Digiloikka and the ‘new normal’

When I was hired as Digiloikka project manager for the USP Master’s Programme, I was expecting to pilot a remote course, taking digitalisation and pedagogy into account, and offer ‘a meaningful alternative’ to the physical classroom for our international students.

Meanwhile, the world changed and with it, university education around the world and at the University of Helsinki. What was a meaningful alternative to be piloted and slowly implemented became an urgent need to be accomplished as efficiently as possible, under the threat of a pandemic. The international intake in Master’s Programmes also had a significant impact on the way to plan our courses: some students might not be allowed into Finland, due to temporary restrictions, or have decided themselves to postpone moving here. How to teach to a multidisciplinary and multi-sited group of international students?

Moreover, an urban studies and planning course requires going out, exploring, observing and analysing the urban as it unfolds itself in streets, construction sites, housing estates, and public and commercial spaces. How to do that remotely? What if a student feels suddenly unsafe or is unable to go out, because in a quarantine?

Discussing with the Master’s programme director and with its lecturers and students in a series of Digiloikka coffee breaks I organized in the spring, we decided to focus our digital skills onto the USP-301 Introduction to Urban Studies and Planning; in our plan, we had envisioned the possibility to work on an existing course.

USP-301 is the first course that our students take. It is a 10 ECTS intro course, which consists of twelve long meetings (9:00 – 16:00), each organised by a different lecturer of the Master. In its physical envisioning, the course had a lot of classroom work in groups in the fantastic Urbarium facility on the ground floor of Porthania and excursions around the metropolitan area. My main preoccupation has been how to translate all that into the remote environment.

I worked with the various lecturers involved in the course, first collectively, then individually, to help them frame their day according to some basic ideas. Through a previous survey, I knew that among them, I would have had experts in digital learning next to true beginners and my main challenge has been how to ‘talk’ to all of them. It doesn’t come as a surprise that we are using Zoom for lecturing and some of the group activities. It is definitely the best instrument to work in a synchronic way, that is, live, with the students present on the other side of the screen. Moreover, Zoom allows recording the sessions that can be later shared with students who were not present.

When designing course assignments, I advised the lecturers to keep in mind that the students don’t know each other and different scenarios are possible, including the one where they never meet face to face, for the whole duration of the course. Therefore I developed assignments, which they can all perceive as adequate and make them feel at ease, despite the exceptional situation. I divided possible assignments into three categories:

  • Individual assignments such as readings, writing a short essay, going out and taking pictures, which are always useful learning moments
  • Interactive assignments such as online discussions in Moodle forum, individual activity peer-reviews, blog posts, video or audio replies (new Moodle feature!) are all asynchronous activities, which might help them develop trust and get a sense of the classroom
  • Group assignments such as posters, presentations, problem-solving activities, which are a great way to work together towards common goals

Important is of course to offer students a platform for this. Moodle itself has plenty of embedded assignment/activities, moreover, we have been experimenting with Thinglink and Flinga with very positive results.

Combining live and asynchronous activities in the course has been a must, so that students that are not in Finland or/and are sick can rely on the lectures, without having to be present. Starting and closing the day a live interaction is a good idea, for instance introducing the day in the beginning and making a ‘wrap up’ and get feedback in the end. In the first lecture, we also had the chance to work with a video-lecture recorded for us by Meg Holden, Director and Professor of the Urban Studies Program at Simon Fraser University. This shows that remote learning and digitalisation has also had a positive impact on international collaboration and on implementing guest lecturing.

The course has just started, I will write a post about this in a few weeks, once it has finished and I collected some feedback from the students.

Harjoittelu etänä

Kun sain helmikuussa tietää päässeeni harjoitteluun digiloikkaprojektiin, ajattelin viettäväni kesän päärakennuksen neloskerroksessa, joka oli minulle aiemmin vain paikka, jonne professorit katoavat luentojen jälkeen. Toisin kävi: kahden kuukauden harjoittelun aikana olen piipahtanut tuossa kerroksessa vain kerran hakemassa yhden kirjan.

Projektissa teen Moodlen kysymyspankkiin tehtäviä, joita opettajat voivat myöhemmin käyttää kielenhuollon kursseilla. Sitä varten olen harjoitellut erilaisten tehtävätyyppien tekemistä ja kahlannut Kielitoimiston ohjepankkia edestakaisin. Harjoitteluni onkin ollut vaivatonta toteuttaa kotoa käsin, onhan se kuitenkin pääosin itsenäistä työskentelyä kielioppisääntöjen ja Moodlen kanssa. Työmatkoihin ei mene aikaa, ja voin kuunnella musiikkia niin kovalla kuin haluan – toisaalta keittiön ruokapöytä ei välttämättä ole se ideaalisin työpiste ergonomian kannalta.

Harjoittelun alkuaika oli tietysti totuttelua, eikä vastapäätä ollut vieruskaveria, jolta kysyä apua, ellen sitten lähettänyt sähköpostia. Tällaiselle WhatsApp-sukupolven edustajalle sähköpostin käyttäminen lähes päivittäisessä yhteydenpidossa tuntui aluksi yllättävän hassulta. Pähkäilin, pitääkö loppuun aina laittaa ”terveisin”, vaikka lähettäisi päivän aikana monta viestiä samalle henkilölle? Voiko käyttää hymiöitä? Voiko kirjoittaa puhekieltä vai pitääkö verbit taivuttaa aina subjektin mukaan?

Menneiden viikkojen aikana olen löytänyt vastauksen kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin ja vakiinnuttanut omat rutiinini kotityöpäiviin. Sen lisäksi olen löytänyt suomen kieliopista ja oikeinkirjoitusohjeista mitä monimutkaisimpia pieniä yksityiskohtia, jotka ovat saaneet minut epäilemään, osaanko äidinkieltäni ollenkaan. Vai tiedätkö sinä, milloin voi sanoa kolme rumpalia ovat ja milloin kolme rumpalia on? Vastauksen voit katsoa täältä!

Sonja Vasile

Määräaikainen osoitteenmuutos Zoomiin

Taukoviikon jälkeisenä maanantaina kevään suunnitelmat vaikuttivat vielä kohtalaisen vakailta, kun virus ei ollut vielä tummentanut horisonttiamme. Loppuviikosta epävarmuuden ilmapiiri alkoi levitä. Mikä kaikki peruuntuu ja miten pitkäksi aikaa? Mitä nyt oikein tapahtuu? Ensin opettajat peruivat lähiopetuksen seuraavalta viikolta, kun varovaista toiveikkuutta oli vielä ilmassa. Viikonlopun jälkeen uusi viestitulva – nyt koko kevään lähiopetus on peruttu.

Alkoi näyttää siltä, että edessä olisi lukuisia tunteja yksinäistä puurtamista, luennon korvaavia tehtäviä, tapaamisia Zoomissa, poikkeusjärjestelyitä eikä pääsyä kirjastoon. Kalenterin pyyhkiytyessä menoista tyhjäksi piti arkirutiinit rakentaa itse ja niistä piti pitää kiinni itse. Kalenterin täytteeksi jäivät vain muutamat Zoom-luennot. Olen tietoteknisesti taitava, mutta suhtaudun tiettyihin asioihin hyvinkin suurella varauksella. Tästä lähtökohdasta onkin pienoinen yllätys, että Zoomista tuli kevään henkireikäni. Oli lähes mystistä, miten luentosalin tunnelma välittyi tietokoneen ruudun kautta työpisteeseeni keittiönpöytäni ääreen. Katkeransuloista tästä kaikesta kuitenkin teki se, miten nopeasti tunnelma katosi – yhdellä klikkauksella.

Siirtyminen Zoomiin ja etäopetukseen toi mukanaan arvaamattoman ongelman. Yhtäkkiä pienimmätkin asiat, jotka olisi voinut nopeasti kysyä ennen luentoa tai sen jälkeen, vaativat sähköpostin lähettämisen. Toisaalta, jos luennolla heräsi jokin kysymys, joka jäi askarruttamaan mieltä, ei sitäkään välttämättä voinut nopeasti varmistaa. Jälleen edessä olisi sähköpostin lähettäminen. Etäopetus ei tarjonnut myöskään mahdollisuutta luennon jälkeen puida asioita lounaan ääressä muiden opiskelijoiden kanssa.

Onnekseni myös virtuaalisia kahvipöytäkeskusteluja pitkin kevättä käytiin. Luonnollisestikin vakituinen puheenaihe oli etäopetus. Monen ajatukset sivusivat omiani. Luennot Zoomissa koettiin poikkeuksetta onnistuneiksi. Etenkin pienryhmät, joissa osallistujat olivat tuttuja, tuntuivat lähes samalta kuin luennot. Yhtä mieltä oltiin myös siitä, etteivät pelkät diat olleet riittäviä. Se, millainen kontakti opettajaan oli, ei ollut niinkään merkityksellistä kuin se, että kontakti, jossa opettajan näki tai kuuli, oli olemassa. Moodle-keskustelujen huonoksi puoleksi koettiin se, ettei niissä luonnollista keskustelua synny vaan keskustelu jää yksipuoliseksi argumentoinniksi. Täydellisen tuomion sai Moodlen-chat, joka on jo käyttöliittymänsä puolesta erittäin kömpelö.

Ainakin opiskelijoiden näkökulmasta Zoomiin luennon siirtäminen vaikutti kohtalaisen vaivattomalta. Zoom-luentojen lisäksi hyvänä koettiin myös erilaiset videotaltioinnit ja podcastit. Niiden eteneminen luentodiojen kanssa samaan tahtiin tarjosi miellyttävän oppimiskokemuksen. Hyvää näissä erilaisissa tallenteissa oli myös se, että niihin pystyi palaamaan omien tarpeidensa mukaan.

Zoom-luentojen lisäksi minulle erityisen positiiviseksi kokemukseksi tästä keväästä jäi Moodlessa toteutettu aikarajallinen tentti. Olen kokenut kotitenttien ongelmaksi niihin jumiin jäämiseen. Tenttisalitentit taas ovat fyysisesti raskaita ja toisinaan hieman ahdistaviakin tilanteita. Moodlen aikarajallinen tentti oli kuitenkin ihanteellinen, sillä siihen ei ollut mahdollista jäädä jumiin ja tekstin tuottaminen ja editoiminen oli huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Näitä tekisin mielelläni lisää!

Yhteenvetona voinee leikkisästi todeta, että digi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Suurin opetus tässä kaikessa lienee se, ettei mikään digiympäristö tai etäopetuksen muoto voi korvata yhteisöä ja siinä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Yhteisöllä on valtava merkitys sekä oppimisessa että asiantuntijaksi kasvamisessa. Vuorovaikutus on merkittävässä osassa siinä, että saa varmuutta omasta osaamisestaan, erityisesti silloin kun valmistuu alalta, josta ei saa ammattinimikettä.

 

Iina Kärkkäinen

Kirjoittaja on suomen kielen maisteriopiskelija

MAST-digiloikan syksyn kuulumisia

Matematiikan ja tilastotieteen maisteriohjelman (MAST) digiloikka kuulumisia syksyltä!

Syksyn aikana inversio-ongelmien kurssien puolella tehtiin molemmille kursseille muokattu toteutus edellisen vuoden palautteen perusteella sekä mietittiin kurssin rakenteita uudestaan.

Syksyn kurssien toteutuksessa tehtiin muutos yliopiston MOOC-palvelimelta Moodle-palvelimelle valmistautuessa lisäosien käyttöönottoon. Syksyn kurssin luennoitsijoiden kanssa muokkasimme hieman luentojärjestystä erilaiseksi, ja kehitimme uusia tehtäviä käyttäen lähinnä Moodlen tentin kysymystyyppiä aukkotehtävät, koska sen avulla saa tehtyä avoimia kysymyksiä, kysyttyä numeroarvoja tai tehtyä monivalintoja saman tehtävän sisällä, jolloin tehtävät etenevät opiskelijan täyttäessä tehtävää samalla kun etenee tehtävänannossa eteenpäin.

Tätä kirjoittaessa ensimmäisen kurssin tulokset on julkaistu ja opiskelijoilta saadun palautteen perusteella kurssin ei edennyt liian nopeasti sekä kurssin tehtävät koettiin hyvin hyödyllisiksi. Koska ensimmäinen kurssimme keskittyy erittäin paljon itse ohjelmointiin ja teoreettinen osuus on hieman pienempi, tämä saattaa näkyä opiskelijoiden toiveessa saada hieman lisää tarkemmin teoriaa kurssille. Kurssijaosta johtuen, inversio-ongelmien toinen kurssi on enemmän teoreettisempi. Sovelluskohteet ovat inversiomatematiikan tärkein asia, ja kurssimme käsittelevät sovelluskohteita kohtalaisen monipuolisesti. Opiskelijoiden vastaukset hajosivat tässä kysymyksessä eniten, osa olisi halunnut lisää ja osa oli sitä mieltä, että niitä oli tarpeeksi.

Koska kurssin tehtävät on nyt toteuttu kokonaan Moodlen automaattisten tarkastusten avulla, oli tärkeää kysyä miten opiskelijat kokivat arvioinnin oikeudenmukaisuudesta. Meidän onneksemme tehtävien arvostelu koettiin hyvin oikeudenmukaiseksi tai jossain määrin oikeudenmukaiseksi ja vain kaksi opiskelijaa oli hiukan erimieltä. Kurssilla oli käytössä yksi palautus per harjoitusviikko. ”Tentin” eli harjoituksen asetuksista on valittu ”mukautetuva tentti ja kysymykset”, jolloin opiskelijat saavat jokaisessa tehtävässä nappulan ”lukitsen vastaukseni”, jonka jälkeen he saavat palautetta antamistaan vastauksista. Jos kaikki vastaukset eivät menneet oikein heti ensimmäisellä kertaa, seuraavalla vastauskerralla oli mahdollisuus saada 90% tehtävän maksimipisteistä. Tällä haluttiin ehkäistä vastausten täyttä arpomista, mutta kuitenkin kannustaa siihen, että kaiken ei tarvitse olla heti oikein, vaan oppimista voi tapahtua vielä tehtävän tekemisen jälkeen.

Ensimmäiselle kurssille oli asetettu kolme tavoitetta, ja kysyimme palautteessa opiskelijoiden omaa mielipidettään siitä, miten hyvin he olivat saavuttaneet juuri nämä kolme tavoitetta. Ensimmäisessä tavoiteessa yksi opiskelija ei ollut mielestään täysin saavuttanut tavoitetta, mutta kaikki muut olivat ainakin suhteellisen tyytyväisiä omaan suoritukseensa. Kaksi muuta tavoitetta sai vastauksia pelkästään kategorioista olen samaa mieltä tai olen täysin samaa mieltä; suurin osa täysin samaa mieltä kategoriassa. Kurssin järjestäjinä olimme erittäin tyytyväisiä siihen, että opiskelijat kokivat oppivansa niitä asioita, joita koitimme heille opettaa.

Eniten palautetta avoimissa vastauksissa tuli lukuarvojen kopioinnin liiallisesta määrästä kurssilla ja toivottiin automaattista koodin tarkastusta kurssille kuten ohjelmoinnin opetuksessa. Eli, lisäosalle on myös opiskelijoiden pyyntö, mutta valitettavasti lisäosa ei vielä syksyn toteutuksiin ehtinyt.

Lisäosaa päästään toivottavasti siis testaamaan opiskelijoiden kanssa ensi syksyn kursseilla, ja inversio-ongelmien digiloikan puolesta kevään aikana päästään toivottavasti jo testaamaan tehtävien tekemistä sekä miettimään hiukan lisää kurssin sisäistä ajankäyttöä sekä sitä, mitkä tehtävät kannattaa muuttaa automaattisen koodin tarkastuksen puolelle ja missä tehtävissä saataisiin lisää tulosten arviointiin perustuvia tehtäviä.

Kevään suunnitelmat projektin osalta ovat siis:

  • Lisäosan käyttöönotto ja tehtävien muokkaaminen siihen sopivaksi
  • Kurssin aikataulujen miettiminen opiskelijapalautteen perusteella
  • Turhauttavaksi koettujen tehtävien vähentäminen
  • Kolmannen kurssin suunnittelu

Coderunner-lisäosan tultua pidämme myös siihen liittyvän tutoriaalisession kevään aikana, kunhan se on saatu julkaistua palvelimelle sekä testattua sen toimintaa omien tehtäviemme kautta.

Steep learning curve at the AGERE online course – for the teachers

’Thank you for giving me this wonderful opportunity’

’Videon kuvaaminen oli tosi hieno ja opettavainen kokemus!’

These were typical comments from teachers who had made their first teaching videos as a part of the AGERE-013 Qualitative research methods for agricultural, environmental and resource economics. Most of us did not have earlier experience for making the teaching videos, hence learning how to do them was really inspiring. In addition, planning and implementing the course has been good possibility to develop our pedagogical competences. The videos were made and edited in studio in co-operation with Unigrafia. This was a good solution, as none of us did have technical skills needed and we wanted to have good quality videos.

Course is full online course, so there is no contact teaching or physical meetings with the students. The Moodle area is used as platform for the course.  A many of us did not have experience of online courses, the pedagogical practices required special attention. We agreed about the practical guidelines of writing the manuscripts together. When videos were made, we used teleprompter device in the lectures, which helped a lot. Lecture videos are a little similar to TV news: the main points are told on the short videos (3 – 13 min). In addition other materials such as literature, power point slides, video clips (e.g. roleplay of different semi-structural interview situations), are provided for the students. Löfström et al. (2010) stress that that the chosen teaching methods should support the achievement of the teaching objectives, not vice versa. We have tried to use this principle on implementation of the course.

This course consists weekly tasks. We have tried to create interaction between the participants and the teachers, despite the fact that everything is in online. This has been done via the tasks that activate students to co-operate with each other, for instance some tasks are done as group work. On the other hand, some tasks are made individually, we don’t want to burden our students with too much group work.  Everyone had to introduce themselves, students did that on the discussion forum and the teachers on Moodle page. We found that the latter is good idea also for courses that are not online.

After the course ends in December, we will collect anonymous feedback from students. In addition, we will arrange a couple of group interviews to get feedback especially from the pedagogical practices. These interviews will be recorded and transcribed for the purposes of future development of this course. In the spring we will improve the course based on feedback and make some more videos and make needed changes. For instance, this year students made short expert interviews during the course. The idea was good and works with small group, but in the future with larger group, it will be difficult to carry out. In the new programme period 2020 -2023 the course will be offered each year as online course as a part of our curriculum.

Reference:

Löfström, E., Kanerva, K., Tuuttila, L., Lehtinen, A.  & Nevgi A. (2010). Laadukkaasti verkossa: Raportit ja selvitykset verkko-opetuksen käsikirja yliopisto-opettajalle. Helsingin yliopiston hallinnon julkaisuja 71, Raportit ja selvitykset. 112 s. Verkossa:https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/23899/hallinnon_julkaisuja_71_2010.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

 

Syksyisiä suunnitelmia opintoihin

Syksy on kulunut digiloikkan osalta yhteistyötahoja tavaten ja heidän toiveitaan ja reunaehtojaan kuunnellen.Vähiten on alkanut muotoutumaan kuva toiveista ja odotuksista, joiden puitteissa kurssit tulisi toteuttaa. Lisäksi kaikkien kurssien suunnittelu on alkanut. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, näin ainakin toivotaan.

Yhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelman digiloikka-hankkeeseen kuuluu kolme 5 opintopisteen kokonaisuutta: Globaali taloudellinen muutos, Näkökulmia Suomen sosiaalihistoriaan sekä Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia. Kaikki kolme kurssia toteutetaan Moodle-pohjaisina verkkokursseina, mutta niiden toteutustavan eroavat muuten suuresti toisistaan. Kaksi ensimmäistä on tarkoitus rakentaa yhdessä pääaineopiskelijoille tarjotun läsnäolokurssin yhteydessä, viimeisen suunnittelu on lähtenyt kurssin kirjavaatimuksista.

Kaikissa kolmessa kurssissa pyritään hyödyntämään verkko-opetusta. Globaali taloudellinen muutos -kurssin osalta tavoitteena on koulutusohjelman puitteissa uudenlainen, interaktiivinen ja monipuolinen kurssi, joka rakentuu lyhyille, alle vartin mittaisille luento pitchauksille, joihin on upotettu toiminnallisuutta. Kurssisuoritukseen kuuluu myös luentoihin liittyvät tehtävät, sekä väittelynomaiset videoinnit. Näkökulmia Suomen sosiaalihistoriaan puolestaan rakentuu Helsingin kaupungin kuva-arkistojen käyttämiseen historiallisen tiedonmuodostuksen lähteenä. Kolmannessa, Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia kurssissa suoritus rakentuu tarinallisen projektikirjoittamisen avulla.

Tutustumiskurssista vielä

Näiden lisäksi digiloikkahankkeeseen kuuluu myös lukiolaisillekin suunnatun koulutusohjelman yhteisen yhden opintopisteen tutustumiskurssin suunnittelua. Kurssi on tarkoitus Moociin ja automatisoida niin, että se ei jatkossa sido opettajaresursseja, vaan mahdollistaa esimerkiksi lukiolaisten tutustumisen koulutusohjelman pääaineisiin, sekä tapaan, jolla yliopistossa opiskellaan.

Yhteistyössä on voimaa – kokemuksia verkkokurssin suunnittelusta

Maatalous-, ympäristö- ja luonnonvaraekonomian maisteriohjelmassa (AGERE) suurin osa maisterintutkielmista tehdään kvantitatiivisilla menetelmillä, ja niiden opetukseen on panostettu. Ohjelman kurssitarjonnassa ei ole toistaiseksi ollut laadullisten menetelmien kurssia. Näiden menetelmien ymmärtäminen on kuitenkin tärkeää työelämän näkökulmasta. Opiskelijapalautteen perusteella verkko-opetukseen toivottiin lisäystä ja niin syntyi idea kurssista ”Qualitative methods in Agricultural, Environmental and Resource Economics”, joka on osa AGERE-DIGILEAP hanketta.

ABC-työpajalla alkuun
Kurssin varsinaisen sisällön suunnittelu aloitettiin keväällä 2019 ABC- työpajan avulla. Kurssista haluttiin sellainen, että se ei mene minkään olemassa olevan kurssin sisältöjen kanssa päällekkäin, vaan osaltaan voisi tukea ja täydentää opetusta. Mukana suunnittelussa on opettajia useammasta eri ohjelmasta ja oppiaineesta. Tavoite on, että kurssin käytyään opiskelija 1) tunnistaa erilaisia yleisiä laadullisen tutkimuksen menetelmiä, 2) pystyy arviomaan, mikä menetelmä sopii minkälaiseen tutkimusongelmaan ja 3) tunnistaa, millaista on hyvä laadullinen tutkimus. Lisäksi kurssi tukee opiskelijan valmiuksia soveltaa näitä menetelmiä myöhemmin. Ajatuksena on myös, että kun perustaidot saadaan tällä kurssilla, osaston muut laadullisen tutkimuksen kurssit voivat mennä syvemmälle aiheeseen. Lue loppuun

Kuulumisia MAST-digiloikka projektista

Matematiikan ja tilastotieteen maisteriohjelman (MAST) digiloikka kuulumisia loppukeväältä sekä kesän ajalta, keskittyen erityisesti inversio-ongelmien kurssien parissa esiin tulleisiin asioihin.

Inversio-ongelmien kaksi kurssia olivat viime syksynä pilotoinnissa MOOC-kursseina ja tämän projektin tarkoituksena on luoda lisää materiaalia sekä eri tyyppisiä automaattisesti tarkastettavia tehtäviä kursseille. Koska kyse on matematiikasta sekä koodaamisesta, tarvitsimme lisäosia auttamaan uusien tehtävien luonnissa. Nämä molemmat lisäosat lisäävät Moodle-tentin kysymystyyppejä, jolloin myös matemaattisemman sisällön tai koodin tarkastaminen onnistuu automaattisesti.

Matemaattisen kaavojen tarkastamiseen on olemassa lisäosa STACK ja koodin ajamiseen CodeRunner. STACK löytyi jo projektin alkaessa Helsingin yliopiston moodle.helsinki.fi-palvelimelta, mutta koska tarkoituksemme on tuottaa MOOC-kursseja, joten alkoi selvitys näiden molempien lisäosien lisäämiseksi mooc.helsinki.fi-palvelimelle. Loppukeväästä alkoi olla selvää, että tämä ei ainakaan vielä tule olemaan mahdollista, joten seuraavaksi selvityksen kohteeksi tuli CodeRunner-lisäosan lisääminen normaalille moodle-palvelimelle. Elokuun puolessa välissä lisäosa saatiin testaukseen testipalvelimelle, joten toivottavasti tässä kohta puolin pääsemme kunnolla testaamaan tehtävien luomista uuden lisäosan kanssa.

Kurssien siirto avoimelta MOOC-palvelimelta suomalaisen kirjautumisen vaativan järjestelmän taakse nosti myös kysymyksen miten saamme japanilaiset yliopistolaiset tai muista yliopistoista tuleville ihmisille tunnukset järjestelmään. Tätä selvitimme yhdessä avoimen yliopiston sekä opetuspalveluiden kanssa loppukeväästä. Koska kurssimme kuitenkin on tarkoitus pöyriä nyt syksyllä jossain mielessä toisena pilottina uusien tehtävien osalta, siirrämme kurssit nyt moodlen puolelle ja testaamme kurssien etäopiskelumahdollisuutta Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden kanssa kansainvälisemmän testiryhmän sijaan, koska muuten kansainvälisten opiskelijoiden saaminen kurssille olisi pitänyt saada hoidettua jo aiemmin ja koska toinen, meille tärkeämpi, lisäosa on vasta testivaiheessa, siirrämme kansainvälistä testiä hieman myöhemmäksi, ja testaamme ensi tehtävien luomista sekä niiden tekemistä hieman rajoitetummalla opiskelijajoukolla.

Alkukevään jälkeen aikaa on kulunut siis paljon selvityksiin ja vasta nyt tässä kurssien alkamisvaiheessa pääsemme toivottavasti myös tekemään oikeasti tehtäviä sekä saamaan niistä tarvittavan palautteen.

Moodlen sekä MOOC palvelimien valinnan lisäksi mietimme mahdollisuutta pöyrittää kurssia kokonaan omalla moodle-pohjaisella palvelimella, mutta emme päätyneet vielä tähän, koska silloin tarvitaan tietysti palvelimen ylläpito, vaikka se ratkaisisi MOOCin ongelmat lisäosien asentamisesta sekä mahdollisesti moodlen kirjautumisesta ja/tai tunnistautumisesta aiheutuvat ongelmat.

Kevään ja kesän aikana olemme myös hankkineet lisää kokemusta tehtävien laadinnasta, luentojen videoinnista sekä hankkineet piirrustuspöydän korvaamaan matematiikassa yleisesti käytettyä liitutaulua erityisesti videoin laadun parantamiseksi. Tätä varten piirrustuspöytää oli tarkoitus testata intesiivikurssilla nyt elokuussa, mutta jo nopean testauksen jälkeen osoittautui, että piirrustuspöydän käyttö liitutaulun sijaisena vaatii hieman enemmän harjoittelua kuin olimme alunperin ajatelleet, joten intensiivikurssi videoitiin kuvaamalla luennoitsijaa, tämän kalvoja sekä taulua tarpeen mukaan.

Seuraavaksi projektissa on edessä CodeRunner-testien saaminen päätteeseen, CodeRunner-ohjeistuksen kirjoittamisen kanssa avustamista sekä paljon tehtävien laadintaa ja palautteen keräämistä syksyn kursseilta, mahdollisesti miettien myös lisää luentojen videointiin liittyviä kysymyksiä.

Lue loppuun

The end – and just the beginning

We are closing in on our Digiloikka, or as we call it, the ROUTE-project (Reshaping Orientation, Unity and Team-work in ECGS Master’s Programme). This has been a journey that began with this project, but has certainly not been a dead-end.

Thanks to the project and to its active steering group many things have already taken shape in ECGS MSc programme and many more are still evolving. Right from the start we acknowledged that the project was not about finalizing one polished product, but about taking a look at the processes of a new multidisciplinary programme that spans multiple faculties and campuses. What does it mean that we have an intake of 90 students a year, all coming from different backgrounds, each choosing their own path in ECGS? How do we take into account the different backgrounds and histories of our staff? Lue loppuun

3 asiaa mietittäväksi ennen portfoliotyöskentelyn aloittamista

Mitä hyötyjä portfoliotyöskentelyllä on ja kuinka portfolion keräämistä voidaan edesauttaa koulutusohjelmissa? Kuinka portfoliotyöskentely kannattaa aloittaa ja kuinka koulutusohjelmat voivat siihen kannustaa? Mikäli koulutusohjelmassa herää kiinnostus portofliotyöskentelyä kohtaan, kannattaa aloittaa ainakin näillä kolmella kysymyksellä. 

 

Miksi ja kenelle? Portfolio ei ole itsetarkoitus vaan sen tulee aina vastata johonkin tavoitteeseen 

Portfolio taipuu moneen. Se voi toimia reflektioalustana, oman osaamisen sanoittajana sekä omien tavoitteiden selkeyttäjänä ja jaksamisen tukijana. Keskeistä on, että ennen portfoliotyön aloittamista selvitetään, mihin tavoitteisiin portfoliolla erityisesti pyritään vastaamaan. 

Ympäristömuutos ja Globaali Kestävyys (ECGS) koulutusohjelmassa lähtökohtana on ollut perusportfolion tekeminen. Perusportfolio toimii opiskelijan henkilökohtaisena työnäytteiden, reflektoivien tekstien ja ajatusten varastona. Tämänkaltainen oman osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen ovat myös Helsingin yliopiston urapalveluiden peruskenttää ja yliopiston urasuunnittelukurssien keskeinen sisältö on kytkeytynyt juuri itsetuntemukseen. Urasuunnittelun ns. kolmiomallissa itsetuntemus luo pohjan koko urasuunnittelulle ja opiskelijoiden kanssa voidaankin portfolion avulla käydä läpi itsetuntemuksen eri osa-alueita, jotka ovat: 

  1. osaaminen eli ne kysymykset, joihin omissa opinnoissa tarttunut tai jotka opintojen alkuvaiheessa kiinnostavat
  2. erilaiset taidot ja kompetenssit
  3. omaa työskentelyä ja urasuuntautumista ohjaavat tarpeet, toiveet ja motivaatio
  4. oma persoonallisuus ja siihen kytkeytyvät vahvuudet. 

Mikäli opiskelija itse haluaa, voi perusportfolioon kerrytettyä varantoa helposti työstää ja jatkojalostaa näyteportfolioksi, portfolioksi, jonka tarkoituksena on toimia näyteikkunana omaan osaamiseen. Kerättyjen näytteiden ja näytteiden pohjalta tehdyn reflektoinnin pohjalta on helpompi kertoa myös muille, mitä osaa ja haluaa. Itsetuntemuksen merkittävyyttä on korostanut myös kaksi viimeisintä uraseurantaa, joissa vastaajat ovat nostaneet merkittävimmäksi tekijäksi oman työllistyvyyden kannalta juuri kyvyn tunnistaa ja sanoittaa omaa osaamista. Näyteportfoliossa lukija on aina joku muu, oletettavasti usein työnantaja. 

Henkilökohtaisia portfolioita vertaisarvioimalla tai ryhmäportfoliota tekemällä portfolio-työskentelyä voidaan käyttää myös tapana tutustua toisiin opiskelijoihin. Ryhmäportfolioita opintojen alkutaipaleella työstettäessä ECGS-opiskelijat kysyvät paitsi itseltään, myös toisiltaan: kuka olet, mikä sinua inspiroi, minkälaiseksi asiantuntijaksi olet kasvamassa? Toisen tekemä portfolio on myös oiva peili kunkin omalle osaamiselle ja portfoliolle.

Miten ja mitä? Portfolion muoto määräytyy tavoitteen perusteella  

Portfolioita työstettäessä koulutusohjelmat ovat tehneet erilaisia valintoja liittyen portfolion muotoon; valitaanko yksi yhteinen alusta vai annetaanko opiskelijoiden toteuttaa portfolio itse hyväksi katsomallaan tekniikalla. Kummassakin toteutustavassa on omat hyötynsä ja haasteensa. 

ECGS-koulutusohjelmassa ollaan päädytty vapaaseen muotoon. Opiskelijoille tarjotaan esimerkkejä alustoista ja malleista, joilla portfoliota voi toteuttaa, mutta päätöksen toteutustavasta tekee opiskelija itse. Perusteena tälle on maisteriohjelman luonne; opiskelijoiden taustat vaihtelevat ja osalla aloittavista opiskelijoista on portfoliotaustaa jo esimerkiksi kandiopintojensa vuoksi. Maisteriohjelman rooli nähdään kimmokkeena ja apuna, jotta opiskelija voi jatkaa jo aiemmin työstämäänsä portfoliota tai ottaa ensiaskeleensa portfoliotyöskentelyssä.  

Keskeistä portfolion muotoa pohdittaessa on miettiä miten läheisesti portfolio kytkeytyy oppimispäiväkirjamaiseen työskentelyyn ja tehdäänkö portfoliota ennen kaikkea itselle omaa oppimista dokumentoiden ja perusportfoliota keräten vai onko se jo lähtökohtaisesti tehty julkiseksi tai ainakin puolijulkiseksi dokumentiksi. Valittuun muotoon ja alustaan kytkeytyy myös se, millaiseksi tekstin ja valittujen näytteiden tai visuaalisuden suhde muovautuu. Ensimmäiset havainnot portfoliotyöskentelyssä ovat, että yliopistokoulutus koulii erinomaisesti tekstin tuottamiseen. Sanotun kytkeminen näytteisiin ja näytteiden tulkinta osaamisnäkökulmasta ja laajentaminen yksittäisestä kokemuksesta laajemminkin vaikkapa omaksi keskeisiksi vahvuuksiksi vaatii jatkossa vielä enemmän tukea ja panostamista. Visuaalisuuden aste vaihtelee myös perus- ja näyteportfolion välillä – itselle tehtävän perusportfolion ei tarvitse olla yhtä hiottu kuin osaamista muille esittelevän näyteportfolion. 

Koulutusohjelman tehtävänä on siis pohtia, onko portfolion sisältö tiukasti palasteltu, ajoitettu ja ohjeistettu vai onko se hyvinkin vapaasti, omaa näkökulmaa mahdollistava tuotos. Edellä olevaan pohdintaan liittyy myös kysymys, miten portfoliotyöskentelyä ohjataan. Ja kuka työskentelyä ohjaa? Portfolioita lukevan henkilön työmäärä kasvaa helposti hyvinkin isoksi, joten sitä olisi hyvä jakaa useamman henkilön kesken kuten esimerkiksi kielten kandiohjelmassa on tehty. Myös vertaisarvioinnin hyödyntämistä kannattaa pohtia. Näin opiskelijat myös näkevät eri tapoja kertoa samantyyppisestä osaamisesta ja pääsevät kiinni siihen, mitä lukija portfoliota tutkiessaan pohtii ja mihin tämä mahdollisesti kiinnittää huomiota.  

Milloin? Sisällön keruu alkaa jo opintojen alussa 

HY:n urapalveluissa on pitkään ollut toive, että urasuunnittelu ei olisi vain seitsemän viikon interventio opinnoissa. Interventiomallissa haasteellista on se, että omaan tulevaisuuteen liittyvät kysymykset voivat juuri tuolloin olla vaimeampia tai kokonaan poissa. Interventiomallilla ei välttämättä myöskään pystytä tukemaan opintovalintojen ja –suuntautumisten kytkemistä omiin urasuunnitelmiin ja –toiveisiin. Opintoihin pitkittäin kytkeytyvä portfoliotyöskentely linkittyy tiiviisti siis myös tämäntyyppiseen urasuunnittelutematiikkaan.  Koko opintoaikaan linkittyvä oman osaamisen sanoittaminen ja oppisen, osaamisen, kehittymisen ja asiantuntijaksi kasvamisen reflektointi on portfolion perusjänne.  

Kuinka portfolio-työskentely sitten ajoitetaan yliopisto-opintojen eri vaiheisiin?  

ECGS-maisteriohjelmassa portfoliotyöskentely on linkitetty kaikille pakollisiin kursseihin sekä kursseihin, joiden yhteydessä portfoliotyöskentely on erityisen luontevaa (työharjoittelu, tapahtumajärjestäminen). Lisäksi koulutusohjelmalla on vapaasti käytettävät ECGS Portfolio Moodle-sivut, jotka sisältävät portfoliotyöskentelyn perusteet sekä linkkejä ja vinkkejä portfolion työstämiseen sekä oman osaamisen reflektointiin itsenäisesti. Kielten kandiohjelmassa taas portfolio on ikään kuin sateenvarjo, johon kytkeytyy 11 eri etappia, joihin lukeutuu HowULearnit, hopsit, urasuunnittelu ja oman osaamisen reflektointi.  

Koulutusohjelmien rakenne ja ominaispiirteet sekä opintojen vaihe luovatkin usein erilaisia tarpeita portfolio-työskentelylle. Hy:n Ohjaus keskiössä -tapahtumassa portfoliotyöskentelyä hahmoteltiin kandi-, maisteri- ja tohtoritutkinnon aikajanoille. Osallistujat nimesivät sekä teemoja, jotka vaikuttavat koko portfoliotyöskentelyyn että yksittäisiä sisältöön linkittyviä asioita. Yleisesti työpajassa nostettiin perusportfoliosisällöiksi harjoittelut, kansainvälisen vaihtokokemuksen reflektointi, opinnäytetyöt ja projektikurssit. 

Työpajassa työstetystä portfoliotyöskentelyn aikajanasta erottui lisäksi kaksi tutkinnon ajanjaksoa, jotka molemmat linkittyvät siirtymiin. Portfolioon linkitettiin paljon toimintaa heti ensimmäisessä periodissa ja osallistujat tähdensivät, että näytteiden kerääminen ja portfoliomainen ajattelu pitää saada liikkeelle jo ihan opintojen alussa. Tähän vaiheeseen liittyy myös oman ohjelman ja akateemisen yhteisön jäseneksi tuleminen. Yhteisöön kuuluminen ja asiantuntijaksi kasvaminen on pitkä prosessi, ja siksi siihen on varattava aikaa. Toinen merkittävä vaihe oli opintojen päättyessä, johon kirjattiin jonkinlainen tilinpäätös siitä, mitä opinnoissa on opittu ja mihin matka jatkuu. Tässä vaiheessa myös osa portfolioista muuttuu perusportfoliosta näyteportfolioksi tai työnhaun portfolioksi.   

Portfolio onkin ennen kaikkea elävä arkisto. Näin ollen myös edellä olevia kysymyksiä kannattaa kyssä tasaisin väliajoin, ei ainoastaan koulutusohjelmien vaan portfolion tekijän; Miksi teen, miten teen, milloin teen? Hyvin toteutettuna portfoliotyöskentely auttaa opiskelijoita tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan, joka vuorostaan edesauttaa oman osaamisen täysimääräistä hyödyntämistä sekä aktiivista kehittämistä – niin opintojen aikana kuin myös työelämään siirryttäessä. Portfoliotyöskentelyssä oleellista ja hyödyllistä on oman toiminnan kehältä poistuminen ja oman toiminnan katsominen ulkoapäin. Laajempien tavoitteiden ja suunnan asettaminen voi auttaa myös itsesäätelyn kehittymisessä. “Minä asetan tavoitteet ja minä vastaan niiden saavuttamisesta.” Toisaalta oma jaksaminen voi parantua, mikäli tenttitulosten tai yksityiskohtaisen tiedon pänttäämisen sijaan opiskelija tekee itselleen selväksi, mitä keskeistä osaa ja ymmärtää – ja toisaalta, mitä keskeistä on vielä hahmottamatta. Ja mihin tämä kaikki mahdollisesti johtaa.  

Leena Itkonen, uraohjauksen asiantuntija

Riina Koivuranta, ECGS ROUTE-projektikoordinaattori