Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2019

Opiskelijan kokemus virtuaalisesta opiskelusta

Suoritan kaksoistutkintoa, jonka vuoksi minun pitää käydä virtuaalitunteja tietyistä aineista, ja digiluokassa käymäni englannin kurssi oli ensimmäinen kokemukseni digitunnista. Ennen ensimmäisen tunnin alkua olin hieman epäilevä miten koko asia toimii, mutta opettaja kertoi heti kaikki tarvittavat asiat ja ympäristö tuli nopeasti tutuksi. Minulle sähköinen ympäristö sopii hyvin, jopa paremmin kuin tavallinen oppitunti koulun penkillä. Ryhmätyöskentelyä ja suullisia harjoituksia on enemmän, ja tehtävät on monipuolisempia. Toki ryhmäni oli tuttu, joten ryhmätyöskentelyt varmaan sen takia toimivat hyvin koska ei ollut ujostelua. Tehtävien tekeminen google driveen oli helppoa, ja tehtävien tarkistaminen ja englanniksi puhuminen helpotti lausumista. Odotan mielelläni uusia digikursseja.

Milla Länsikallio

 

Lisää innovatiivisuutta opettajankoulutukseen!

Helsingin yliopisto järjesti 7.2. konferenssin opettajankoulutuksen kehittämisestä, otsikkona Towards sustainable research and pedagogies in teacher education. Konferenssin aihepiiriä käsitteli erinomaisesti professori Viv Ellis, ja hän mm. pohti, miksei opettajakoulutus ole kovin innovatiivista ja hän toivoi sitä lisää.

Kuunnellessani esitystä tuli mieleeni, aika subjektiivisesti, että esimerkiksi meidän Opettajana virtuaaliluokassa -hanke edustaa juuri sellaista innovatiivisuutta, jota valmistuvat opettajat tarvitsevat. Varsinkin kielten opettajien täytyy osata opettaa myös virtuaalisesti ja verkossa, sillä niukat kielten lähiopetustunnit eivät tarjoa kaikille valmistuville töitä, mutta myös muut opettajat erittäin todennäköisesti tarvitsevat virtuaalisen opettamisen osaamista.

Myös meidän Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeemme oli mukana konferenssissa, ja siellä oli tilaisuus esitellä hankkeita kuin messuilla ikään. Esittelin tekeillä olevia suunnittelumalleja (design patterns), joilla  tarkoitus on tukea opettajaa virtuaalisen opetuksen suunnittelussa. Teemme näistä malleista helppokäyttöisiä, verkosta avoimesti saatavilla olevia powerpoint-dioja (tms.). Kaksi tällaista suunnittelumallikokeilua oli ensi kertaa esillä konferenssissa, ja oli mukava huomata, että konferenssiin osallistuneet, hyvin monenlaisista oppilaitoksista ja yhteisöistä tulleet osallistujat olivat kiinnostuneita suunnittelumalleista ja pitivät niitä tarpeellisina. Myös jatkoyhteistyötä syntyi!

Liisa Ilomäki

Voisiko suunnittelumalleilla auttaa opettajaa virtuaalisen opetuksen kehittämiseksi?

Virtuaalisessa luokkahuoneessa opettaminen on erilaista kuin tavallisessa luokkahuoneessa, etuineen ja ongelmineen. Tavanomaiset keinot eivät toimi aina esimerkiksi asioiden havainnollistamisessa, opiskelijoiden aktivoimisessa tai opiskelijoiden yhteistyön organisoimiseksi. Opettaja voi tavallisessa luokassa reagoida opiskelijoiden työskentelyyn nopeasti tunnistaessaan jotakin reagointia vaativaa, mutta virtuaaliluokassa opettaja ei samalla tavalla välttämättä tunnista eri tilanteita. Kamera ei kerro kaikkea.

Hankkeemme vajaan kahden vuoden aikana olemme yhdessä opettajien kanssa jo tunnistaneet useita sellaisia ongelmakohtia, jotka ovat tyypillisiä virtuaaliselle opetukselle, osaksi riippumatta oppiaineesta. Niitä ovat esimerkiksi suullisen kielitaidon opettaminen (vieraat kielet), opiskelijoiden ryhmäytyminen ja ryhmätöiden organisointi, opiskelijoiden motivointi ilta-aikaiseen opiskeluun ja opiskelutaitojen tukeminen. Monet näistä eivät tosin ole vain virtuaalisen opetuksen ongelmia, mutta ne ehkä korostuvat virtuaalisessa luokkahuoneessa.

Koska hankkeen yhtenä tavoitteena on luoda malleja virtuaaliselle opetukselle ja opiskelulle, olemme ryhtyneet kehittämään jonkin ison ja kaiken kattavan mallin sijaan ns. suunnittelumalleja eli design patterneja. Niillä tarkoitetaan sellaisia ratkaisuja, jotka osin ovat oppiaine- tai koulutasoriippumattomia: ongelma voi olla sama, ratkaisut samoja vaikka opiskelijat ja oppiaineet vaihtelevat. On heti tietysti tarkennettava, että opettaja kuitenkin soveltaa ratkaisuja oman pedagogisen ymmärryksensä mukaan.

Suunnittelumallit ovat rakenteeltaan yksinkertaisia. Niillä on kuvaava otsikko (esimerkiksi Virtuaaliluokan opiskelijoiden yhteisyyden kehittäminen), sitten tiivis ongelman kuvaus, ongelman ratkaisu sekä kontekstin kuvaus (esimerkiksi kielten opetus tai aikuisopiskelijat). Suunnittelumalliin voi liittyä linkkejä, oppimateriaalia tai muuta sopivaa aineistoa. Viereisessä kuvassa on ensimmäisiä esimerkkejä malleista. Tarkoitus on, että ne ovat kaikille avoimesti saatavilla verkossa ja niitä voi katsella vaikkapa oman työpöydän ääressä.

Hankkeen ensimmäiset työpajat suunnittelumalleista on pidetty. Tämän kevään aikana tavoittelemme useita suunnittelumalleja kokeiltavaksi ja kevään lopussa toivottavasti pääsemme myös jakamaan niitä laajemmin. Perästä kuuluu!