HNFB:n oma suunnittelija aloitti digiloikassa

|
Vastaa

Olen Katja Hätönen ja aloitin Human Nutrition and Food Related Behavior (HNFB) -maisteriohjelman digiloikan projektisuunnittelijana elokuun alussa. Olen työskennellyt useamman vuoden ravitsemustieteen opettajana Avoimessa yliopistossa, jossa karttui kokemusta Moodlesta ja etäopetuksesta. Antoisana koen sen, että minulla on tuttuja kollegoja niin ravitsemustieteen osaston, Avoimen yliopiston kuin opetusteknologian puolella. Yhteistyössä on voimaa!

Suureellisesti liikkeelle: digiryhmätöitä massakurssilla
Tavoitteenamme on

  • osallistaa opiskelijoita digiaineistojen tuottamiseen ja vertaisarviointiin
  • yhteistyön tiivistäminen Avoimen yliopiston kanssa.

Tavoitteita lähdettiin heti edistämään HNFB-111 Anatomian ja fysiologian -perusteet kurssilla. Kurssille osallistuu noin 320 opiskelijaa, joista Avoimen opiskelijoita on 20. Opiskelijat tekevät ryhmässä videoklipin, joka vertaisarvioidaan Moodlen työpaja-aktiviteetilla. Lisäksi kehitetään itseopiskelutehtäviä ja verkkotenttiä.

Ryhmätyön suunnittelu yhteistyönä
Arvioimme, että ryhmiä tulisi muodostumaan yli 70. Oli selvää, että erilaista osaamista niin verkkopedagogiikassa kuin Moodlen salojen ymmärtämisessä tarvittaisiin. Lähdimme yliopisto-opettaja Eeva Voutilaisen (MMTDK ja Avoin yliopisto) kanssa ideoimaan ja kokeilemaan vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa videon tekoa verkkoympäristössä, arviointitapojen vaihtoehtoja sekä teknisiä mahdollisuuksia; arvokasta tukea ja innostusta saimme seuraavilta

  • asiantuntija Nina Dementjeff (Avoin yliopisto)
  • koordinaattori Margit Koivumaa (Yliopistopalvelut)
  • verkkopedagogiikan asiantuntijat Outi Valkama ja Kristian Lindqvist (Yliopistopalvelut).

Testialueet suunnittelun tukena
Ennen kurssin alkua Margit Koivumaa loi testialueen Moodleen ja Teamsiin, jossa kokeilimme käytössä olevia digityökaluja, esimerkiksi

  • Teamsillä ja Zoomilla teimme videoita, jotka latasimme Moodleen; keskustelualueelle on mahdollista lisätä video, jonka koko on korkeintaan 50 Mt
  • kokeilimme Moodlen arviointityökaluja.

Keskustelualueen arvioinnissa näkyviin jäi vain sen opiskelijan arviointi, joka oli tehty viimeisenä. Tavoitteena oli löytää menetelmä, joka laskisi keskiarvoja opiskelijoiden tekemistä arvioinneista. Tämän vuoksi päädyttiin työpaja-aktiviteettiin, jossa hyödynnettiin Avoimen yliopiston ravitsemustieteen kursseilla hyväksi havaittua arviointimatriisia.
Työpaja-aktiviteetti vaatii enemmän etukäteistyötä opettajalta kuin keskustelualueen hyödyntäminen arvioinneissa. Huolellisella valmistelulla työpaja-aktiviteetti on kätevä työkalu, joskin se soveltuu paremmin yksilö- kuin ryhmätyöskentelyyn. Siksi opiskelijat tekevät suunnitelmista poiketen itsenäisesti vertaisarvioinnin työpaja-aktiviteetilla.

Ryhmätyö käynnistynyt hyvin massakurssilla
Opiskelijat ovat aktiivisesti ryhmäytyneet ja tekevät tällä hetkellä käsikirjoituksiaan; osa ryhmistä valmistelee jo videoita; ensimmäiset ovat videonsa jo palauttaneet. Marraskuun alkupuolella näemme, miten vertaisarviointi onnistuu työpaja-aktiviteetilla näin suurella kurssilla.

Itseopiskelutehtävien lisääminen videoihin H5P-toiminnolla
Anatomian ja fysiologian perusteet -kurssille oli jo aiemmin kerätty opiskelun tueksi videoita YouTubesta. Näihin videoihin aloitin tekemään H5P-toiminnolla monivalintakysymyksiä, joiden avulla opiskelijat voivat testata oppimaansa. Tehtävät on määritelty niin, ettei videon katsomista pysty jatkamaan ennen kuin kaikkiin kysymyksiin on vastattu oikein.
Kurssilla kootaan palautetta tehtävistä. Onkin hienoa nähdä, mitä mieltä opiskelijat ovat interaktiivisista videoista ja mitä kehitysideoita saamme. Syksyn Pedaforumin (2020) esitysten perusteella vastaanotto opiskelijoiden keskuudessa on ollut myönteinen interaktiivisia videoita kohtaan ja niiden on koettu tukevan oppimista.

Säännölliset kokoukset ohjausryhmän kanssa
Digihankkeen käynnistimme elokuussa siirtolapuutarhamökillä ravitsemustieteen opettajien kanssa (Mikael Fogelholm, Maijaliisa Erkkola, Riitta Freese, Tiina Jääskeläinen, Liisa Korkalo, Anne-Maria Pajari ja Eeva Voutilainen). Toinen tapaaminen pidettiin lokakuun alussa Teamsissa; esittelin, miten digiloikka on käynnistynyt, vaihdettiin ajatuksia, jaettiin kokemuksia ja unelmoitiin tulevasta. Parhaat ideat syntyvät, kun niille annetaan tilaa ja aikaa! On hienoa nähdä ravitsemustieteen digiloikan etenevän suunnitellusti.

Digiloikka and the ‘new normal’

|
Vastaa

When I was hired as Digiloikka project manager for the USP Master’s Programme, I was expecting to pilot a remote course, taking digitalisation and pedagogy into account, and offer ‘a meaningful alternative’ to the physical classroom for our international students.

Meanwhile, the world changed and with it, university education around the world and at the University of Helsinki. What was a meaningful alternative to be piloted and slowly implemented became an urgent need to be accomplished as efficiently as possible, under the threat of a pandemic. The international intake in Master’s Programmes also had a significant impact on the way to plan our courses: some students might not be allowed into Finland, due to temporary restrictions, or have decided themselves to postpone moving here. How to teach to a multidisciplinary and multi-sited group of international students?

Moreover, an urban studies and planning course requires going out, exploring, observing and analysing the urban as it unfolds itself in streets, construction sites, housing estates, and public and commercial spaces. How to do that remotely? What if a student feels suddenly unsafe or is unable to go out, because in a quarantine?

Discussing with the Master’s programme director and with its lecturers and students in a series of Digiloikka coffee breaks I organized in the spring, we decided to focus our digital skills onto the USP-301 Introduction to Urban Studies and Planning; in our plan, we had envisioned the possibility to work on an existing course.

USP-301 is the first course that our students take. It is a 10 ECTS intro course, which consists of twelve long meetings (9:00 – 16:00), each organised by a different lecturer of the Master. In its physical envisioning, the course had a lot of classroom work in groups in the fantastic Urbarium facility on the ground floor of Porthania and excursions around the metropolitan area. My main preoccupation has been how to translate all that into the remote environment.

I worked with the various lecturers involved in the course, first collectively, then individually, to help them frame their day according to some basic ideas. Through a previous survey, I knew that among them, I would have had experts in digital learning next to true beginners and my main challenge has been how to ‘talk’ to all of them. It doesn’t come as a surprise that we are using Zoom for lecturing and some of the group activities. It is definitely the best instrument to work in a synchronic way, that is, live, with the students present on the other side of the screen. Moreover, Zoom allows recording the sessions that can be later shared with students who were not present.

When designing course assignments, I advised the lecturers to keep in mind that the students don’t know each other and different scenarios are possible, including the one where they never meet face to face, for the whole duration of the course. Therefore I developed assignments, which they can all perceive as adequate and make them feel at ease, despite the exceptional situation. I divided possible assignments into three categories:

  • Individual assignments such as readings, writing a short essay, going out and taking pictures, which are always useful learning moments
  • Interactive assignments such as online discussions in Moodle forum, individual activity peer-reviews, blog posts, video or audio replies (new Moodle feature!) are all asynchronous activities, which might help them develop trust and get a sense of the classroom
  • Group assignments such as posters, presentations, problem-solving activities, which are a great way to work together towards common goals

Important is of course to offer students a platform for this. Moodle itself has plenty of embedded assignment/activities, moreover, we have been experimenting with Thinglink and Flinga with very positive results.

Combining live and asynchronous activities in the course has been a must, so that students that are not in Finland or/and are sick can rely on the lectures, without having to be present. Starting and closing the day a live interaction is a good idea, for instance introducing the day in the beginning and making a ‘wrap up’ and get feedback in the end. In the first lecture, we also had the chance to work with a video-lecture recorded for us by Meg Holden, Director and Professor of the Urban Studies Program at Simon Fraser University. This shows that remote learning and digitalisation has also had a positive impact on international collaboration and on implementing guest lecturing.

The course has just started, I will write a post about this in a few weeks, once it has finished and I collected some feedback from the students.

Harjoittelu etänä

|
Vastaa

Kun sain helmikuussa tietää päässeeni harjoitteluun digiloikkaprojektiin, ajattelin viettäväni kesän päärakennuksen neloskerroksessa, joka oli minulle aiemmin vain paikka, jonne professorit katoavat luentojen jälkeen. Toisin kävi: kahden kuukauden harjoittelun aikana olen piipahtanut tuossa kerroksessa vain kerran hakemassa yhden kirjan.

Projektissa teen Moodlen kysymyspankkiin tehtäviä, joita opettajat voivat myöhemmin käyttää kielenhuollon kursseilla. Sitä varten olen harjoitellut erilaisten tehtävätyyppien tekemistä ja kahlannut Kielitoimiston ohjepankkia edestakaisin. Harjoitteluni onkin ollut vaivatonta toteuttaa kotoa käsin, onhan se kuitenkin pääosin itsenäistä työskentelyä kielioppisääntöjen ja Moodlen kanssa. Työmatkoihin ei mene aikaa, ja voin kuunnella musiikkia niin kovalla kuin haluan – toisaalta keittiön ruokapöytä ei välttämättä ole se ideaalisin työpiste ergonomian kannalta.

Harjoittelun alkuaika oli tietysti totuttelua, eikä vastapäätä ollut vieruskaveria, jolta kysyä apua, ellen sitten lähettänyt sähköpostia. Tällaiselle WhatsApp-sukupolven edustajalle sähköpostin käyttäminen lähes päivittäisessä yhteydenpidossa tuntui aluksi yllättävän hassulta. Pähkäilin, pitääkö loppuun aina laittaa ”terveisin”, vaikka lähettäisi päivän aikana monta viestiä samalle henkilölle? Voiko käyttää hymiöitä? Voiko kirjoittaa puhekieltä vai pitääkö verbit taivuttaa aina subjektin mukaan?

Menneiden viikkojen aikana olen löytänyt vastauksen kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin ja vakiinnuttanut omat rutiinini kotityöpäiviin. Sen lisäksi olen löytänyt suomen kieliopista ja oikeinkirjoitusohjeista mitä monimutkaisimpia pieniä yksityiskohtia, jotka ovat saaneet minut epäilemään, osaanko äidinkieltäni ollenkaan. Vai tiedätkö sinä, milloin voi sanoa kolme rumpalia ovat ja milloin kolme rumpalia on? Vastauksen voit katsoa täältä!

Sonja Vasile

Taloustieteen digiloikasta ensimmäisiä tuloksia syksyllä

|
Vastaa

Taloustieteen Digiloikka-projekti on kesän aikana edistynyt suunnitelmien mukaisesti eli sekä CORE-e-kirjan käännös (linkki alkuperäistekstiin) että erityisesti lukiolaisille suunnattava taloustieteen perusteiden MOOC-kurssi ovat askelta lähempänä maalia. Sekä e-kirjasta että Moocista saadaan syksyllä materiaalia tutustuttavaksi ja kommentoitavaksi.

E-kirjasta on tavoitteena julkaista noin kolmasosa eli ensimmäiset 8 lukua CORE:n virallisella sivustolla syys-lokakuun vaihteessa. Materiaaleja ehtii siis jo parhaassa tapauksessa osittain hyödyntää syksyn peruskurssiopetuksessa. Taloustieteen peruskursseilla hyödynnetään nykyisellään jo varsin laajalti CORE:n englanninkielistä versiota.

Verkkokurssia tuotetaan yhteistyössä HY:n tietojenkäsittelytieteen laitoksen kanssa, jolla on runsaasti kokemusta tasokkaiden Moocien tekemisestä. Verkkokurssin beta-versio on tarkoitus saada syksyn aikana testattavaksi rajatuille yleisöille. Varsinainen julkaisu ajoittuu ensi talveen.

Digiloikka-projekti on sujunut yllättävänkin jouhevasti etätyösuosituksista huolimatta. Samalla koko projektiryhmä on saanut hyvää käytännön harjoitusta olemassa olevien digityökalujen käytöstä.

Nordic Studies Online: Summer Update

|
Vastaa

The digi-leap project Nordic Studies Online has been mostly focusing on video production for our pilot modules, which we will try out within our courses at the University of Helsinki and Gdansk University throughout the fall semester. I summarized our video production experience and tips as below:

  • Training: We first scheduled the Unitube studio training in Alexandria with Mikael Kivelä, who also gave us some advice about technical equipment, which we wanted to buy. Thank you, Mikael, this was incredibly helpful!
  • Equipment: As we want to make videos also outside, we bought some basic equipment (mobile phone stabilizer, wireless microphone) to have a good audio quality in our videos.
  • Writing scripts: It is important to write a script before filming. Usually, we have a draft ready a few weeks before the filming, so the other team members can still give some comments and we can make final changes before the filming starts.
  • Filming: We are making short introduction videos (3-4 minutes) for our MOOC modules. Even though these videos are short, it is still a lot of text to remember, so during the filming we focus on smaller segments and then we edit them together. As I am responsible for the technical support during the filming, I noticed that our lecturers feel more comfortable in front of camera while filming outside rather than in a studio. For this reason, I always book enough time in the Unitube studio, so we can go through the segments several times. Please, be aware that the Unitube has been quite busy lately, as many teachers need to prepare their online lectures. I suggest booking the studio well in advance!
  • Post-production: Make sure that you have enough time for editing, adding visual effects and subtitles. We are discussing to hire a graphic designer, who would make our logo, which we could add in our videos’ intros and outros.

Filming with Andrew Newby in Hanko, 7 August 2020

The Nordic Studies Online is an international team of scholars from the University of Helsinki, Gdansk University and Aarhus University. Our colleagues in Aarhus can produce their videos with the support of the nordics.info (Aarhus University) platform. In Helsinki, we continue our video production as planned and discussed above. However, the covid-19 pandemic impacted our video production plans with our Gdansk colleagues, who were supposed to make videos with the support of the Helsinki crew in Helsinki and in Gdansk, using the project equipment and Unitube studio. As travelling has been restricted, we were not able to support our Gdansk team members as we wanted to. In the end, we compromised – our Gdansk colleague Maja who is responsible for the Media module, wrote a script and then filmed her video using the Screencast-O-Matic. We will use this video for our fall try-out of the pilot modules; however, we will later remake this video in a studio for our actual MOOC course.

Jana Lainto 

 

What did we learn from the ATM-MP Digital leap?

|
Vastaa

The Digital Leap project of the Master’s Programme in Atmospheric Sciences (ATM-MP) has been brewing all summer and the summer workers are finally reaching the end of this special summer and same way the “deadline” of all the digital courses is getting closer. Everyone has done their work by distance, mainly at home. Is the work finished? Is Digital Leap now ready to use? How the summer went overall and did the summer workers learn something? 

 

Janina:

“Hello! The summer is nearly over, and I got to say that this has been a great experience. The work I needed to finish had surprisingly various tasks and I learned some new, unexpected skills such drawing with computer, designing and creating these everyday homework tasks for future students and a lot of physical vocabulary, as one of my job turned out to be translating the learning materials of other bachelor courses. I enjoyed having different kind of work assignments and I believe that they will all be finished before the August is over. The last tiny thing is to translate the multiple-choice questionnaires which I made myself on the course base. There is only fifty of them, not a big deal! 

I was a little afraid that the distance to all the other workers would bother me. I was not sure if I really could get myself working while staying at home. Luckily the work was meaningful and interesting, and I had some distance help from both, my co-worker and supervisor. Thank you, Laura and Mila, you really made my summer!  

 

Mila: 

”Hello! This summer went by in the blink of an eye, and now it’s already time to look back. 

Remote work was a new experience for many of us, including me, but I was surprised to see how smoothly everything was organized. I got used to online meetings and email communication, among other things. Considering the constantly changing working life, this was a very valuable experience, even though I would be lying if I said I didn’t miss meeting my co-workers in person. However, as I was working on the Digital leap project, this kind of remote work provided me some new ideas about what it means to work individually, be it as a co-creator of a course or as a student. 

I had a chance to do a whole range of things during summer: translating course material, looking for pictures, checking their copyrights and transferring material to the MOOC platform, to mention a few. To my surprise, one of the most demanding things was finding appropriate figures and acquiring the copyrights to use them. In an ideal world, all the websites would state clearly what kind of policy they have with using their figures and where to contact if needed, but unfortunately this is not the reality. In any case, I am grateful to all the people who were kind and cooperating when contacted. Thanks to their help we were able to build a nice-looking course material with illustrative figures. 

Another thing I noticed is the importance of the correct vocabulary. Just translating word for word from one language to another is not enough; it is necessary to take account of the context. In this case, it was particularly important to pay attention to the scientific terms used in the course material. Therefore, I think it’s important to have a person familiar with the field of study working on the translations together with the professionals of the language. In addition, it’s essential to remember that making course material for independent studying is different from making lecture slides. The content must be created so that it is understandable even if there is no lecturer explaining things at the same time. Therefore, bulleted lists with keywords alone are not enough. As I worked on the material, I tried to edit the text in a way that hopefully helps the future students get the hang of the subject. What’s more, I learnt a lot myself on the way! 

In this way, my part in the Digital leap project is coming to its end. However, the real results of the hard work done by the whole Digital leap team will come out only after the students and teachers start working using the platform, since this is the only way to get to know what works and what does not. I wish I had more time to refine the course material I have been working on, but I know I will leave the course material in good hands. Lastly, I would like to sincerely thank all the people I had the chance to work with. It was an honour to be able to work with you all and I have learned a lot from you all. Without your help I wouldn’t have been able to do so much for the courses. Special thanks to Janina and Laura who were there for me every time I needed. My summer was not only educational, but it was also fun and memorable thanks to you!”

 

Mikael: 

”Hi! My name is Mikael. I started working at INAR a year ago when it was time to complete me civil service. I was “hired” to create video content for these Digital Leap courses as well as for the Climate University courses.  

My first assignment when I started last fall was to make video lectures for Basics of Oceanograpy course with Professor Petteri Uotila. We filmed the videos in the UniTube studio in Kumpula. We filmed once a week for maybe eight weeks, and I edited the videos during that same time. Around the end of the year, the videos were done. 

However, at this point we realised that we didn’t have enough material, such as figures or photos, in the videos, only the talking head of Petteri. For the material that we did have, we didn’t have the copyrights. Thus, we decided to take a break from this course and focus on other stuff.  

I started to work on Air Quality in a Changing World (AQCW). I had learned from the mistakes we made with the oceanography course and that made the process for this next course much clearer. We didn’t want that the student would be forced to stare at the talking head of the lecturer, so we decided to make the core of the videos a PowerPoint slideshow. Not maybe the most unique idea, but it works well. The course ran for the first time last spring and now that we have all the copyright issues sorted out, we are going to finalise the videos and text material this fall. 

We are also going to get back to the Basics of Oceanography. I also learned a few new things while working on the videos for AQCW so I’m sure that the videos will become much better this time compared to last year. Mila and Fabio have done an amazing work at finding new figures for the videos. Now it’s time for me to start editing them into the videos. The course starts in two weeks so there’s a bit of hurry, but I’m sure we’ll handle it. 🙂 

I worked as a civil servant at INAR for nine months. Apparently, I did something correct, because I was hired for an extra half a year as a trainee. I started my actual work in the beginning of August after a summer break and I will be working here until the end of February 2021. After that life for me is a mystery, but right now I’m quite happy where I am. 🙂  

A few tips for making videos for online courses: 

  • The shorter the videos are the better. You could e.g. divide a 15-minute-long video into three 5-minute-long videos. This way they aren’t so exhausting for the students.
  • Reserve time for going through the figures and their copyrights. It can be a real pain in the as* trying to find each of the figures and asking different people if it is ok to use them. This is extremely important if the course is going to be open for anyone who has access to internet.
  • If you use PowerPoint in the videos, make a template file, which has not footer and make a safe margin to the bottom of each slide. There should be nothing there so that your subtitles aren’t covering anything up.
  • Use a black background in your PowerPoint. It’s much easier for the viewers eyes.” 

Thinglink ja historiallisen tiedon esittämisen monimuotoisuus osaksi historian opintoja

|
Vastaa

Historian kandiohjelman digiloikan yhtenä tavoitteena oli perusopintoihin kuuluvan kurssin ”Uusin aika II” uudistaminen. Kurssi toimii rinnakkain luento-opetukseen perustuvan ”Uusin aika I” -kurssin kanssa ja sillä keskitytään 1800- ja 1900-lukujen historiaan. Kurssi tarjoaa opiskelijoille myös eväitä proseminaaria ja kandintutkielmaa varten. Kurssi on järjestetty kolmena pienryhmänä historian kandiohjelman omille opiskelijoille. Haasteeksi on kuitenkin muodostunut se, etteivät muiden koulutusohjelmien opiskelijat ole mahtuneet pienryhmiin, vaan ovat suorittaneet kohdan kirjatenttinä. Kolmen pienryhmän pyörittäminen samanaikaisesti on myös vaatinut kolmen opettajan työpanoksen. Kurssin toteuttaminen edellyttääkin uudenlaista lähestymistapaa, sillä jatkossa opiskelijoiden määrä kasvaa muiden koulutusohjelmien opiskelijoiden liittyessä lähiopetukseen samalla kun pienryhmien määrä putoaa kolmesta kahteen. Opettajien kuormituksenkaan ei tulisi uudistuksessa kasvaa kohtuuttomasti. Digiloikka antoi pontta miettiä uudenlaisia ratkaisuja ja tätä työtä ryhdyimme tekemään viime keväänä yhdessä kurssia 2021 pilotoivien Janne Lahden ja Virva Liskin kanssa.

Varsin nopeasti kurssin toteutustavaksi valikoitui opiskelijoiden ryhmätyönä Thinglinkin pohjalle rakentama esitys opettajan kurssille valitsemaan teemaan liittyvästä aiheesta. Keväällä 2021 teemoina ovat kolonialismi ja sukupuoli. Thinglink-työn ja siitä pidettävän suullisen esityksen lisäksi ryhmät laativat kirjallisen raportin, jossa he erittelevät esityksensä tutkimuksellista taustaa. Toistaiseksi Thinglinkiä ei ole hyödynnetty historian opetuksessa, joten kurssi toimii tienraivaajana uudenlaisen teknologian soveltamisesta historian tietojen ja taitojen opetuksessa. Olennaista valinnan kohdistumisessa Thinglinkiin oli juuri se, että se mahdollistaa sekä historianopiskelun ja historiallisen ajattelun että työelämävalmiuksien kannalta keskeisten taitojen kehittämisen.

Opiskelijat harjoittelevat Thinglinkin avulla eri muodoissa olevan historiallisen lähdeaineiston ja tutkimustiedon hyödyntämistä. Historiahan ei ole vain kirjallisia asiakirjoja tai tietoa tekstimuodossa; historioitsijat käyttävät nykyään luovasti niin kuvia, esineitä, ääntä kuin tekstiäkin omassa työssään. Kurssin myötä opiskelijat pääsevät jo opintojen alkuvaiheessa tutustumaan historian lähteiden ja tiedon moniin eri ”olomuotoihin” ja siihen, miten erilaisia aineistoja yhdistämällä voi luoda uutta ymmärrystä menneisyydestä. Koska historiallista tietoa välitetään digitaalisessa maailmassa monessa muodossa, on tärkeää rohkaista opiskelijoita kokeilemaan tiedon esittämistä niin visuaalisesti, suullisesti kuin kirjallisesti. Valitsemalla kurssin toteutustavaksi ryhmätyöskentelyn haluamme kiinnittää huomiota myös siihen, ettei historiallisen tiedon tuottaminen ole perinteisen mielikuvan mukaista yksin ahertamista, vaan usein se tapahtuu yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. Siksi ryhmätyötaitojen kehittäminen on sekin yksi kurssin keskeisistä tavoitteista.

Kurssin osaamistavoitteisiin kuuluu myös historiantutkimukseen liittyvien perustaitojen harjaannuttaminen. Esitystä työstäessään opiskelijat pohtivat aiheen rajaamista ja valitun näkökulman perustelua. He harjoittelevat itsenäistä lähdeaineiston ja tutkimuskirjallisuuden etsimistä ja näiden kriittistä käyttöä ja tulkitsemista. Lisäksi he joutuvat ratkomaan historiallisen tiedon esittämiseen liittyviä ongelmia: miten rakentaa selkeä ja looginen esitys historiallisesta ilmiöstä, joka väistämättä on monimutkainen ja tulkittavissa monin eri tavoin. Tavoitteena onkin, että opiskelijat havahtuvat tunnistamaan historiallisen selittämisen monitahoisuuden ja sen, että vain harvoin (jos koskaan) historiallisille tapahtumille on olemassa vain yksi suoraan lähteistä kumpuava selitys. Näiden taitojen vahvistaminen valmentaa heitä proseminaariin ja toivottavasti madaltaa kynnystä kandintutkielman tekoon. Kaiken kaikkiaan kurssin on siis tarkoitus laajentaa opiskelijoiden tietopohjaa uusimpien aikojen historiasta, vahvistaa heidän tutkimuksellisia taitojaan sekä kehittää ryhmätyötaitoja.

Lisätietoa Thinglinkistä täältä.

Kesällä tapahtunutta logopedian digiloikkahankkeessa

|
Vastaa

Ensi lukuvuodesta lähtien logopedian opiskelijat pääsevät hyödyntämään digiloikan tuomia uudistuksia; uusia opetusvideoita (osahanke Pupotti), monikielisyyttä käsittelevää yhteiskurssia amerikkalaisen yliopiston opiskelijoiden kanssa (osahanke Lopotti) sekä chatbotin vastauksia koskien tieteellisen tekstin lähdeviittauksia (osahanke Aipotti). Kesällä olemme keskittyneet ensisijaisesti chatbottiin, joten kurkistetaanpa, miten sen kehittämistyö on edennyt.

Kesäkuussa toteutimme Lähteeksi nimeämämme chatbotin ensimmäisen testikierroksen. Tätä ennen olimme kuitenkin käyneet läpi useamman työvaiheen, joita sitoi yhteen soveltamamme design-based research -malli. Sille ominaisesti chatbottia kehitetään iteratiivisesti toistamalla työvaiheita ja parantelemalla tuotetta testausten myötä sekä pitämällä käytännön toimijat – opiskelijat ja opettajat – mukana prosessissa.

Lähde-chatbotilta voi kysyä lähdeviittauksista ja lähdeluettelosta.

Aloitimme keräämällä opiskelijoilta ja opettajilta tyypillisiä kysymyksiä liittyen tieteelliseen kirjoittamiseen. Seuraavaksi loimme chatbotille sisältökategoriat ja ohjelmoimme sen tunnistamaan sanoja ja ilmauksia. Samalla käsikirjoitimme chatbotille dialogia, jonka luomisessa noudatimme Grincen keskustelun periaatteita: määrän, laadun, yhtenäisyyden sekä tavan osalta. Käsi kädessä kirjoittamisen kanssa rakensimme dialogin teknistä toteutusta ja testasimme sen toimivuutta testiympäristössä.

Kehitystyössä tekninen, pedagoginen, viestinnällinen ja sisällöllinen suunnittelu limittyivät kaikki tiiviisti toisiinsa, jotta Lähde antaisi paikkansapitäviä vastauksia sekä toimisi pedagogisesti ja viestinnällisesti tarkoituksenmukaisesti. Ongelmanratkaisua edellytti erityisesti sen oivaltaminen, miten kaiken tämän toteuttaminen mahdollistettaisiin teknisesti.

Testausten edetessä rajasimme Lähteen osaamisalueen tieteellisen tekstin lähdeviittauksiin sekä lähdeluetteloon. Prosessin aikana havaitsimme myös, että lähdeviittauksia ja lähdeluetteloa koskevissa ohjeistuksissa on eroja. Vastausten laatimiseksi tulemme tarvitsemaan näihin logopedian koulutusohjelman yhteisiä linjauksia.

Käynnistimme ensimmäisen iteraation, kun Lähde osasi vastata 146 siihen mennessä kerättyyn kysymykseen. Iteraation tavoitteena oli kerätä Lähteelle lisää kysymyksiä sekä erilaisia tapoja ilmaista niitä. Ennen testausta loimme Lähteelle sivuston, johon laadimme chatbotin käyttöohjeet sekä ulkoasun. Ensimmäinen iteraatio tuotti 33 uutta kysymystä sekä uusia ilmaisuja kymmenelle vanhalle kysymykselle. Kesän edetessä olemme kirjoittaneet vastauksia uusille kysymyksille sekä luoneet dialogia edelleen. Toinen iteraatio on vuorossa alkusyksystä.

Puheanalyysin perusteet -opetusvideoiden sarja Microsoft Streamissä.

Lähteen kehittämistyön lisäksi keskityimme kesällä myös puheanalyysin perusteiden opetusvideoiden tuottamiseen yhteistyössä fonetiikan tutkijoiden Katri Hiovainin ja Atte Asikaisen kanssa. Opetusvideoiden suunnittelu ja toteutus perustuvat tutkittuun tietoon siitä, miten oppimista voidaan tukea multimediaoppimateriaalin avulla. Seitsemästä videosta koostuva opetusvideoiden sarja on viety Microsoft Streamiin.

Syksyllä digihanke keskittyy Lopotti-osahankkeen monikielisyys- ja monikulttuurisuus -kurssin suunnitteluun, opetusvideopankin viimeistelyyn sekä Lähde-chatbotin pilotointiin.

Määräaikainen osoitteenmuutos Zoomiin

|
Vastaa

Taukoviikon jälkeisenä maanantaina kevään suunnitelmat vaikuttivat vielä kohtalaisen vakailta, kun virus ei ollut vielä tummentanut horisonttiamme. Loppuviikosta epävarmuuden ilmapiiri alkoi levitä. Mikä kaikki peruuntuu ja miten pitkäksi aikaa? Mitä nyt oikein tapahtuu? Ensin opettajat peruivat lähiopetuksen seuraavalta viikolta, kun varovaista toiveikkuutta oli vielä ilmassa. Viikonlopun jälkeen uusi viestitulva – nyt koko kevään lähiopetus on peruttu.

Alkoi näyttää siltä, että edessä olisi lukuisia tunteja yksinäistä puurtamista, luennon korvaavia tehtäviä, tapaamisia Zoomissa, poikkeusjärjestelyitä eikä pääsyä kirjastoon. Kalenterin pyyhkiytyessä menoista tyhjäksi piti arkirutiinit rakentaa itse ja niistä piti pitää kiinni itse. Kalenterin täytteeksi jäivät vain muutamat Zoom-luennot. Olen tietoteknisesti taitava, mutta suhtaudun tiettyihin asioihin hyvinkin suurella varauksella. Tästä lähtökohdasta onkin pienoinen yllätys, että Zoomista tuli kevään henkireikäni. Oli lähes mystistä, miten luentosalin tunnelma välittyi tietokoneen ruudun kautta työpisteeseeni keittiönpöytäni ääreen. Katkeransuloista tästä kaikesta kuitenkin teki se, miten nopeasti tunnelma katosi – yhdellä klikkauksella.

Siirtyminen Zoomiin ja etäopetukseen toi mukanaan arvaamattoman ongelman. Yhtäkkiä pienimmätkin asiat, jotka olisi voinut nopeasti kysyä ennen luentoa tai sen jälkeen, vaativat sähköpostin lähettämisen. Toisaalta, jos luennolla heräsi jokin kysymys, joka jäi askarruttamaan mieltä, ei sitäkään välttämättä voinut nopeasti varmistaa. Jälleen edessä olisi sähköpostin lähettäminen. Etäopetus ei tarjonnut myöskään mahdollisuutta luennon jälkeen puida asioita lounaan ääressä muiden opiskelijoiden kanssa.

Onnekseni myös virtuaalisia kahvipöytäkeskusteluja pitkin kevättä käytiin. Luonnollisestikin vakituinen puheenaihe oli etäopetus. Monen ajatukset sivusivat omiani. Luennot Zoomissa koettiin poikkeuksetta onnistuneiksi. Etenkin pienryhmät, joissa osallistujat olivat tuttuja, tuntuivat lähes samalta kuin luennot. Yhtä mieltä oltiin myös siitä, etteivät pelkät diat olleet riittäviä. Se, millainen kontakti opettajaan oli, ei ollut niinkään merkityksellistä kuin se, että kontakti, jossa opettajan näki tai kuuli, oli olemassa. Moodle-keskustelujen huonoksi puoleksi koettiin se, ettei niissä luonnollista keskustelua synny vaan keskustelu jää yksipuoliseksi argumentoinniksi. Täydellisen tuomion sai Moodlen-chat, joka on jo käyttöliittymänsä puolesta erittäin kömpelö.

Ainakin opiskelijoiden näkökulmasta Zoomiin luennon siirtäminen vaikutti kohtalaisen vaivattomalta. Zoom-luentojen lisäksi hyvänä koettiin myös erilaiset videotaltioinnit ja podcastit. Niiden eteneminen luentodiojen kanssa samaan tahtiin tarjosi miellyttävän oppimiskokemuksen. Hyvää näissä erilaisissa tallenteissa oli myös se, että niihin pystyi palaamaan omien tarpeidensa mukaan.

Zoom-luentojen lisäksi minulle erityisen positiiviseksi kokemukseksi tästä keväästä jäi Moodlessa toteutettu aikarajallinen tentti. Olen kokenut kotitenttien ongelmaksi niihin jumiin jäämiseen. Tenttisalitentit taas ovat fyysisesti raskaita ja toisinaan hieman ahdistaviakin tilanteita. Moodlen aikarajallinen tentti oli kuitenkin ihanteellinen, sillä siihen ei ollut mahdollista jäädä jumiin ja tekstin tuottaminen ja editoiminen oli huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Näitä tekisin mielelläni lisää!

Yhteenvetona voinee leikkisästi todeta, että digi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Suurin opetus tässä kaikessa lienee se, ettei mikään digiympäristö tai etäopetuksen muoto voi korvata yhteisöä ja siinä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Yhteisöllä on valtava merkitys sekä oppimisessa että asiantuntijaksi kasvamisessa. Vuorovaikutus on merkittävässä osassa siinä, että saa varmuutta omasta osaamisestaan, erityisesti silloin kun valmistuu alalta, josta ei saa ammattinimikettä.

 

Iina Kärkkäinen

Kirjoittaja on suomen kielen maisteriopiskelija

Final summer of the ATM-MP Digital leap

|
Vastaa

Last year the Master’s Programme in Atmospheric Sciences started producing online materials in English for some of the lecture courses that are currently taught in Finnish in the Bachelor’s Programme of Physical Sciences and are prerequisities to some of the study lines in the Master’s Programme. The focus is on Basics of Meteorology, Climatology and Oceanography courses. During this summer the aim is to finish and release the courses. We have two new summer workers whose job is to complete the Digital Leap project.

The newbies of this project are introducing themselves below:

“Hi! My name is Janina and I’m a fourth-year meteorology student. Next year will be my last year studying and I’m pretty excited about that. Although the master thesis is a bit intimidating. I’ll be continuing with the course ‘Basics of Climatology’ and I have to say that the summer workers last year have done some great work. It was quite easy to continue and it’s great to see how the course really comes together.

I started two weeks ago, and I’ve already edited a lot of text and pictures. I have basically inserted all the material I have into the base of the course and then tried to make it as easy to read as possible. I never thought that my background in art schools would benefit me in the work life among meteorology, but now, when I’m drawing new pictures and making the course page look nice and clear, it really pays off to have some artistic eye.

For now, I have a good feeling about this summer, and I am quite confident that this is finally the year that this course comes together for the future students of meteorology to discover and learn.”

“Hi! I’m Mila, a second-year physics student with an intention to continue to the Master’s Programme in Atmospheric Sciences after completing my bachelor’s degree. I’m fascinated by both the atmosphere and the hydrosphere, and therefore I’m very excited to be working on the course material of the courses Basics of Meteorology and Basics of Oceanography this summer.

I’m continuing the work where last year’s summer workers left off, and I can’t help but admire the work they have done. The first week went by quickly going through and supplementing the existing course material. I’ve only just started, but I’ve already learnt how much work is put on creating an online course. I’m honoured to be part of this team, and I’ll do my best to complete the course pages so that the future students will be keen on learning more about the Earth system.”

Master’s Programme in Atmospheric Sciences Digital Leap summer students 2020 Janina and Mila