Kuulumisia farmasian digiloikasta

Farmasian digiloikka on lähtenyt mukavasti käyntiin. Projektin tavoitteena on luoda kolmesta moduulista koostuva lääkehoitoprosessi sairaalassa –verkkokurssi, jonka kohderyhmänä ovat sairaalafarmasiasta kiinnostuneet farmaseutti- ja proviisoriopiskelijat.

Nyt, kun olemme todella päässeet työn touhuun, pieni koordinaattorien esittely lienee paikallaan. Ilona on valmistunut vuosi sitten proviisoriksi, ja toiminut yliopistolla aiemmin farmaseuttien muuntokoulutuksen sekä apteekki- ja sairaalafarmasian erikoistumiskoulutuksen parissa. Nyt aikaa liikenee digiloikkahankkeen lisäksi HUS Apteekin kliinisen opettajan tehtäville. Tämä kaksoisagentin rooli tuleekin toivottavasti hyödyttämään sekä digiloikkahanketta että HUS Apteekkia. Ilona vastaa pääosin 2. moduulista, joka liittyy kliinisen farmasian palveluihin sairaalassa.

Sonja on gradua vaille valmis 5. vuoden proviisoriopiskelija, joka tekee digiloikkahanketta gradutyöskentelyn ohella. Hänen graduaiheensa tukee digiloikkaa, sillä se koskee aseptista käyttökuntoon saattamista, mikä on isossa roolissa moduulissa 3. Moduulia 1 Ilona ja Sonja työstävät yhdessä. Lisäksi suunnitteluun ja toteutukseen osallistuu joukko eri opintosuuntien opettajia ja asiantuntijoita.

Hurjaa vauhtia ovat edenneet etenkin moduulin 3 suunnitelmat.

Moduulissa 3 suurimmassa roolissa ovat aseptinen työskentely sekä aseptisen käyttökuntoon saattamisen harjoittelu sille tarkoitetulla VR-alueella. VR-alueen lisäksi moduuliin tulee 360-videoita sekä -kuvia muun muassa aseptisesta tilasta ja aseptisesta työskentelytavasta (pukeutuminen, käsienpesu jne.).

Aluksi kartoitimme hieman VR-ympäristön ja 360-videoiden hintaa niihin erikoistuneilta yrityksiltä. Hintapyyntö kuitenkin yllätti meidät melkoisesti, minkä jälkeen palasimme takaisin maanpinnalle. Tämän jälkeen jouduimme myös hieman yksinkertaistamaan VR-ympäristön sisältöä ja teimme sille pohjaksi kuvakäsikirjoituksen.

Olemme olleet yhteydessä Tietojenkäsittelytieteen osastoon, josta meihin otti yhteyttä projektista kiinnostunut opiskelija. Tällä hetkellä kartoitamme olisiko hänen mahdollista toteuttaa VR-alue (tai osa siitä) osana hänen pro gradu -työtään. Toisena mahdollisuutena on, että opiskelijat tuottaisivat meille VR-alueen ohjelmistotuotantoprojektina. Näiden ideoiden toimivuutta ja toteutusmahdollisuuksia kartoitetaan parhaillaan.

360-videoita ja –kuvia varten olemme hankkineet 360-kameran, joka tuottaa 3D kuvaa. Tällaista kuvaa pystytään myös hyödyntämään VR-ympäristössä. Kameran testaus on parhaillaan käynnissä, jonka jälkeen alamme selvittämään sopivaa editointityökalua.

Aseptista työskentelyä laminaarivirtauskaapissa.

Ilonan aloitettua projektissa 13.3. myös kliinisen farmasian moduulin suunnitteluvaihe on pyörähtänyt reippaasti käyntiin.

Tarkoituksena on kuvata 360-videoiden tai -kuvien avulla potilaan matkaa sairaalassa potilaan saapumisesta aina kotiutumiseen saakka. Matkan varrella päästään seuraamaan erilaisia farmaseutin kliinisiä työtehtäviä sairaalassa. Myös tässä moduulissa olemme perehtyneet mahdollisuuksiin havainnollistaa sairaalaympäristöä 360-videoiden tai –kuvien avulla. Esimerkiksi Thinglink-alustalle voitaisiin upottaa videoita asiantuntijahaastatteluista ja simuloiduista potilastapauksista. Lisäksi moduulissa tullaan luultavasti hyödyntämään virtuaalipotilaita lääkeneuvonnan harjoittelemisen tukena. Oppimisen tukena tulee olemaan myös erillisiä teorialuentoja.

Proviisori suorittamassa kliinistä haastattelua. Lähde: Yliopiston Apteekki

Hyvien verkkokurssien jäljillä

Edelleen verkkokurssien tullessa puheeksi monet käsittävät niiden tarkoittavan – ihme kyllä –  luentosalissa nauhoitettuja täysiä luentoja, itsenäistä etäopiskelua ja ehkä verkkokeskustelua, joihin jokaisen on osallistuttava kymmenen rivin verran. Lopputuloksena tylsistymistä ja mielipideketjuja siitä, mikä tuntui mielenkiintoisimmalta oheismateriaalissa – kahden ensimmäisen sivun perusteella. Opiskelijat sitoutuvat huonosti ja osaamistavoitteet täyttyvät kehnosti. Ennakkokäsityksiä riittää siitä huolimatta, että Helsingin yliopiston piirissä on paljon hyvin kehiteltyjä verkkokursseja. Onkin hienoa, että HY:n iso Digiloikka-hanke tekee niitä näkyväksi ja mahdollistaa hyvien ideoiden ja käytäntöjen jakamisen.

Valokuva: pxhere free pictures.

Yhteiskunnallisen muutoksen kandiohjelman digiloikka-projekti tavoittelee pedagogisesti korkealaatuisia verkkokursseja, jotka voidaan joko yhdistää luentosaliopetukseen tai tarjota itsenäisesti. Tämä avaa mahdollisuuksia opetuksen erilaisiin kieliversioihin. Tiedekuntaamme tulee yhä enemmän kandivaiheen vaihto-opiskelijoita, mutta sen tasoista englanninkielistä opetusta on suhteellisen vähän tarjolla. Lisäksi kontaktiopetukseen lisätty verkko-osuus mahdollistaa interaktiivisen suoritustavan myös muiden ohjelmien opiskelijoille, korvaten oman ohjelman opiskelijoiden pienryhmäosuuden. Tavoitteena on rakentaa 15 op moduli, sekä kokonaan itsenäisesti suoritettavaksi että yhdistettäväksi luento-opetukseen.

Kurssien suunnittelussa on tarkoitus perehtyä tuoreeseen yliopistopedagogiseen tutkimukseen ja etsiä uudenlaisia hyviä käytäntöjä. Esimerkiksi vierailevilta tutkijoilta pyydetään lyhyitä videotuokioita ajankohtaisesta tutkimuksesta. Lisäksi tavoitteena on, että myös verkkokursseilla harjoitellaan erilaisia akateemisia asiantuntijataitoja, ns. työelämään siirrettäviä taitoja. Kanditason kursseihin sisällytetään empiirinen osuus, jossa opiskelijat perehtyvät digitoituihin kotimaisiin ja kansainvälisiin tilasto- ja arkistoaineistoihin harjoitellen tiedonhakua ja analyysia. Niistä on hyötyä paitsi omissa opinnäytteissä, myös asiantuntijatehtävissä yliopiston ulkopuolella.

Yhteiskunnallisen muutoksen digiloikka- hanke alkaa toukokuussa 2019, jolloin projektisuunnittelija Jaana Laine paneutuu verkkokurssien suunnitteluun ja hankkeen muihin sisältöihin. Tällä hetkellä hän on Kanadassa tutkimassa suomalaisten metsätyömiesten ja kämppäemäntien siirtolaiselämää 1900-luvun alussa ja opettamassa paikallisille opiskelijoille Suomen historiaa. Verkkokurssien pedagoginen toteutus on hyvissä käsissä, koska hänellä on laaja yliopistopedagoginen koulutus ja kokemusta vastaavanlaisten kurssien opetuksesta.

Beginning of the year for MAST-digiloikka

Plum flowers at the University of Tokyo campus (January 2019).

The Master’s Programme in Mathematics and Statistics (MAST) Digiloikka year started with a visit to Tokyo.

During the autumn term 2018, new MOOC-courses on computational inverse problems were piloted with (mainly) University of Helsinki students. We asked the students to give feedback after the course to help us develop the two courses further this year with the help of Digiloikka-funding. We received a lot of feedback, with a lot of helpful comments on how to make the courses even better. (More on the actual feedback, and how we will use it, will be in a later post.)

The goals of the MAST-digiloikka project include doing massive online courses with versatile questions. Thus getting feedback from also international students is a critical point in the development process. Also, as the course aims to be available for a wide audience, feedback from various places is important.

The Tokyo visit was done with two different universities in Tokyo, the University of Tokyo and Tokyo University of Science. In both universities, a presentation about the piloted courses were given and at Tokyo University of Science, we also had a change to get students start with the first course. The two courses are not lectured in University of Helsinki right now (next start time is in September), but for testing purposes and to gain further feedback, access was given to the willing students at the universities. Now, we are eagerly waiting on how well the students do on the course and also for their feedback.

During the presentations, we also got a few questions to think about when developing MOOC-courses. Mainly, the questions concerned the needed prerequisites to take the course, the possibility of doing the course according to the schedule the students’ university has (for actually gaining study credits from their university), and if the video lectures provided with courses would work in other countries (the internet access and the speed of the video viewing). Also there was a question on what kind of certificate (if any) would be available to students after completing the online courses. These questions and how to find a solution for them are still things we will have to think about when moving forward with the developing of the courses.

There are still a lot of work to do on developing the two courses further, but at least we can safely say there is also an international interest in the courses. We will report back after we have had a change to look more into the questions raised and once we hopefully have more feedback from the students doing the course now.

ETK-KOUKKU

Koukku-sana tiivistää oivallisesti elintarviketieteiden kandiohjelman digiloikkaprojektille 2019–20 asetetut kaksi päätavoitetta: (1) Konkreettisesti KouKKu on lyhenne sanoista Koulutusohjelman kurkistuskurssi, jonka rakentaminen on yksi projektin päätavoitteista. Käytännössä täysimittaista kurkistuskurssia kohti edetään askeleittain. Projektin 1. porrasta nikkaroidaan kehittämällä itseopiskelumateriaalia ETK-010 Elintarviketiede ja -teknologia yliopistossa -kurssille. Tätä materiaalia pyritään myöhemmin käyttämään koulutusohjelman kurkistuskurssissa. (2) Toisaalta sanat koukku ja koukuttaa viittaavat tarttumiseen ja jopa riippuvaiseksi tekemiseen, mitä todellakin tarvitaan, jotta saavutettaisiin projektin toinen päätavoite – koulutusohjelman opettajien digitaitojen yhteisöllinen kehittäminen.

Elintarviketieteiden kandiohjelman digiloikan ensimmäiset askelmerkit otettiin syyskuussa 2018, jolloin haettiin rahoitusta elintarviketieteiden kandi- ja maisteriohjelman (FOOD) hallitun digiloikan toteuttamiseksi laajan yhteistyön kautta. Kun rahoituspäätös kurkistuskurssin/MOOC:in rakentamisesta tuli, päätettiin keskittyä kandiohjelman digiprojektiin ja samalla FOOD-ohjelma joutui vetäytymään hankkeesta. Digiloikan varsinainen vauhdinotto alkoi projektin aloituskokouksessa opetusteknologia palvelujen kanssa 4.12.2018, jolloin myös tarkentuivat kandiohjelman opetuksen digiloikkaan liittyvät tavoitteet, jotka on mainittu edellisessä kappaleessa. Myös osa-aikaisen koordinaattorin palkkaamisesta projektiin sovittiin.

Tammi-helmikuussa 2019 vauhdinotto eteni hyvää vauhtia lankkua kohti ja käytännössä jo ponnistusvaiheeseen. Koulutusohjelman opettajille digiloikkaprojekti julkistettiin ETK-KouKKun kick-offissa 9. tammikuuta, jossa projektin johtaja Anna-Maija Lampi esitteli digiloikan taustaa ja tavoitteita. Lisäksi kerrottiin, millaisista lähtökohdista lähdetään edistämään koulutusohjelman opettajien digitaitoja nojautuen syksyllä 2018 tehtyyn kyselyyn opettajien aktiivisesti käyttämistä ja kokeilemista opetusmenetelmistä sekä opiskelijoiden kokemuksista opettajien käyttämistä menetelmistä. Tämän aloitustapaamisen lisäksi kevään 2019 kalenteriin on jo merkitty kuusi muuta tapaamista, joissa pyritään esittelemään digiloikkaprojektin etenemistä opettajille ja innostamaan heitä digitaitojen kehittämiseen. Ensimmäisessä yhteisessä tapaamisessa 23.1.2019 saatiin opastusta Adobe Connectin saloista ja kuultiin käyttäjäkokemuksia sen käytöstä mm. kansainvälisen EIT FOOD -kurssin toteuttamisessa. ETK-kandiohjelman digiloikkatiimi on järjestänyt lisäksi vapaamuotoisempia tutustumisia CleverTouch näyttöihin ja Kumpulan kampuksen examinariumiin.

Yksi hyvin konkreettinen tuotos ETK-KouKKu-projektista on jo nyt käytettävissä: Kaikkien koulutusohjelman opettajien yhteinen MOODLE-sivusto, ”ETK-KOUKKU; elintarviketieteiden kandiohjelman digiloikka 2019-20”, on perustettu. Tälle alueelle kerätään digiloikkaprojektin perustiedot ja virstanpylväät hankkeen etenemistä. Lisäksi pyritään aktivoimaan opettajien digitaitojen kehittämistä tiedottamalla aktiivisesti alan koulutustarjonnasta, keräämällä lyhyitä raportteja/kokemuksia jo toteutuneista koulutuksista, antamalla tärkeitä vinkkejä/tietoiskuja käytössä olevista opetusteknologian mahdollisuuksista ja houkuttelemalla avoimeen keskusteluun ”digin” mahdollisuuksista ja sudenkuopista.

Jännittävää, ellei suorastaan koukuttavaa, matkaa elintarviketieteiden kandiohjelman digiloikan parissa voi seurata projektin digiblogeista ja tietysti edellä mainitulta MOODLE-sivustolta. Kuinka pitkälle ponnistuksen jälkeinen ilmalento riittää, onnistuuko loikan tekninen toteutus odotetusti ja tehdäänkö loikan jälkeen hallittu alastulo vai harmittava pyllähdys, selviää lähimmän vuoden aikana. Toivottavasti mahdollisimman moni koulutusohjelman opettajista seuraa tätä merkittävää urheilusuoritusta aktiivisesti osallistumalla ja kannustamalla. Kuulemisiin…

Vaihtoehtoja suoritustavoille: Teologisen maisteriohjelman digiprojekti

Lähtökohdat

Teologisessa tiedekunnassa lisättiin kontaktiopetuksen osuutta kursseissa radikaalisti Iso pyörä -uudistuksen yhteydessä. Samalla luovuttiin valtaosasta kirjatenttejä. Lähtökohtana oli kohottaa oppimisen tasoa, joka puhtaissa kirjatenteissä tai pelkissä esseesuorituksissa jää helposti puutteelliseksi. Tämä kuitenkin synnytti erityisesti maisteriohjelmassa kysyntää uudenlaisille suoritustapavaihtoehdoille.

Digihankkeen keskeisenä tavoitteena on lisätä pedagogisesti laadukkaita suoritusvaihtoehtoja erityisesti niille opiskelijoille, joille jatkuva osallistuminen lähiopetukseen on syystä tai toisesta hankalaa. Kursseja aletaan toteuttaa syyslukukaudesta 2019 alkaen.

Oppiainekurssit

Hankkeessa kukin ohjelmamme oppiaine tuottaa yhden etäkurssin, jonka aineen opiskelijat voivat ottaa pakollisiin opintoihinsa. Oppiainekursseissa tulee olemaan tieteenalan metodiopetusta sekä muuta kaikkien oppiaineen graduseminaarilaisia kiinnostavia teemoja. Kurssien luonne vaihtelee oppialoittain.

Teemakurssit

Tämän lisäksi tuotetaan neljä etäkurssia, jotka opiskelijat voivat ottaa valinnaisiin teemaopintoihinsa. Jälkimmäiset kurssit tuotetaan yhdessä Avoimen yliopiston kanssa. Teemaopintokurssit on valittu niin, että niiden aiheet voivat herättää kiinnostusta myös tiedekunnan ulkopuolella.

Avoimen yliopiston kanssa järjestettävät teemakurssit:

  1. Kaupungistuminen, uskonto ja sosiaaliset ongelmat
  2. Kärsimys, pahuus ja kuolema
  3. Kontekstuaalinen teologia
  4. Kristinusko, juutalaisuus ja islam

Työtavoista

Osalle kursseista voidaan odottaa suhteellisen suurtakin opiskelijamäärää. Pedagogisen tason ja opettajien työmäärän vuoksi näillä kursseilla otetaan käyttöön MOOC-tyyppisiä elementtejä. Monille kursseille tuotetaan myös videomateriaalia. Näihin asioihin tarjotaan opettajille koulutusta jo tänä keväänä.

Hankkeen edistymistä voi seurata TU-maisteriohjelman blogista: https://blogs.helsinki.fi/tu-maisteri/

Politiikan ja viestinnän koulutusohjelman digiloikka alkaa

Politiikan ja viestinnän koulutusohjelmassa opetuksen digitalisoimista kehitetään laajalla rintamalla. Mukana hankkeessa on useita kursseja kandi- ja maisteriohjelmasta sekä kansainvälisestä maisteriohjelmasta (Global Politics and Communication). Opetuksen digitalisoinnin avulla tavoitteena on kehittää opetuksen kansainvälistymistä, opiskelijakeskeisyyttä ja avoimuutta.

Koulutusohjelma on yksi hakupainealoista sekä suosittu sivuaine eli opiskelijamäärät ovat suuria. Digitalisointi avaa joustavia opetusmahdollisuuksia, myös yhteistyössä Avoimen yliopiston kanssa.

Kehittämiskohteemme on fokusoitu neljään alueeseen tai tavoitteeseen.

Ensimmäinen tavoite on yhteiskuntatutkimuksen digitaalisten menetelmien avoin englanninkielinen verkko-materiaali tai oppimisympäristö. Tarve tällaiselle materiaalille on suuri koulutusohjelman menetelmäkursseilla, koska digitaalisuus eli käytännössä netti on muuttanut tutkimusaineistojen luonnetta nopeasti. Aluksi tuotetaan interaktiivisia verkkomateriaaleja, pidemmän ajan tähtäimessä on Moocin tuottaminen.

Toisena tavoitteena on luento- ja ryhmäkurssien kehittäminen opiskelijakeskeisimmiksi käänteisen luokkahuoneen idealla: verkkoympäristössä opiskellaan itsenäisemmin asiakokonaisuuksia ja lähiopetuksessa keskitytään vuorovaikutukseen ja ohjaukseen. Tätä kokeillaan parilla kurssilla.

Kolmanneksi digitaalisilla välineillä kansainvälistetään kursseja. Tämä tarkoittaa kansainvälisten huippututkijoiden luentoja ja haastatteluita (videot, podcastit, Skype) sekä opiskelijoiden yhteistyötä verkossa niin Suomessa kuin ulkomaisissa yliopistoissa.

Neljäntenä kohteena on koulutusohjelman verkkokurssien kehittäminen. Hankkeessa tuotetaan videoita, podcasteja ja kursseista tehdään pedagogisesti entistä parempia.

Hankkeessa on lähdetty liikkeelle luentojen videoinnilla. Ajatuksena on myös järjestää opettajille koulutusta videoluentojen pitämiseen, sillä se on useimmille opettajille uusi asia. Videoiden lisäksi aiomme kokeilla podcasteja, sillä ne ovat monessa mielessä sopivia kursseillemme sekä tietysti edullisempia toteuttaa.

Jatkossa kerromme tässä blogissa yksityiskohtaisempia kokemuksia eri kehittämiskohteista.

ALKU-Digiloikka kicked off

The venture of ALKU-Digiloikka consists of several sub-projects which all will contribute to digitally supported teaching and learning methods and digital applications in the degree programme ALKU (alue- ja kulttuurintutkimus in Finnish, area and cultural studies in English). The project kicked officially off in January and is mainly managed by two working teams: one that focuses on creating a learning platform or MOOC on mediatization, and the other works with sound studies and podcasting. With this Digiloikka -project we aim at producing innovative digital materials and platforms for learning and teaching.

The summarised outcomes of this project will be one new learning platform or MOOC and one modular teaching platform, containing novel content and pedagogical approaches, a student blog and a Facebook page for the ALKU programme. These new developments will be pedagogically and technologically innovative compared to the previous situation in ALKU. For example, the material for one course will focus on podcasting – a practice is trending nowadays, and it will walk students through the process from creating the idea for a podcast to actually recording and editing a podcast episode. Therefore, it will advise and encourage students to popularise their studies and the results of their theses, and make their expertise more approachable– whilst gaining professional skills.

The venture acknowledges the educational value of integrating students in the very process of developing new digital content and applications. Thus, student engagement through e.g. a student blog and Facebook page works for meeting these expectations. Personally as a project assistant, I’m highly excited to take part in this multifaceted project. I wish I could still study when these learning materials will become available to students since they are so interesting! Luckily, it is at least equally interesting to work with this project. As an MA student, it is an important opportunity to get to gain experience from project management and to affect the outcome of this project.

Metsätieteen kandiohjelman digikoikka 2017-2018 – Maisteriohjelman digiloikka 2019-2020

Kandiohjelman digiloikkassa toteutettiin virtuaalitodellisuus (Virtual Reality, VR) –alusta, joka mahdollistaa opettajille ja oppilaille itsenäisen VR-sisällön luomisen. Alustan ominaisuuksiin kuuluu 3D-mallien muokkaaminen ja tuominen VR-ympäristöön, VR-nauhoituksien tekeminen, 3D- ja 2D-piirtotyökalut, sekä videoiden katselu VR:ssä. Viimeksi mainittu on suunniteltu sillaksi opettajille VR:ään siirtymiseen: olemassa olevaa videomuotoista oppimateriaalia voidaan hyödyntää myös VR:ssä. VR:ää voidaan kuluttaa sekä VR-laseilla, että tavallisessa videomuodossa. Videomuodossa saadaan näyttäviä animaatioita, vain murto-osalla normaalianimaatiotuotantokustannuksista. Ohessa esimerkkejä VR-nauhoitteista, joita esitetään videoanimaatiomuodossa:

https://www.youtube.com/watch?v=lA8qLCyW-kk

https://www.youtube.com/watch?v=lRe4iG8Fw8I

 

Alusta ja VR-sisällöt on otettu käyttöön useilla eri metsätieteiden kursseilla, esim.:

Metsätieteiden kenttäkurssin ekonomia-osuudessa (ME-013A)

Metsävarojen hallinnan kenttäkurssilla (ME-013C)

Sales Management and Business Models -kurssin (FOR-105)

Principles of Business for Bioscientists (Y210).

 

Lisäksi alustaa on käytetty poikkitieteellisesti eri oppiaineiden kursseilla, kuten biotieteessä, lääketieteessä sekä kasvatustieteissä. Metsätieteen maisteriohjelman digiloikassa (2019-2020), alustan ominaisuuksia tullaan edelleen kehittämään, kuten myös luomaan useita eri kursseja metsätieteisiin, joissa VR on keskeisenä osana taitojen harjoittelua ja teorian soveltamista käytäntöön. Samalla tutkimuksella validoidaan malli virtuaalikurssien järjestämiseksi sekä läpiviemiseksi. Tätä mallia tullaan soveltamaan taas monitieteellisesti, mutta myös eri opetusasteille (2-aste, ammattikorkeat ja yliopistot) sekä opetusvientiin.

Metsätieteen kandiohjelman digiloikkaan (2017-2018) palkattiin projektikoordinaattori sekä teknisen tuen / tutkimuskoordinaattori. Lisäksi palkattiin tutkimusavustajia / digituutoreita yht. kolme henkilöä. Rahoitusta käytettiin myös alustakehitykseen, laitteisto- ja 3D-assettimateriaaliahankintaan, sekä kokouksiin ja matkoihin. Projektiin osallistui myös iso joukko gradutekijöitä ilman palkkausta. Hankkeesta on valmistunut kaksi gradututkielmaa, sekä kolme on tekeillä. Julkaistuja tutkimusartikkeleita on yksi, sekä neljä on teikeillä / julkaisuprosessissa. Tutkimustoiminta on ollut informaatio- ja systeemitieteiden alalla ts. palvelumuotoilututkimusta. Hankkeeseen liitetty tutkimustoiminta on koettu edellytykseksi uusien teknologioiden käyttöönottoon ja toimintamallien luomiseen.

Sekä kandi- että maisteriohjelman digiloikasta on vastannut Helsingin yliopiston Mixed Reality Hub -tutkimusryhmä. Maisteriohjelman digiloikan etenemistä voi seurata Mixed Reality Hubin sivuilta: http://www.helsinki.fi/mrhub/

 

 

 

Lukiolaisten kokemukset Ympäristötaloustieteen avoimesta verkkokurssista (MOOC)

Lukiolaisten kokemukset Ympäristötaloustieteen avoimesta verkkokurssista (MOOC)

  • Omaa alaa etsimässä – Rasmus Keinänen
  • Työkaluja planeettamme pelastamiseksi – Otto Forsman
  • Mitä tehdä luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla? – Max Laitinen
  • Ympäristötieteellä tulevaisuuteenJesse Toropainen

Omaa alaa etsimässä

Rasmus Keinänen on abi, joka opiskelupaikkavalintaa tehdessään päätti kokeilla konkreettisesti sitä, miltä yliopisto-opiskelu ympäristötaloustieteessä maistuu.

Jatko-opintojen suunnitteleminen ahdisti minua lukion viimeisen vuoden alkaessa todella paljon. Kahlasin eri koulutusaloja ja korkeakouluja läpi Opintopolussa, mutta päätöksen tekeminen tuntui silti vaikealta, lähes mahdottomalta. Miten voisin päättää siitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa ilman minkäänlaista käsitystä siitä, mitä seuraavan viiden (tai useamman) vuoden opinnot pitäisivät sisällään?

Aivan sattumalta ajauduin Helsingin yliopiston sivuille, ja huomasin mahdollisuuden tutustua ympäristötaloustieteen opiskeluun ilmaisella verkkokurssilla. Totta puhuakseni kurssi vaikutti aluksi aivan liian hyvältä ollakseen totta. Ympäristöä, taloutta ja kestävän kehityksen ongelmia ilmaiseksi kotisohvalta? Niin varmaan. Päätin kuitenkin kokeilla.

Tuntui absurdilta aloittaa OIKEASTI opiskelu yliopiston kurssilla, kun samaan aikaan piti painiskella ylioppilaskirjoitusten ja muiden lukiohommien kanssa, enhän minä nyt mitenkään yliopistossa voi opiskella samaan aikaan! Kurssi kuitenkin vaikutti selkeältä, ja se oli jaettu pienempiin osiin. Professori Markku Ollikaisen luentovideot oli jaoteltu käteviin, alle 10-minuuttisiin pätkiin, joita tuli puolivahingossa katsoneeksi aina pari enemmän kuin oli suunnitellut. Asiat myös oikeasti avattiin videoilla hyvin, ja heprealta näyttäneet kaaviodiat avautuivat hiljalleen.

Oli mielenkiintoista, miten opetuksessa huomasi huomaamattaan hyödyntävänsä myös jo lukiossa opittua. Suorat ja kuvaajat saivat kerrankin jonkin tarkoituksen, kun luennoilla sekä vapaaehtoisissa laskuharjoituksissa koordinaatistolle pääsi sovittamaan kysyntää ja tarjontaa tai puhdistusta ja kustannuksia. Mikään matikkavelho ei onneksi tarvinnut näitä varten olla, ja kaikki olennainen myös kerrattiin opetusvideoilla. Oman opiskeluaikataulun sai kivasti miettiä itse, mutta alussa kurssilla oli lisäksi (ohjeellinen) aikataulu, jonka mukaan etenemällä pystyi tarttumaan itseään niskasta kiinni, jos lorvikatarri yritti ottaa ohjat.

Verkko-opiskelussa minut yllätti se, miten ihmisläheiseltä opetus tuntui huolimatta siitä, että istuin koko ajan kotonani monen sadan kilometrin päässä Helsingistä. Apua sai kysyä keskustelupalstalta, ja kurssin päättänyttä tenttiä varten sitä tulikin jonkin verran myös hyödynnettyä, kaikki kun ei aina mene kuten Strömsössä. Vastauksen ja avun saikin melko nopeasti, ja meikäläinenkin onnistui lopulta hoitamaan tentin kunnialla!

Kurssista sain mielestäni hyvän kuvan siitä, millaista yliopisto-opiskelu pohjimmiltaan on (=ei yhtään pelottavaa), ja aionkin keväällä hakea johonkin yliopistoon. En ole vielä päättänyt, onko ympäristötaloustiede minun alani, mutta sain vahvistusta ajatukselleni siitä, että haluan tulevaisuudessa olla tekemisissä yhteiskuntaan ja kestävään kehitykseen liittyvien teemojen kanssa. Ilmasto oli muuten kurssia käydessäni erittäin laajasti esillä mediassa, ja ympäristötaloustieteen opiskelu ehdottomasti laajensi ajatusmaailmaani, sekä toi uusia tapoja lähestyä ihmiskunnan suurta haastetta, ilmastonmuutosta.

Rasmus Keinänen

 

Työkaluja planeettamme pelastamiseksi

Otto Forsman opiskelee kolmatta vuotta Tampereen lyseon lukiossa. Hän on kiinnostunut maantieteen opiskelusta yliopistossa.

Luonnon- ja ympäristönsuojelusta sekä ilmastonmuutoksesta on puhuttu runsaasti viime vuosina, mutta tuntuu että keskustelu on jäänyt turhan abstraktille puolelle. Pariisin 2015 ilmastosopimuksessa lähes kaikki maailman maat sopivat yhdessä pitävänsä maapallon lämpenemisen alle kahdessa asteessa. Pariisin sopimus ei kuitenkaan sisällä konkreettisia tekoja, vain lupauksia muutoksesta sekä oletuksia. Tilanne paheni entisestään, kun uusimmassa IPCC:n raportissa todettiin, että kriittinen raja kulkee jo 1,5 asteen lämpenemisessä. Tarvitsemme konkreettisia työkaluja planeettamme pelastamiseksi. Aseistakaamme itsemme siis tarvittavalla tietotaidolla. Ympäristötaloustiede on varsin hyvä paikka aloittaa.

Nimenkin perusteella voi päätellä, että ympäristötaloustiede yhdistää ympäristöasioita ja taloustieteen oppeja yhteen. Ympäristötaloustieteen johdantokurssilla käsitellään monipuolisia aiheita vaihdellen erilaisista saasteista ja niiden ohjauskeinoista aina ympäristön arvottamiseen ja taloudelliseen kasvuun saakka. Kurssi on siis kiitettävän kattava, vaikka aiheiden pintaa ehditäänkin vain raapaista. Onhan sentään kyseessä vasta johdantokurssi. Piristävä yllätys oli myös näkökulmien monimuotoisuus. Kurssin aiheita ei käsitelty vain perinteisestä luonnon näkökulmasta, vaan mukaan otettiin myös tuottajien (tehtaiden) näkökulmia. Tämä auttaa ymmärtämään aiheen monimuotoisuutta ja käsiteltäviä riskejä paremmin.

Ympäristötaloustiede ei tietenkään ole oma oppiaineensa lukion puolella, mutta lukion oppiaineista maantiede, yhteiskuntaoppi sekä biologia liittyvät keskeisimmin ympäristötaloustieteeseen. Myös matematiikkaa tarvitaan erilaisten yhtälöiden ratkaisemiseen, mutta onnekseni lyhyellä matematiikalla pärjää varsin mainiosti. Edes lukion syventäviä kursseja ei ole tarvinnut käydä, vaan pakollisilla kursseilla on kaikki olennainen kurssin näkökulmasta.

Arvostin myös useimmista osioista löytyvää ”testaa osaatko” tehtävää. Näissä tehtävissä koottiin opittu asia ja annettiin itselle mahdollisuus tehdä annettu tehtävä luennon kuuntelemisen sijaan. Sama pätee kurssin verkkotehtäviin, joita oli joka osion jälkeen viikoittain. Myös konkreettiset ”case tapaukset” Itämeren suojelusta ja EU:n päästökaupasta olivat mieleeni. Innokkaimmille löytyy jos jonkin sorttista lisätietoa ja lisätehtäviä joilla voi nostaa kurssiarvosanaansa jo etukäteen.

Opetus tapahtuu monella eri tavalla, josta jokainen voi valita itselleen parhaan vaihtoehdon. Itse suosin videoluentoja, joissa Professori Markku Ollikainen asiantuntevasti opettaa osion aihepiirin sekä antaa väliin lisähuomautuksia. Videoluentojen lisäksi kurssin asiat voi opiskella Power point – dioista tai Word-tiedostosta, johon on helppo lisätä omat muistiinpanonsa. Jos mikään näistä ei erityisemmin nappaa, on kurssilla myös mahdollisuus live-opetukseen netin välityksellä. Itse en ehtinyt tätä vaihtoehtoa testata aikataulujen puolesta, mutta uskon sen olevan mielenkiintoista vaihtelua.

Itselleni kynnys liittyä yliopistokursseille on aina ollut korkea. Aina on ollut tunne, että koska kurssi on yliopistolta, asiat ovat vielä liian korkeatasoisia ymmärrykselleni. Onneksi sain tuonkin harhaluulon karistettua itsestäni. Asioita oli yksinkertaistettu juuri sopivasti ymmärrettäviksi, mutta kuitenkin informatiivisiksi. Itse avoimen yliopiston MOOC-pohja ansaitse myös kiitoksen. Alusta oli selkeä ja yksinkertainen alkuhämmennyksestä huolimatta. Saman alustan alla on kaikki kurssimateriaalit ja tehtävät, helposti saatavilla. Jouduin kyllä muutaman kerran pyytämään apua, mutta onneksi kurssin suorittajia on auttamassa henkilökuntaa keskustelualueilla.

 

Lukiolaisena kauhistelin ensin aihealueiden laajuutta, mutta näin jälkikäteen on helppo sanoa, että aiheet olivat hyvin rajattuja ja annettu aika kurssin käymiseen riitti varsin hyvin. Aikaongelmaa ei pitäisi tulla, sillä suoritukseen vaadittu tentti oli suoritettavissa neljä kertaa vuodessa oman aikataulunsa mukaan. Itse selvisin kurssista tuplasti nopeammin kuin arvioitu ja sain palkkioksi 3 opintopistettä avoimeen yliopistoon, joita voin käyttää ainakin Helsingin yliopistoon hakiessa. Suoritut opintopisteet kelpaavat mahdollisesti myös muihin Suomen lukioihin. Tämän lisäksi sain kurssista kaksi lukiokurssia ja rutkasti hyödyllistä tietoa, jota voi hyödyntää opiskelujen jälkeenkin. Ei lainkaan hassumpi diili!

 

Mitä tehdä luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla?

Max Laitinen on toisen vuoden opiskelija Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalta

Olen toisen vuoden lukiolainen Tampereelta, ja suoritin Helsingin Avoimen yliopiston Ympäristötaloustieteen johdantokurssin. Kiinnostuin kurssista, sillä ympäristökysymykset ovat nousseet viime aikoina esille todella voimakkaasti esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ollessa voimakkaasti tätä ”uskomusta” vastaan. Itsekin olen pohtinut tässä viimeisen vuoden ajan omia päätöksiä kyseiseen asiaan liittyen, joten päätin ottaa asiasta hieman selvää taloudellisesta näkökulmasta.

Opiskelen Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalla, ja opintoihimme kuuluu 5 opintopisteen verran yliopisto-opintojen suorittaminen. Keskimäärin täytyy suorittaa siis kaksi yliopistokurssia. Kävin viime kesänä ruotsin valmentavan kurssin, ja ohjaajamme laittoi alkusyksystä viestin koskien tätä kurssia. Ympäristötaloustiede kuulosti heti ihan mukavalta. Mielestäni oli fiksua tutustua taloustieteeseen ihan tulevaisuuden opintojen kannalta. Kurssi selvensi ennakko-odotuksiani alasta ja tajusin sen jälkeen, ettei tämä ehkä olekaan juuri se mun juttu.

Kun sain ensimmäisen kerran tietää ympäristötaloustieteen kurssista, en tiennyt edes täysin, mitä se tarkoittaa. Totta kai taloustiede oli tuttu termi ja osasin hieman jo ajatella, että minkälaista ympäristötaloustiede voisi olla. Yllätyin kuitenkin kuinka paljon laskemista ja matematiikkaa kurssiin sisältyi. Kun ensimmäiset laskut tulivat luentovideoiden aikana, ajattelin, että ehkä niitä käsitellään sitten aina toisinaan. Kävi kuitenkin ilmi se, kuinka tärkeää laskeminen on taloustieteessä – jopa ympäristötaloustieteessä.

Ympäristötaloustiede käsittelee monipuolisesti luonnon arvottamista ja ympäristöongelmia taloudellisesta näkökulmasta. Henkilökohtaisesti alan objektiivisuus miellytti. Tietysti pyritään luonnon kannalta optimaaliseen lopputulokseen, mutta pakolliset raha-asiat ja muut velvoitteet talouden toimijoiden kannalta otetaan päätöksenteossa hyvin huomioon. Nykyaikana luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla uskon, että ympäristötaloustieteestä alkaa tulla entistä enemmän tärkeämpi asia poliittisessa keskustelussa.

Parasta tällä kurssilla on varmastikin pohdinta. Itse en ole mikään matikkafani, minkä takia laskutehtävät eivät kyllä melkein ikinä maistuneet. Hieman ehkä petyin siitä, kuinka paljon juuri tätä laskemista taloustieteessä on. Vaikka matematiikkaa on ja täytyy jotenkin tuntea kaavat ja käyrät, kurssista silti selviää, vaikkei olisikaan mikään matikkamestari. Tentin pystyy tekemään ilman laskuja. Tämä oli yksi kurssin parhaita paloja, sillä olin luentovideoilla keskittynyt enemmän lukutietoon enkä oikeastaan matikkaa tehnyt lainkaan.

Olen iloinen, että valitsin juuri tämän kurssin suoritettavaksi lukion aikana. Kurssi on rento varsinkin etäkurssina, kun luentovideoita pystyy katsomaan vaikka bussimatkalla. Tentti oli juuri sopivan vaikea ja siitä tietenkin pääsin ekalla kerralla läpi. Kurssin jälkeen tuli mukava olo, kun on suorittanut jotain hienoa ja oppinut taas uutta. Jäi hyvä mielikin Helsingin yliopistosta. Kenties joskus lukion jälkeen sinne tiet vievät!

 

Ympäristötieteellä tulevaisuuteen

Jesse Toropainen on Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjan toisen vuoden opiskelija.

Päädyin valitsemaan ympäristötaloustieteen yliopistokurssin, koska talous- ja kauppatieteet ovat pitkän aikaa kiinnostaneet minua ja ajattelin tutustua niihin syvemmin yliopistokurssien kautta. Olen jo muutaman vuoden ajatellut urapolkuni johtavan siihen suuntaan. Ympäristöongelmat ovat myös paljon tapetilla nykyään ja ilmastonmuutoksesta puhutaan joka päivä enemmän. Ympäristö ja siitä huolehtiminen ovat myös olleet jo kauan minua kiinnostaneita asioita. Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalla on pakko käydä viiden opintopisteen edestä yliopistokursseja ja halusin valita aineita, jotka kiinnostaisivat minua. Kun ympäristötaloustieteen kurssi sitten osui silmääni, valinta oli helppo. Löytyi kaksi minulle tulevaisuudessa esimerkiksi opintojen ja ammatinvalinnan kautta tärkeää asiaa yhdistävä kurssi.

Ennen kurssia tiesin jo ihan hyvin ympäristöstä ja sen suojelusta. Opetetaanhan näitä asioita jo yläasteella ja viimeistään lukiossa. Olin myös mielenkiinnosta lukenut netistä lisää vapaa-ajallani. Tiesin taloustieteestä aika vähän, mutta kuitenkin olin pintatasolla tutustunut joihinkin taloustieteen suurimpiin koulukuntiin. Näiden kahden yhdistelmästä en kuitenkaan vielä paljonkaan tiennyt. Lähdin siis kurssille niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Vaikka pohjatietoa ei kurssin aiheesta paljoa ollut, pääsin silti hyvin kurssin asioihin mukaan. Luennot olivat videoiden muodossa, jotka olivat hyvin jaoteltu selkeisiin osiin, ettei kerralla katsottavaa ja sisäistettävää tarvinnut ottaa liikaa lautaselle. Videoiden sisällöt olivat myös selkeästi esitettyjä ja hyvin havainnollistettuja erilaisten esimerkkien ja kaavojen avulla. Ennen kurssin alkua minua meinasi hieman huolestuttaa oma pärjääminen ja muutenkin kärryillä pysyminen. Kuitenkin pääsin asioista hyvin selville ja opin uudet asiat melko helposti.

Sain itse taloustieteen kurssista paljon lisää ymmärrystä luonnonsuojeluun ja saasteiden vähentämiseen liittyvistä haasteista valtiontasolla. Opin paljon myös ekosysteemipalveluista, joita en aiemmin ollut kovinkaan paljon ajatellut. Kurssin lopussa asiat vedettiin hyvin yhteen taloudellisen kasvun ja kestävän kehityksen kautta. Lisäsin omaa ymmärrystä myös laajemmin ympäristöstä ja taloustieteestä erikseen, mikä tulee auttamaan minua tulevaisuudessa monessa eri aiheessa. Tietysti ympäristötaloustieteessä on myös matematiikkaa mukana, mutta laskut eivät olleet turhan vaikeita. Matemaattiset osuudet olivat hyvin pitkälti kuvaajien tulkitsemista ja lausekkeeseen sijoittamista, joten niidenkään oppiminen ei ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä.

The power of allowing oneself to try

Risk money – riskiraha, there’s a word that doesn’t come up often in a university context!

But yet here we are, all of us leading Digiloikka-projects with a blessing that we are allowed to try, take risks and perhaps in the midst of everything, realize that a particular maneuver was a great trial but was followed by an error.

I am happy to say that in our Digiloikka, the ROUTE-project, major setbacks have not occurred, albeit there is always something to learn from your actions. I am more than excited to report that staff and students of ECGS have been eager to seize the opportunities provided by the Digiloikka funding. In the past months we have seen our students emerge themselves into twitter training, organize a streamed and recorded event, the ECGSustainability NOW,  and take their first steps in clarifying their aims and skills through portfoliowork. Our staff and students have also eagerly taken into use the new study planning tool SISU and attended multiple live-streamed sessions both as a part of courses and new Personal Study Planning activities. Currently we have recruited two student teams, one working on establishing a Sustainability Science blog together with HELSUS and the student network Resilience, and the other planning and executing videos of our Master’s programme.

The level of enthusiasm and involvement has been heartwarming and inspiring. And I dare say one of the main things behind these successes has been the knowledge that we are allowed to try, as individuals and as a community. We do not have to master everything at once and the first version can be a mere idea of something. The first time we do a portfolio we are still trying to grasp the idea and figure out the best ways of doing it all. When we stream a lecture for the first time, it might mean that the sound ends up being slightly off or we do not always remember where the camera is.

Or we might nail it on the first go.

Allowing oneself to try and risking that it will not be perfect from the get-go, does not that we program ourselves for failure, but rather that we acknowledge that there is a first time for everything. And that, indeed, it is better to try and have a mediocre or even poor first result than to never step out of your comfort zone.

With this being said, I hope that we all dare to make the most of this unique possibility. And if you ever wish to share what you are doing or get a glimpse on what has been going on in our project, don’t hesitate to be in touch! I’d be more than happy to share, what I consider, our success points, as well as things that have not gone according to plan A (or even B).