Helsingin yliopiston englanninkielisen aineenopettajakoulutuksen tietoteknisten taitojen kurssi tarjosi minulle mahdollisuuden tutustua Digiluokan toimintaan. En tiennyt Digiluokasta entuudestaan mitään, joten olin innokas tarttumaan tähän tilaisuuteen. Olen aiemmin suorittanut joitakin online-kursseja yliopistossa, mutta ne ovat olleet lähinnä itseopiskelua videoituja luentoja katsellen, tai ”ryhmätöiden” tekemistä kukin omalla ajallaan esimerkiksi Google Docsin kautta. Siten odotukseni Digiluokan suhteen eivät olleet kovinkaan korkealla.

Seurasin kahta lukion englannin ENA5 Tiede ja tulevaisuus -kurssin oppituntia Digiluokassa. Vaikutuin monestakin asiasta: kuva ja ääni toimivat hyvin niin opettajan kuin osallistujienkin osalta, opiskelijat olivat motivoituneita, ja verkko-opetus tarjosi miltei täysin samat mahdollisuudet oppitunnin toteuttamiselle kuin konkreettinen luokkahuone. Digiluokassa on mahdollista viitata, tehdä ryhmätöitä ja kuullun ymmärtämisen tehtäviä, sekä työskennellä itsenäisesti. Opettaja teetti oppilailla runsaasti ryhmä- ja paritöitä, sekä hyödynsi ryhmätöiden tulosten raportoimisessa esimerkiksi Flingaa. Digiluokka tarjosi myös ainakin yhden ominaisuuden, jota konkreettinen luokkahuone ei: opiskelijan on mahdollista ottaa yhteyttä opettajaan oppitunnin aikana myös yksityischatin kautta – toiminto, joka on varmasti tervetullut ujoimmille oppilaille.

Tulevana englannin kielen opettajana koen kielen puheharjoitukset erittäin tarpeellisiksi kielen oppimisen kannalta, ja mielestäni Digiluokan vuorovaikutusmahdollisuuksiin tulee panostaa vielä lisää, jotta opiskelijoiden puhevalmius paranisi. Verkko-opetuksessa suullista kanssakäymistä on väkisinkin vähemmän kuin tavallisessa luokassa. Tämän vuoksi onkin hyvä, että Digiluokan alusta mahdollistaa myös pienryhmätyöskentelyn.

Opettajan ja opiskelijan pedagoginen suhde jää digiopetuksessa etäisemmäksi kuin tavallisessa luokassa, eikä todellista ryhmäytymistä ja yhteisöllisyyttä pääse opiskelijoiden kesken samalla tavalla syntymään. Opettajan antamien ohjeiden perillemeno on myös vaikeampi varmistaa verkkoympäristössä. Toisaalta taas, Digiluokassa myös vältytään normaalin luokkahuoneen järjestyshäiriöiltä. Digiluokan toiminta on hyvin asiakeskeistä, ja etäisemmän pedagogisen suhteen vuoksi sopiikin mielestäni parhaiten lukio- ja aikuisopetukseen. Korkeakouluissa Digiluokan kaltainen verkko-opetus on tällä hetkellä kovin alikäytettyä sen tarjoamiin mahdollisuuksiin nähden.

En korvaisi kasvotusten luokkahuoneessa tapahtuvaa opetusta verkko-opetuksella, mutta sillä on ehdottomasti paikkansa sellaisten kurssien suhteen, joita ei lähiopetuksessa ole mahdollista toteuttaa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Digiluokan seuraavia kehitysaskeleita.

Nana Arjopalo