Mitä hyötyjä portfoliotyöskentelyllä on ja kuinka portfolion keräämistä voidaan edesauttaa koulutusohjelmissa? Kuinka portfoliotyöskentely kannattaa aloittaa ja kuinka koulutusohjelmat voivat siihen kannustaa? Mikäli koulutusohjelmassa herää kiinnostus portofliotyöskentelyä kohtaan, kannattaa aloittaa ainakin näillä kolmella kysymyksellä.
Miksi ja kenelle? Portfolio ei ole itsetarkoitus vaan sen tulee aina vastata johonkin tavoitteeseen
Portfolio taipuu moneen. Se voi toimia reflektioalustana, oman osaamisen sanoittajana sekä omien tavoitteiden selkeyttäjänä ja jaksamisen tukijana. Keskeistä on, että ennen portfoliotyön aloittamista selvitetään, mihin tavoitteisiin portfoliolla erityisesti pyritään vastaamaan.
Ympäristömuutos ja Globaali Kestävyys (ECGS) koulutusohjelmassa lähtökohtana on ollut perusportfolion tekeminen. Perusportfolio toimii opiskelijan henkilökohtaisena työnäytteiden, reflektoivien tekstien ja ajatusten varastona. Tämänkaltainen oman osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen ovat myös Helsingin yliopiston urapalveluiden peruskenttää ja yliopiston urasuunnittelukurssien keskeinen sisältö on kytkeytynyt juuri itsetuntemukseen. Urasuunnittelun ns. kolmiomallissa itsetuntemus luo pohjan koko urasuunnittelulle ja opiskelijoiden kanssa voidaankin portfolion avulla käydä läpi itsetuntemuksen eri osa-alueita, jotka ovat:
- osaaminen eli ne kysymykset, joihin omissa opinnoissa tarttunut tai jotka opintojen alkuvaiheessa kiinnostavat
- erilaiset taidot ja kompetenssit
- omaa työskentelyä ja urasuuntautumista ohjaavat tarpeet, toiveet ja motivaatio
- oma persoonallisuus ja siihen kytkeytyvät vahvuudet.
Mikäli opiskelija itse haluaa, voi perusportfolioon kerrytettyä varantoa helposti työstää ja jatkojalostaa näyteportfolioksi, portfolioksi, jonka tarkoituksena on toimia näyteikkunana omaan osaamiseen. Kerättyjen näytteiden ja näytteiden pohjalta tehdyn reflektoinnin pohjalta on helpompi kertoa myös muille, mitä osaa ja haluaa. Itsetuntemuksen merkittävyyttä on korostanut myös kaksi viimeisintä uraseurantaa, joissa vastaajat ovat nostaneet merkittävimmäksi tekijäksi oman työllistyvyyden kannalta juuri kyvyn tunnistaa ja sanoittaa omaa osaamista. Näyteportfoliossa lukija on aina joku muu, oletettavasti usein työnantaja.
Henkilökohtaisia portfolioita vertaisarvioimalla tai ryhmäportfoliota tekemällä portfolio-työskentelyä voidaan käyttää myös tapana tutustua toisiin opiskelijoihin. Ryhmäportfolioita opintojen alkutaipaleella työstettäessä ECGS-opiskelijat kysyvät paitsi itseltään, myös toisiltaan: kuka olet, mikä sinua inspiroi, minkälaiseksi asiantuntijaksi olet kasvamassa? Toisen tekemä portfolio on myös oiva peili kunkin omalle osaamiselle ja portfoliolle.
Miten ja mitä? Portfolion muoto määräytyy tavoitteen perusteella
Portfolioita työstettäessä koulutusohjelmat ovat tehneet erilaisia valintoja liittyen portfolion muotoon; valitaanko yksi yhteinen alusta vai annetaanko opiskelijoiden toteuttaa portfolio itse hyväksi katsomallaan tekniikalla. Kummassakin toteutustavassa on omat hyötynsä ja haasteensa.
ECGS-koulutusohjelmassa ollaan päädytty vapaaseen muotoon. Opiskelijoille tarjotaan esimerkkejä alustoista ja malleista, joilla portfoliota voi toteuttaa, mutta päätöksen toteutustavasta tekee opiskelija itse. Perusteena tälle on maisteriohjelman luonne; opiskelijoiden taustat vaihtelevat ja osalla aloittavista opiskelijoista on portfoliotaustaa jo esimerkiksi kandiopintojensa vuoksi. Maisteriohjelman rooli nähdään kimmokkeena ja apuna, jotta opiskelija voi jatkaa jo aiemmin työstämäänsä portfoliota tai ottaa ensiaskeleensa portfoliotyöskentelyssä.
Keskeistä portfolion muotoa pohdittaessa on miettiä miten läheisesti portfolio kytkeytyy oppimispäiväkirjamaiseen työskentelyyn ja tehdäänkö portfoliota ennen kaikkea itselle omaa oppimista dokumentoiden ja perusportfoliota keräten vai onko se jo lähtökohtaisesti tehty julkiseksi tai ainakin puolijulkiseksi dokumentiksi. Valittuun muotoon ja alustaan kytkeytyy myös se, millaiseksi tekstin ja valittujen näytteiden tai visuaalisuden suhde muovautuu. Ensimmäiset havainnot portfoliotyöskentelyssä ovat, että yliopistokoulutus koulii erinomaisesti tekstin tuottamiseen. Sanotun kytkeminen näytteisiin ja näytteiden tulkinta osaamisnäkökulmasta ja laajentaminen yksittäisestä kokemuksesta laajemminkin vaikkapa omaksi keskeisiksi vahvuuksiksi vaatii jatkossa vielä enemmän tukea ja panostamista. Visuaalisuuden aste vaihtelee myös perus- ja näyteportfolion välillä – itselle tehtävän perusportfolion ei tarvitse olla yhtä hiottu kuin osaamista muille esittelevän näyteportfolion.
Koulutusohjelman tehtävänä on siis pohtia, onko portfolion sisältö tiukasti palasteltu, ajoitettu ja ohjeistettu vai onko se hyvinkin vapaasti, omaa näkökulmaa mahdollistava tuotos. Edellä olevaan pohdintaan liittyy myös kysymys, miten portfoliotyöskentelyä ohjataan. Ja kuka työskentelyä ohjaa? Portfolioita lukevan henkilön työmäärä kasvaa helposti hyvinkin isoksi, joten sitä olisi hyvä jakaa useamman henkilön kesken kuten esimerkiksi kielten kandiohjelmassa on tehty. Myös vertaisarvioinnin hyödyntämistä kannattaa pohtia. Näin opiskelijat myös näkevät eri tapoja kertoa samantyyppisestä osaamisesta ja pääsevät kiinni siihen, mitä lukija portfoliota tutkiessaan pohtii ja mihin tämä mahdollisesti kiinnittää huomiota.
Milloin? Sisällön keruu alkaa jo opintojen alussa
HY:n urapalveluissa on pitkään ollut toive, että urasuunnittelu ei olisi vain seitsemän viikon interventio opinnoissa. Interventiomallissa haasteellista on se, että omaan tulevaisuuteen liittyvät kysymykset voivat juuri tuolloin olla vaimeampia tai kokonaan poissa. Interventiomallilla ei välttämättä myöskään pystytä tukemaan opintovalintojen ja –suuntautumisten kytkemistä omiin urasuunnitelmiin ja –toiveisiin. Opintoihin pitkittäin kytkeytyvä portfoliotyöskentely linkittyy tiiviisti siis myös tämäntyyppiseen urasuunnittelutematiikkaan. Koko opintoaikaan linkittyvä oman osaamisen sanoittaminen ja oppisen, osaamisen, kehittymisen ja asiantuntijaksi kasvamisen reflektointi on portfolion perusjänne.
Kuinka portfolio-työskentely sitten ajoitetaan yliopisto-opintojen eri vaiheisiin?
ECGS-maisteriohjelmassa portfoliotyöskentely on linkitetty kaikille pakollisiin kursseihin sekä kursseihin, joiden yhteydessä portfoliotyöskentely on erityisen luontevaa (työharjoittelu, tapahtumajärjestäminen). Lisäksi koulutusohjelmalla on vapaasti käytettävät ECGS Portfolio Moodle-sivut, jotka sisältävät portfoliotyöskentelyn perusteet sekä linkkejä ja vinkkejä portfolion työstämiseen sekä oman osaamisen reflektointiin itsenäisesti. Kielten kandiohjelmassa taas portfolio on ikään kuin sateenvarjo, johon kytkeytyy 11 eri etappia, joihin lukeutuu HowULearnit, hopsit, urasuunnittelu ja oman osaamisen reflektointi.
Koulutusohjelmien rakenne ja ominaispiirteet sekä opintojen vaihe luovatkin usein erilaisia tarpeita portfolio-työskentelylle. Hy:n Ohjaus keskiössä -tapahtumassa portfoliotyöskentelyä hahmoteltiin kandi-, maisteri- ja tohtoritutkinnon aikajanoille. Osallistujat nimesivät sekä teemoja, jotka vaikuttavat koko portfoliotyöskentelyyn että yksittäisiä sisältöön linkittyviä asioita. Yleisesti työpajassa nostettiin perusportfoliosisällöiksi harjoittelut, kansainvälisen vaihtokokemuksen reflektointi, opinnäytetyöt ja projektikurssit.
Työpajassa työstetystä portfoliotyöskentelyn aikajanasta erottui lisäksi kaksi tutkinnon ajanjaksoa, jotka molemmat linkittyvät siirtymiin. Portfolioon linkitettiin paljon toimintaa heti ensimmäisessä periodissa ja osallistujat tähdensivät, että näytteiden kerääminen ja portfoliomainen ajattelu pitää saada liikkeelle jo ihan opintojen alussa. Tähän vaiheeseen liittyy myös oman ohjelman ja akateemisen yhteisön jäseneksi tuleminen. Yhteisöön kuuluminen ja asiantuntijaksi kasvaminen on pitkä prosessi, ja siksi siihen on varattava aikaa. Toinen merkittävä vaihe oli opintojen päättyessä, johon kirjattiin jonkinlainen tilinpäätös siitä, mitä opinnoissa on opittu ja mihin matka jatkuu. Tässä vaiheessa myös osa portfolioista muuttuu perusportfoliosta näyteportfolioksi tai työnhaun portfolioksi.
Portfolio onkin ennen kaikkea elävä arkisto. Näin ollen myös edellä olevia kysymyksiä kannattaa kyssä tasaisin väliajoin, ei ainoastaan koulutusohjelmien vaan portfolion tekijän; Miksi teen, miten teen, milloin teen? Hyvin toteutettuna portfoliotyöskentely auttaa opiskelijoita tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan, joka vuorostaan edesauttaa oman osaamisen täysimääräistä hyödyntämistä sekä aktiivista kehittämistä – niin opintojen aikana kuin myös työelämään siirryttäessä. Portfoliotyöskentelyssä oleellista ja hyödyllistä on oman toiminnan kehältä poistuminen ja oman toiminnan katsominen ulkoapäin. Laajempien tavoitteiden ja suunnan asettaminen voi auttaa myös itsesäätelyn kehittymisessä. “Minä asetan tavoitteet ja minä vastaan niiden saavuttamisesta.” Toisaalta oma jaksaminen voi parantua, mikäli tenttitulosten tai yksityiskohtaisen tiedon pänttäämisen sijaan opiskelija tekee itselleen selväksi, mitä keskeistä osaa ja ymmärtää – ja toisaalta, mitä keskeistä on vielä hahmottamatta. Ja mihin tämä kaikki mahdollisesti johtaa.
Leena Itkonen, uraohjauksen asiantuntija
Riina Koivuranta, ECGS ROUTE-projektikoordinaattori