuitenkin pääsin asioista hyvin selville ja opin uudet asiat melko helposti.

Sain itse taloustieteen kurssista paljon lisää ymmärrystä luonnonsuojeluun ja saasteiden vähentämiseen liittyvistä haasteista valtiontasolla. Opin paljon myös ekosysteemipalveluista, joita en aiemmin ollut kovinkaan paljon ajatellut. Kurssin lopussa asiat vedettiin hyvin yhteen taloudellisen kasvun ja kestävän kehityksen kautta. Lisäsin omaa ymmärrystä myös laajemmin ympäristöstä ja taloustieteestä erikseen, mikä tulee auttamaan minua tulevaisuudessa monessa eri aiheessa. Tietysti ympäristötaloustieteessä on myös matematiikkaa mukana, mutta laskut eivät olleet turhan vaikeita. Matemaattiset osuudet olivat hyvin pitkälti kuvaajien tulkitsemista ja lausekkeeseen sijoittamista, joten niidenkään oppiminen ei ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä.

Kulttuurikandin Digiloikka (KuKa Digi) mukana Helsinki DHN 2018 konferenssissa!

KuKan Digiloikka on lähtenyt liikkeelle ja DHN 2018 konferenssi on ensimmäinen etappimme. DHN 2018 on kansainvälinen konferenssi Digitsl Humanities tutkimussuunnan alalla. Sen organisoi tänä vuonna Helsingin yliopiston HELDIG- the Helsinki Centre for Digital Humanities. KuKa Digi projekti esittelee Poster Slam- tilaisuudessa Kulttuurikandin Digiloikka projektin kahta keskeistä teemaa: MOOC- kurssia ja e- portfoliota.

KuKalaiset postaavat vielä lisää konferenssikuulumisia ensi viikolla.

Aiheesta enemmän blogissamme: https://blogs.helsinki.fi/kuka-digi/2018/03/07/kuka-digi-projekti-valmistautuu-helsingissa-jarjestettavaan-dhn-konferenssiin/

HELDIG- sivusto: https://www.helsinki.fi/en/helsinki-centre-for-digital-humanities

DHN- konferenssi: https://www.helsinki.fi/en/helsinki-centre-for-digital-humanities/dhn-2018

The first MOOC course in Environmental economics principles!

(The original post: Chiara Lombardini 15.2.2018)

The course was offered in the Fall term 2017 and will be offered again in the Fall 2018 in collaboration with the Open University. You can freely access all teaching materials at https://mooc.helsinki.fi/ -> current MOOCs  -> Ympäristötaloustieteen johdantokurssi  Lue loppuun